Masennustako?

vauvahaaveita

Tunnettu jäsen
01.04.2008
9 158
50
48
42
kempele
Voiko synnytyksen jälkeinen masennus ilmetä vasta 5kk synnytyksen jälkeen?

Tuntuu ettei oikeen jaksa, ei kiinnosta...oon tosi ärtynyt...esikoisella tosi paha 2v. uhma, itkettää, ahistaa...

Paniikkihäiriö puhkes esikoisen jälkee, se ollu kohtalainen nyt, ja aika olis ollu psyk.sairaanhoitajalle, mutta siirty 1kk kun ei oo aikoja...(varotoimena tolle paniikkihommalle, ku oireita enemmän alkanu tulemaan, mutta hallittavia)
 
tietysti masennus voi puhjeta myös myöhemmin. onhan tuo elämäntilanteesi ihan kohtuullisen rankka. juttele asiasta seuraavan kerran neuvolassa? tai jos on pitkä aika seuraavaan niin varaa vaikka erikseen aika. oma hyvinvointi on tosi tärkeää sille että lapset voisivat hyvin. ärtymys, itkuisuus ja korostunut ahdistuksen tunne on aika selkeitä merkkejä jo masennuksesta.
 
Mä oon ollu tosi pitkää ärtyny, siitä asti ku esikoinen synty(01/09) ja puhkes toi paniikkihomma 03/09...

Jotenki tuntuu, etten halua asiasta puhua...tästä mahollisesta masennuksesta...sit mä oon epäonnistunu TAAS! esikoisen kohalla paniikkihäiriö ja tän toisen masennus!...ei koskaa voi olla hyvä!!
 
Älähän nyt masennu :) Jospa minun tarinani auttaisi sinua jaksamaan :)

Olen kahden äiti, pienen lapsen äiti. Esikoinen kohta 2v ja kuopus 6kk. Esikoisen syntymä oli melko rankka ja se taisi jäädä käsittelemättä kokonaan. Kaikki vastoinkäymiset ja tiedottomuus vauva-ajan rankkuudesta alkoi viemään pikkuhiljaa voimia. Todennäköisesti sairastuin masennukseen jo esikoisen aikana, MUTTA EN PYYTÄNYT APUA, EN OSANNUT, HALUNNUT, KEHDANNUT!

Aloin odottamaan toista lasta esikoisen ollessa noin 8-9kk ikäinen. Tuolloin hetki tuntuikin taas paremmalta ja virkeämmältä. Mutta sitten kaikki sortui taas minun ollessa 6 kuukaudella raskaana. Väsyin, suoranaisesti lyhistyin. Minulle aloitettiin mielialalääkitys tuolloin siis. Kesä menikin ihan hyvin. Mutta kuopuksen syntymän jälkeen aloin taas pikkuhiljaa väsymään...itkin, riehuin, huusin kotona miehelle kaikesta pienimmästäkin asiasta. Esitin kaikille muille, että jaksan normaalisti.

Nyt jälkikäteen olen saanut kuulla, että kyseinen mielialalääke sai minussa kaikki muutokset käytöksessäni aikaan synnytyksestä johtuvien hormonimuutosten takia! Siis tämän ovat minulle psyk. ammattilaiset kertoneet.

Olin sairaalassakinn pahimmassa ajassa, kaksi viikkoa lepäämässä. Mummo hoiti silloin lapsia isän käydessä töissä.

Nyt haet apua, uskallat hakea sitä. Sinä olet rohkea ja ajattele, että olette eheä perhe taas. Ei varmasti heti, mutta aika auttaa.

Minulla puretaan keväällä lääkitykset. Nyt olen jo toista lääkettä alkanut vähentämään. Olen aloittanut uuden liikuntaharrastuksen ja painonpudotuksen ja tehnyt elämäntaparemontin. Voin paljon virkeämmin ja nautin perhe-elämästä kuin vielä muutama kuukausi sitten. Jolloin se tuntui toivottomalta.
 
monesti lasten saaminen laukaisee oman lapsuuden köäsittelemättömät asiat jollakin tasola pintaan ja ahdistukset ja masennukset puhkeaa helposti silloin. Lisäksi tietysti muutos aiheuttaa aina ahdistusta, vaikka olisi iloinen ja postiivinen muutos, kuten lapsen saaminen. Ja onhan sitten viellä ne hormoonitkin.
Puhuminen yleensä helpottaa oloa, asiat tuntuvat asettuvan oikeisiin mittasuhteisiin.
Myös kirjoittaminen voi auttaa samasta syystä; kun kirjoittaa hätänsä paperille, alkaa tuntua, että nyt on tullu tehtyä kärpäsestä härkänen, eihän tuo nyt maailman mullistavin asia ollutkaan! Asian pukeminen sanoiksi auttaa sen mitoittamisessa.
Minusta on käsittämätöntä, että jos mikä tahansa muu paikka ihmisestä, paitsi mieli, minuus, voi huonosti, on luonnollista mennä lääkärille. Kuitenkin kun ihmisen sisin voi huonosti, se heijastuu paljon enemmän koko perheeseen kun joku flunssa.
 

Yhteistyössä