Masennuslääkitys ja uusi raskaus

[Kysyvä ei tieltä eksy]

Mulla on ollut 2v lievä masennuslääkitys (20mg) päällä työperäisen uupumisen takia. Töihin liittyi yks pitkä ja vaativa kv-projekti, joka vei tosi koville. En voinut ottaa saikkua, joten kovan kauden yli ja sen jälkeenkin on menty työelämässä lääkityksen tukemana. En koe olevani uupunut enää, mutta en ole vielä lopettanut lääkitystä. En vielä tiedä miten kroppani reagoisi lääkkeettömään elämään. Olemme pohtineet kolmatta lasta. Mutta mitenkäs masennuslääkitys ja uusi raskautuminen? En ole ollut masennuslääkityksellä ennen kahta jo olemassa olevaa lastamme.

Lääkekuuri täytyy varmaan lopettaa ennen raskautumista? Mitä vaikutuksia lääkityksellä on sikiöön? Kuinka kauan ilman lääkkeitä tulisi olla ennen raskautumista? Tietysti sen verran, että voi puntaroida oman vointinsa ja jaksamisensa mutta onko siinä jokin aika, jolloin lääkeaineet ovat poistuneet kropasta niin, ettei niitä välity vauvalle. Oletteko jaksaneet vauva-ajat ihan ok vaikka olette joskus olleet masennuslääkityksellä?

 

["vieras"]

Pitää lopettaa, muuten vauva tulee riippuvaiseksi lääkkeestä! Ja vinkkinä;lopetusoireet voivat olla kovat, kannattaa varata lopettamiseen useita kuukausia, mitä hitaammin sen parempi(6kk?). Lääkettä siis kannattaa vähentää TODella hitaasti, kysy lääkäriltä lisää. Et voi tietää miten kehosi reagoi lopettamiseen, voi olla että uupumus/masennus uusii.Et koe olevasi uupunut nyt, koska sinulla on lääkitys päällä. Joten en menisi kiireellä raskautumaan. Yksi asia kerrallaan. Ja btw 20mg ei tietääkseni ole lievä annos,vaan aika vahva?

 

["vieras"]

Masentuneena ei saisi mielestäni hankkia lapsia!!!!

 

[Tarpeeseen voi käyttää]

Joitakin masennuslääkkeitä voi syödä myös raskausaikana! En tiedä mikä on lääkkeesi, mutta ennen kuin teet mitään päätöksiä, niin keskustele lääkärisi kanssa lääkityksen tarpeellisuudesta kohdallasi ja ota yhteyttä TERATOLOGISEEN TIETOPALVELUUN. Teratologisesta saat ajantasaisimman ja asiantuntivimman tiedon kaikista raskauden ja imetyksen aikaisista lääkkeistä. Palvelua ylläpitää HUS ja sinne voi soittaa arkisin klo 9-12 numeroon (09) 4717 6500.

Minä olen käyttänyt masennukseenkin käytettävää mielialalääkettä (Zoloft) nyt jo kolmen raskauden ja yhden imetyksen aikana 50mg/pvä paniikkihäiriön takia. Odotan parasta aikaa kolmatta lastamme ja alan pikku hiljaa lopetella lääkitystä synnytystä varten. Aiemmat lapsemme ovat täysin terveitä ja normaaleja tyttöjä eivätkä ole kärsineet vieroitusoireista (,koska olen lopettanut lääkitykset noin kuukausi ennen syntymää). Myös imetys on sujunut mallikkaasti.

Hyvää jatkoa sinulle!

 

[Alkuperäinen]

Toki en ota mitään riksejä oman jaksamisen ja lapsen terveyden kanssa. Kolmatta lasta ei ole vielä suunniteltu, vaan vasta keskusteltu siitä, pitäisikö mahdollisuuksia, eli nimen omaan lääkkeetöntä elämää, lähteä kokeilemaan ja omaa vointia tarkastelemaan. Lapsen yrittäminen ei muistakaan syistä ole ajankohtaista vielä vuoteen, mutta nyt voisi alkaa miettimään omaa terveyttä ja seuraamaan, onko vointi kohdillaan. Minulla on käytössä 20mg Citalopram nimistä lääkettä. Tiedän, että siitä on olemassa ainakin 40mg versio, joten siksi ajattelin että tuo mulla käytössä oleva 20mg on vielä aika lievä. Pienin annos näissä lääkkeissä on 10mg.

Masennusta on monentyyppistä ja itselläni masennus ei ole vaikuttanut muihim elämän työalueisiin kuin yhdessä vaiheessa työkykyyni. Työnteosta tuli vaikea kynnys yhdessä vaiheessa uupumuksen takia, mutta se ei pilannut elämäni muita osa-alueita, vaikka työhön oli vaikea tarttua. Mutta oli pakko. Silti, en ole ollut enkä ole epäsosiaalinen ja syrjäytyvä. Päin vastoin elämme hyvin sosiaalista ja menevää arkea, ja lapset ovat keskeisin osa-alue elämiämme vaikka myös työt tietysti vaativat omansa. Harva tietää lääkityksestäni ja tiedän, että moni kuullessaan yllättyisi. Työssäni pätevä, ulospäin suuntautunut, ahkera ja perhekeskeinen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että toisaalta masennukseen sairastuvat usein ne, jotka vaativat itseltään paljon ja ovat kunnianhimoisia. Lisäksi tiedän, että meillä tämä on suvussa periytyvää. Tai ainakin oma äitini on käynyt samat läpi.

Joka tapauksessa ei tulisi mieleenkään tehdä vastuuttomia valintoja ja sännätä eteen päin tämän asian kanssa. Siksi jo nyt ajattelin kysellä muiden kokemuksia ja näkemyksiä. Voi olla, etten pärjääkään ilman masennuslääkitystä ja että joudun tukeutumaan niihin lopun ikää. Jos näin, sen asian kanssa on elettävä ja iloittava näistä kahdesta rakkaasta lapsesta mitä meillä jo on. Kiitos tosi paljon teille, jotka olette yllä kommenttia laittaneet. Lisää saa laittaa tulemaan.