Masennus

[Masentunut]

Tunnen itseni aika ajoin hirveän masentuneeksi. Suurin syy on varmasti lapsettomuus, mutta muutkin asiat painavat mieltä. Ja kaikkihan liittyy kaikkeen.

Välillä olo jo helpotti, mutta nyt kun on epäonnistuneita hoitoja takana, niin olo alkaa taas olla huono. Tähän asti, kun olen käynyt keskustelemassa työterveyslääkärin kanssa, niin ovat olleet sitä mieltä, että olotilani on kuitenkin sen verran hyvä, että erityisempää hoitoa kuten terapiaa tai masennuslääkitystä en siihen tarvitsisi. Sillä minulla masennus paha olo kuitenkin ajoittain helpottuu ja voin elää melko normaalisti. Rauhoittavia olen käyttänyt harvakseltaan.

Ajattelin hakeutua lapsettomuusklinikan psykologille, sillä haluan että lääkäri huomioi asian, jos/kun aloitan esim. lääkityksen. Kyselen etukäteen kokemuksia, jotta osaan itse kysyä oikeat asiat. Onko masennuslääkkeistä haittaa, kun yrittää raskautua? Entäpä hormonihoidot ja masennuksen hoito, voiko kaikkia lääkkeitä ja piikkejä käyttää samaan aikaan, vai mahtaako niillä olla jotain haitallisia yhteisvaikutuksia?

Lisäksi kiinnostaisi kuulla, onko masennuksesta kärsineillä millaisia kokemuksia hoidoissa onnistumisessa?

 

[Camelina]

Ihan ensimmäiseksi lohtuhalaus. :hug: Masennus on todella raskasta ja kuluttavaa, on se sitten sisäsyntyistä tai kriisin aiheuttamaa. Lapsettomuus yksinään ja epäonnistuneet hoidot riittävät todellakin kriisiksi.

Hienoa että aiot hakeutua psykologin juttusille. Voi olla, että se jo helpottaa. Itse olen käyttänyt mielialalääkettä puolitoista vuotta, ja voin sanoa, että se kyllä auttaa ja helpottaa. Lääkityksestä hoitojen ja raskauden aikana pitää jutella lääkärin kanssa. Itse lopetin juuri lääkkeen kaiken varalta koska suunnittelemma pas:a, mutta olen ymmärtänyt, että on olemassa turvallisiä mielialalääkkeitä myös raskauden aikana. Hoitamaton masennus on vauvalle suurempi paha kuin oikea, lääkärin määräämä lääkitys.

Ehkä kannattaisi kuitenkin pitää pieni loma hoidoista ja keskittyä hoivaamaan itseään?

Jaksamista!

 

[Masentunut]

Kiitos Camelina myötätunnosta! Olemme kahden vaiheilla jatkaako hoitoja nyt vai vasta syksyllä. Pähkäilystäkin tulee ristiriitainen tunne, toisaalta en jaksaisi ravata hoidoissa, kun se on henkisesti raskasta mutta ei tämä hoitotauollakaan oleminen tunnu nyt auttavan vointiani.

Vähän pelkään, että jos saan masennus-diagnoosin niin se voi vaikuttaa myös muihin asioihin, esim. jos päätyisimme adoptio-prosessiin. Luin jostain että masennus on yksi este adoptiolle ainakin jonkin aikaa. Mutta tokihan se niin on, että minun on saatava itseni kuntoon ja vasta sen jälkeen mietittävä muita seikkoja.

Toivottavasti te saatte PASin avulla sen hartaasti toivotun perheenlisäyksen!

Mielelläni kuulisin lisääkin kokemuksia!

 

[Linnea81]

HALAUS!
Ei ole omakohtaista kokemusta masennuslääkkeistä, mutta olen kyllä ollut saikulla "lievän masennuksen" takia. Käyn myös psykologilla purnaamassa asioitani. Terveyskeskuslääkäri ehdotteli minulle masennuslääkitystä tässä keväällä, mutta olen niin pässi, etten suostunut niitä popsimaan. Sen sijaan hain luontaistuotekautasta E-Epa paketin, koska eräs masennuksesta kärsinyt ystäväni suositteli niitä.
Aluksi en huomannut mitään erillaista itsessäni, mutta nyt syötyäni niitä pari kuukautta, huomaan olevani iloisempi ja energisempi. Sitä en tiedä onko se epan ansiota vai johtuuko siitä, että päivät on valoisampia (sananmukaisesti), mutta silti aion niitä nyt popsia. Se täti siellä luontaistuotekaupassa sanoi, että niitä voi syödä myös raskaana ollessaan, mutta jos raskaudun, kysyn asiaa myös lääkäriltä.
Voimia sinulle!