M
Masentunut
Vieras
Minulla on jo yli 1,5-vuotias lapsi. Ei puhu, ei kävele, ei osaa syödä itse. Tai no, osaa se muutaman sanan, muttei käytä niitä säännöllisesti tai mitään. Ja osaa se kävellä tukea vasten, mutta tuetta ei ole kävellyt askeltakaan. Jumpparin mukaan se on psyykestä kiinni.
Silti. Ei oikein tee mieli käydä missään kylässäkään, kun kaiken maailman sukulaiset ja tuttavat on aina ensimmäisenä kysymässä tyyliin että joko se kävelee ym. ja/tai kertomassa kuinka heidän toinen sukulaislapsi osaa jo sitä ja tätä ja kävelikin jo yhdeksänkuisena.
Kai se on lieventävä asiahaara se, että lapsi on keskosena. Silti tuntuu pahalta, kun tuntuu että vaikka mitä tekis, niin kuitenkin kyselee ja ihmettelee ja kuitenkin ajattelee tyyliin, että mulla on huono vauva tai että oon huono äiti, kun lapsi ei opi.
Silti. Ei oikein tee mieli käydä missään kylässäkään, kun kaiken maailman sukulaiset ja tuttavat on aina ensimmäisenä kysymässä tyyliin että joko se kävelee ym. ja/tai kertomassa kuinka heidän toinen sukulaislapsi osaa jo sitä ja tätä ja kävelikin jo yhdeksänkuisena.
Kai se on lieventävä asiahaara se, että lapsi on keskosena. Silti tuntuu pahalta, kun tuntuu että vaikka mitä tekis, niin kuitenkin kyselee ja ihmettelee ja kuitenkin ajattelee tyyliin, että mulla on huono vauva tai että oon huono äiti, kun lapsi ei opi.
. Ymmärrän kyllä ajatuksesi; oma poikani alkoi puhumaan vasta 2½ v iässä, ja jatkuvastihan sitä sai olla vastaamassa "eikö hän vieläkään puhu?"- kysymyksiin. Poika oli lisäksi pitkä ikäisekseen, ns. isomman pojan oloinen, ja moni luuli 2-vuotiastani 3-4 v ikäiseksi. Nyt poitsu on 3 v 4 kk ja on jo kauan puhunut hyvin, puheterapeutti totesi että puhe on ikätasolla tai ylikin.
