Hae Anna.fi-sivustolta

Masentaa...

Viestiketju osiossa 'Kristallipallo' , käynnistäjänä vierailija, 24.06.2018.

  1. vierailija Vierailija

    Tuntuu että olen nähnyt ennalta kohtaloni ja ei ole ulospääsyä. Sydämeni ja aivoni ovat luonnollisesti valinneet rakastetukseni kolme 9.10. syntynyttä, silleen etten oo etukäteen tiennyt näiden miesten syntymäpäiviä, ihastunut ulkonäköön ja luonteen hyviin piirteisiin... Mitkään näistä ihmissuhteista ei ole edennyt parisuhteeseen saakka syystä ja toisesta, mutta silti koen löytäneeni itselleni sen oikean. Sielunkumppanini ja tulevaisuuden rakkauteni saattaa hyvinkin löytyä 9.10. syntyneestä. 9.10. syntyneissä miehissä on ollut elämäni suurimmat rakkaudet.

    Yritän selittää mahdollisimman selkeästi mitä käyn läpi, jotta tekin pystyisitte ymmärtämään. Syy miksi sydäntäni viiltää ja olo on tuskainen, on se, että elämä/kohtalo laittoi lukemaan jostain syystä mitä tapahtui John Lennonille ja Stuart Sutcliffelle, John Lennon oli syntynyt 9.10. ja Stuart Sutcliffe 23.6. joka on myös minun syntymäpäiväni, Stuart kuoli aivoverenvuotoon koska John potki häntä ilmeisesti mustasukkaisuus raivokohtauksessa päähän, Johnin ja Stuartin yhteinen taival jäi vaan vähän päälle vuoden pituiseksi. Stuart oli Johnin ensimmäinen muusa, kukaan muu Yoko Onon lisäksi ei ole antanut Johnille yhtä paljon, Stuartin ja Johnin ystävyyden huhuttiin olevan erittäin intohimoinen jolloin muut välillä epäili että onko kyseessä edes pelkkä ystävyys, myöhemmin John Lennon on tunnustanut olevansa bi-seksuaali ja myöntänyt suhteen Stuartin kanssa.

    Luulen tunteneeni saman intohimoisen rakkauden näiden 9.10. syntyneiden miesten kanssa ja sitten kaksi heistä osoitti heti alkuun mustasukkaisuutta minua kohtaan. Toinen kysyi että " ethän sinä mikään h*ora ole? " ja ehdotti heti yhteenmuuttoa, toinen kysyi " ootko ollu kiltisti? " ja uhkasi lyödä myöhemmin pesäpallomailalla päähän. Joten tuntuu että aikalailla sama tarina ois toistunut mun ja näiden miesten välillä kuin Johnin ja Stuartin.. mustasukkaisuutta ja lopuksi pahoinpitely kohdistuen päähän. :(

    Ja kolmas näistä miehistä joita olen rakastanut syvästi kuoli itsemurhan kautta viikko sen jälkeen kun olin sairastunut vakavasti. Jotenkin vaikea uskoa että tää kaikki ois sattumaa, tämä mies joka teki itsarin tuntui mulle monella tavalla siltä oikealta ja sielunkumppanilta, koen ettei mulla oo syytä enää elää... Ehkä minunkin pitäisi lähteä nuorena tästä maailmasta itsemurhan kautta pois jotta pääsisin hänen luokseen ja kaikki ois sen jälkeen paremmin?

    Pelkään ettei mun elämässä ole toivoa, voinko mitenkään saada muutosta tähän asiaan/kohtalooni? Haluaisin saada ihmissuhteen toimimaan 9.10. syntyneen henkilön kanssa jos elämä minulle vielä sellaista tarjoaa. Muutenkin mun on vaikea käsittää miksi elämä laittaa minut kärsimään tällä tavalla, kyse on kuitenkin suurimmasta rakkaudestani, en koe sopivani kenenkään muun kanssa niin hyvin yhteen kuin 9.10. syntyneiden vaakojen kanssa ja kyllä olen testannut useita erilaisia miehiä... Horoskooppien perusteella mun pitäis sopia parhaiten yhteen kalojen, skorppionin tai toisen ravun kanssa mutta kun ei sytytä yhtään, ne on erityisesti lokakuun puolella syntyneet vaaka miehet jotka sytyttää! Enkä mahda ihastumisen/rakastumisen tunteille mitään, tälläsiä tunteita vastaan on kai mahdotonta taistella, oon pitkään kyllä yrittänyt jo ja en saanut mitään muuta palkkioksi kuin niska, selkä, hartia jumin ja pääkivun henkisestä stressistä... Mitä tehdä kun on paha olla jonkun miehen kanssa, mutta myös ilman häntä??? Olen umpikujassa.

    Yks mun suurimmista toiveista on saada parisuhde toimimaan miehen kanssa jota rakastan intohimoisesti ja elää vanhuuteen saakka yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa ja perustaa onnellinen perhe. Pahin painajainen on se, että olen todella rakastunut ja luotan mieheeni kuin kallioon, perhe jo perustettu, sitten eräänä päivänä mieheni saa hallitsemattoman raivokohtauksen ja pieksee minut vammaiseksi tai tappaa, perhe hajoaa, lapset jää ilman äitiä, enkä saa nähdä lasten kasvavan aikuisiksi... Sydän särkyy tuollasesta ajatuksesta!!! En halua traagista kohtaloa, pelottaa silti kun maailmassa on vaikka mitä hirveitä kohtaloita. En kestä.

    Eikö se ole luonnollista pariutua sellasen ihmisen kanssa ketä rakastaa, rakkauden tulisi olla aina hyvästä ja saada parisuhde toimimaan? Tarkoitan sitten tekstissäni joka sanaa älkää epäilkö niitä, koen että elämä kiusaa minua koska ihan kuin ois ennalta määrännyt mun parisuhteen päättymään huonosti elämäni suurimman rakkauden kanssa ja näyttää sen kaikenlisäks ennalta minulle tyyliin ' jos tähän kelkkaan nouset, niin näin sulle tulee käymään, tämä on varoitus... ' . Vajoan syvään ja synkkään masennukseen siitä ajatuksesta etten saa onnellista ja toimivaa perhe-elämää suurimman rakkauteni kanssa, koska olisin erittäin hyvä vaimo ja äiti, minut on kuin luotu tuohon. Auttakaa! Mitä teen????
     
  2. Joopajoo Vierailija

     
  3. Joopajoo Vierailija


    Hyppää hirteen tai junan alle!!!
     
  4. Maitoparta Vierailija

    Mikset kokeile selibattia?

    En ainakaan muista koskaan törmänneeni netissä kehenkään joka ois noin paniikissa seksielämän/mieskumppanin/avioliiton/tulevien omien lasten ja perhe-elämän kanssa.

    Ei pahalla mutta tuo juttu kuulostaa erittäin oudolta ja monimutkaiselta (ja epäuskottavalta).

    Kokeilisit selibaattia ihan oikeasti. Älä hylkää suoralta kädeltä tätä ehdotustani edes harkitsematta sekuntiakaan sitä. Selibaatin valitessasi voit heittää kaikki tuollaiset huolet ja murheet romukoppaan. Selibaatti ei tarjoa vain vapahdusta tuollaisesta huolien ja murheen ja paniikin orjuudesta vaan myös seesteisen ja tyynen olon. Miellyttävän ja mukavan olon.

    Tuo on kamala pelko kun sanot että pelkäät miehesi jonain päivänä pettävän luottamuksesi ja että mies saa raivarin ja pieksee sinut vammaiseksi tai kuoliaaksi ja lapsesi joutuvat eroon sinusta jne jne jne. Ei sun tarvitse tuollaista pelätä jos olet selibaatissa. Eikä mitään muuta tuollaiseen liittyvää .

    Ei se oo mahdotonata taistella tuollaisia rakastumisen/ihastumisen tunteita vastaan. Se vaan voi olla joillakin kovempaa kuin toisilla. Ei mullakaan aluksi helppoa ollut kun ei edes voinut itsetyydyttää millään muotoa mutta nykyään olen täysin vapaa ja iloinen. Mutta uskon että kuulun niihin joilla ei muutenkaan elämässä niin voimakkaasti jyllää seksuaaliset halut joten vaikea sanoa ns "normaaleista" tai seksiin addiktoituneista.
     
  5. vierailija Vierailija

    En usko selibaatin olevan tähän ratkaisu, onhan se luonnollista tyydyttää itse halujaan ja muutenkin ihminen laumaeläimenä tarvitsee yleensä kumppanin, ystäviä jne. Jos on yksinäinen on myös useimmiten onneton.

    Haluaisin kuulla kuitenkin että olisiko teillä muilla ehdottaa mitään ratkaisuja tähän tuskalliseen tilanteeseeni? Itse en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin luottaa että elämä kuljettaa oikeaan suuntaan ja tuo ne hyvät ihmiset mun elämään. Jos elämä tuo vielä mun elämään 9.10. syntyneen ihmisen ja hänestä ei ilmene mitään varoitusmerkkejä, mitä muutakaan voin silloin tehdä kuin luottaa että hän on hyväksi mulle? Minulle on vaan sattunut niin paljon pahoja asioita että luotto on mennyt siihen että elämä kantaa, liian monta kertaa olen tullut tiputetuksi raiteilta, nyt aivan pohjalla ja päässäkin viiraa jonkun verran... Ei viiraisi jos en olisi joutunut kohtaamaan useampia väkivaltaisia ihmisiä, näitä mun olotiloja kutsutaan traumoiksi. :( Kaikkien pahojen kokemusten jälkeen on vaan vaikea luottaa että elämä kannattelisi, jos luotan tunnen itseni naiiviksi ja tyhmäksi... sitten jos jätän luottamatta niin elän jatkuvassa pelossa, ei oo hyvä vaihtoehto sekään... Tuntuu ettei tästä pahasta olosta ole enää mitään ulospääsyä, olen kokeillut avohoidot ja lääkkeet. Herkkä ihminen ei kestä julmaa maailmaa ja menee helposti pilalle. Sitten kun pitäisi ottaa vaan vastaan se mitä elämä on antaakseen, mutta jos se antaa aivoverenvuodon/pysyvän sokeutumisen/pysyvän halvaantumisen tai kuolen nuorena ja en saa nähdä lasteni kasvavan aikuiseksi niin ei ole helppoa hyväksyä tälläistä...

    Miten onnistuisin hyväksymään sen että mulle voi tapahtua mitä tahansa ja elää silti rennosti?
     
  6. vierailija Vierailija


    Jospa kokeilisit viinaa ja lääkkeitä yhtä aikaa otettuna? Ainakin olo muuttuisi rennommaksi..
     
  7. vierailija Vierailija


    Mikä pakkomielle se on ottaa 9.10 syntynyt mies? Ota 8.10 syntynyt mies niin ei tarvii pelätä ja funtsia mitähän tapahtuu.. Tässä olis sulle 8.10 syntynyt mies ja vähän vanhempi ukko, olis ainakin turvallinen olo sulla ;)
     
  8. vierailija Vierailija

    Minkäs ikänen ukko oot? :D emmä tiiä oonko nyt ees valmis parisuhteeseen, tarviin eheytyä aika paljon... mutta tottakai voi tutustua ja ainakin ystäviä olla. :)

    Enkä tiedä onko mulla pakkomiellettä 9.10. syntyneisiin, omasta mielestäni ei... mutta ehkä tämä saattaa jonkun toisen silmissä näyttää pakkomielteeltä. Itse ajattelen pakkomielteen niin, että jos esimerkiksi pariskunta eroaa, niin se toinen osapuoli ei osaa päästää irti... kehittyy mustasukkaisuutta ja stalkkaamista. En oo semmonen, kunnioitan toisen toiveita jos hän ei halua olla kanssani tekemisissä ja en oo väkivaltainen. Tää mun juttu on sellasta että koen löytäneeni itselleni sielunkumppanin ja tottakai sellasen henkilön kanssa haluaa jakaa elämänsä, eikä mun mielestä ole väärin tavoitella rakkautta ja perhettä... ne on asioita jotka tekee ihmisen onnelliseksi ja antaa elämänhalua.

    Vaakamiehissä on paljon hyvää: ootte ystävällisiä ja ette tykkää riitelystä, tunteellisia, romanttisia, avoimia, tykkäätte juhlia ja matkustella, charmikkaita, taiteellisia, arvostatte kauneutta, vaikka ootte tunteellisia niin ette liian nössöjä kuitenkaan...

    Sopii hyvin empaattisen ja avoimen ravun kanssa yhteen. :cool:
     
  9. vierailija Vierailija


    Olen jo oikeasti lähes kuuskymppinen ukko, keho on jo vanhemmankin tuntuinen mutta mieli on parikymppinen :), siis liian vanha sinulle mutta ystäviä voidaan olla ja oikeasti sitä turvaa ja tukea sekä luotettavan kuuntelijan saisit. Sinulla on hyvät tavoitteet elämän suhteen , Rakkaus ja perhe on hyvä tavoite ja kaiken kruunaisi se jos löytäisi sen sielunkumppanin tai vaikka jopa Kaksoisliekkinsä, mutta vain harva sen kaksoisliekkinsä parikseen löytää.

    Tuo tulkinta vaakamiehistä pitää hyvin paikkansa ainakin minun kohdallani.
     
  10. vierailija Vierailija

    Juu, ite täytin eilen 23v... :)
     
  11. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 275
    Saadut tykkäykset:
    1 672
    No jos pitää pelätä että tyyppi hakkaa pesäpallomailalla kuoliaaksi niin ettet nää lastes varttuvan niin voin kyllä sanoa että ei ole sitten niinkuin ehkä se oikea...
    Eikä kai kukaan normityyppi yhtäkkiä tuollaiseksi muutu, jos nyt ei mikään aivosairaus iske tai isku sopivan kohtaan aivoja...

    Mulla meni nyt kyllä ohi aikaa kovaa ja korkeelta...
     
  12. mankeli Vierailija

    Ei kannata tuhlata aikaansa tämmöisen aloittajan kanssa, senhän haistaa jo kauas että sillä ei ole kaikki muumit laaksossa tai sitten tällä on jokin seksiaddiktio, mutta kallistun kyllä enemmän ensimmäisen väittämäni kannalle.
     
  13. vierailija Vierailija

    Joo, smaa mieltä. Jos ei mikään kelpaa, niin neuvoja tuli jo...juna kulkee ja metrokin nykyään...
     
  14. vierailija Vierailija

    *samaa*
     
  15. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    3 162
    Saadut tykkäykset:
    705
    Aivan kamalia vastauksia täällä!!! Nuo itsemurhaan kehottavat henkilöt ovat todella vastuuntunnottomia, typeriä ja ilkeitä. Älä vaan välitä niistä. Niillä on itsellä paha olla, luultavasti paljon pahempi kuin sinulla, ja se purkautuu sitten tollasena idioottiperseilynä. :poop:

    Mulla on sellanen ohje, että sun pitää nyt päästää irti tuosta päivämäärästä sekä pelosta. Vedät sitä päivämäärää puoleesi ajattelemalla sitä. Ja kun pelkäät kamalia asioita tapahtuvan, niitäkin saattaa alkaa tapahtua. Eli yritä ensin unohtaa koko päivämäärä ja lakkaa murehtimasta ja pelkäämästä. Koita löytää henkinen tasapaino, ja sulje oikeasti se päivämäärä nyt ihan kokonaan pois mielestäsi! Siitä on tullut sinulle pakkomielle, enkä yhtään ihmettele asiaa, mutta nyt on aika päästää irti, ettet vedä sitä enää puoleesi!

    Olet vielä niin nuori että ehdit kyllä löytää sen oikean, sen kuka rakastaa sinua loppuun asti (tekemättä sinulle pahaa). Löydät hänet kun ajattelet positiivisesti, että näin tulee käymään, ja olet iloinen asiasta jo etukäteen. Siten vedät rakkauden energiaa puoleesi, ja kutsut hänet, sinun miehesi, luoksesi sydämesi rakkautta säteilevällä valolla.

    Iloa, valoa ja tsemppiä! :)❤️
     
  16. vierailija Vierailija

    Kiitos <3 yritän keskittyä positiivisiin ajatuksiin, koska tiedän että positiivisuus vetää puoleensa hyvää ja negatiivisuus huonoa. :)

    Luin Lily-Rose keskustelusi jossa kerroit nähneesi ennalta asioita, enkä yhtään epäile sen todenperäisyyttä. Sinnekkin oli tullut ilkeitä kommentteja ja mua käy vaan sääliks nämä henkilöt jotka kehoittavat toista ihmistä itsemurhaan, eivätkö toopet tajua että joku palstalla kävijä voi sairastaa vaikeaa masennusta ja viimenen niitti itsemurhan tekoon voi olla se että joku täällä kehoittaa itsemurhaan. Sitten on näiden kehottajien kädet veren tahrimat, ovat syyllistyneet toisen ihmisen tappamiseen, eivät suoraan mutta epäsuoraan, eikä se kaikilla tunnu edes missään koska jos tuntuisi niin ei tappoja ja murhia maailmassa tapahtuisi... Hyi.

    Mun ongelma on se että haluan vetää 9.10 syntyneitä puoleeni, koska heistä olen löytänyt elämäni suurimmat rakkaudet. Mun on vaan vaikea käsittää miten joskus niin hyvältä tuntuva ihminen voikin olla pahasta ja vaikea päästää rakkaudestani 9.10 syntyneitä kohtaan irti, koska he ovat muuten ihmisinä olleet täydellisiä, ainut huono puoli ollut mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus. Olen pohtinut tätä asiaa monta kertaa päänsärkyyn asti ja tullut siihen tulokseen että en pysty kieltämään rakkauden tunteitani. Mitä teen jos rakkaus jonkun ihmisen kanssa aiheuttaa pahaa oloa, mutta myös ilman häntä on paha olla, onko tästä tilanteesta mitään hyvää ulospääsyä vai onko ainut ratkaisu itsemurha? Mun ainut toive on saada onnellinen parisuhde ja onnellinen perhe-elämä, toivon että voisin saada ne 9.10 syntyneen kanssa kun heissä on niin paljon ihania ihmisiä mutta jos jokin ihmisyyttä suurempi voima on määrännyt että 23.6 ja 9.10 syntyneiden ihmissuhde päättyy aina pahoinpitelyyn niin auttaako siinä mikään... Auttaako edes aiemmin käydyt keskustelut jos kerron miehelle peloistani. Mieheni silti sekoaa silleen ettei ole ajatuksiltaan pahoinpitelyn hetkellä tässä maailmassa, siis jokin ihmisyyttä suurempi voima saa hänestä otteen ja järkipuhe/anelut ei auta tyyliin " hei lopeta, muhun sattuu! " :( . Jos kuolen ja vaikka mieheni ei saisi vankeusrangaistusta niin voipahan omassa päässään miettiä miten se eukko tiesi ennalta kohtalonsa ja mitä hirveyksiä meni tekemään... miten selittää lapsille että isä tappoi äidin, miten selittää ystäville, sukulaisille, mun vanhemmille... myöntääkö totuuden vai valehteleeko että hän sattui kuolemaan aivoverenvuotoon yllättäen tuntemattomasta syystä. Hyi h*lvetti mikä tragedia ois! mun pahin painajainen.
     
  17. vierailija Vierailija

    Oon niin vihainen tälle universumille jos se on varannut mun kohtaloksi tuollaisen! Olen hyvä ihminen, ansaitsen onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän, elää vanhaksi saakka. Mun ois niin helppo luopua rakkauden tunteistani 9.10 syntyneitä kohtaan jos heistä ei olisi löytynyt elämäni suurin rakkaus, kenestä tahansa muusta pystyn luopumaan, mutta en tästä. On aivan järjettömän sadistista kidutusta jos ei saa onnellista parisuhdetta ja perhe-elämää sen ihmisen kanssa ketä rakastaa eniten! Mikä järki on silloin ylipäätään enää elää? Mulla on kadonnut elämänhalu näiden kokemusten seurauksena. Mietin mikä tarkoitus tällä kaikella on, miksi minut laitetaan rakastumaan ihmiseen joka ei kuitenkaan ole hyväksi minulle? Koen että mulla on ollut suojelusenkeleitä matkallani mukana kun ei ole käynyt pahemmin 9.10 syntyneiden kanssa ja mua on henkimaailmasta varoitettu että mun ei pitäis olla tekemisissä 9.10 syntyneiden kanssa, mutta kun en mahda mitään rakkauden tunteilleni.

    Miten saada ees luotto takas elämään? siis siihen että ihmisyyttä suurempi voima oli se sitten jeesus, jumala tai jokin määrittelemätön.. ohjais minua oikeaan suuntaan, hyvien ihmisten luokse ja ettei mun tarvitsisi enää koskaan kokea henkistä tai fyysistä väkivaltaa sillä olen kokenut näitä jo liikaa. En näe muuta mahdollisuutta kuin luottaa, mutta silti se on vaikeaa luottaa jos ollut paljon huonoja kokemuksia elämässä. Esimerkiksi jos ystäväporukkaan sattuu tulemaan joskus joku 9.10 syntynyt henkilö, nii enhän mä voi lähtee siitä ystäväporukasta pois sen takia että kyseisellä henkilöllä sattuu olemaan väärä syntymäpäivä, muut pitäis mua ihan kahjona!
     
  18. vierailija Vierailija

    Oleellisin kysymys siis on, mitä teen jos 9.10 syntynyt ihminen tulee vielä elämääni ystävyyden tai parisuhteen muodossa?

    Työnnänkö hänet heti pois vaikka ei tulisi varoitusmerkkejä? Mitä mieltä te muut olette?

    Aloin pystyä hyväksymään että elämäni rakas kuoli itsemurhaan ja vaikka luin siitä mitä tapahtui Johnille ja Stuartille, ajattelin tervehenkisesti että asioiden ei ole pakko mennä aina noin huonosti, että jos tutustun vielä 9.10 syntyneeseen niin luon hänen kanssa jotain parempaa.

    No tämän jälkeen tuli yksitellen elämääni nuo muut 9.10 syntyneet ihmiset ja jokaisessa niissä ihmissuhteissa näkyi henkisen väkivallan merkkejä joka helposti muuttuu fyysiseksi väkivallaksi.

    Tässä on niin paljon pelissä: minun terveys ja henki. Olen risteyksessä, enkä tiedä mihin suuntaan kääntyä. Panokset on liian kovat, en uskalla tehdä ratkaisua.

    Maailmassa on hirveitä kohtaloita ja meillä monilla ihmisillä on tapana ajatella että ollaan suojassa niiltä, ikään kuin ne ei voisi koskettaa ikinä meitä itseämme. Siksi mullekkin tuli aiemmin vahva kieltoreaktio " Ei, minä olen niin perhekeskeinen ihminen ja rakastan tulevaa miestäni ja lapsiani yli kaiken, he eivät voi satuttaa minua pahoinpitelemällä, tappamalla tai murhaamalla, se olisi pahin painajaiseni! " Toisaalta ajattelen edelleen näin koska mun suvussa on paljon nuoria kuolemia, niin ajattelen ettei me kaikki voida kuolla nuorina ja kun on ollut jo paljon kärsimystä, niin epäonnen on loputtava jossain vaiheessa ja minä saan vielä hyvän elämän! Enkä keksi muutakaan ratkaisua kuin liukua elämän virran mukana, katsoa minkälaisten ihmisten luokse se minut kuljettaa ja luottaa että hyvien ihmisten luokse ja jos jossakin ihmisessä on jotain hämärää niin mulle on annettu tarpeeksi järkeä ja vaistoa että osaan tehdä oikeat ratkaisut ja kiertää pahat ihmiset kaukaa? Haluan entisen kauniin ja itsevarman minän takaisin, sellaisen joka suhtautui vähän naiivisti elämään ja luotti siihen että elämä kannattelee, liikaa tapahtunut vaan pahoja asioita kun ollut rikkinäinen lapsuudenperhe, kiusaamista, väkivaltaisia miehiä, sairauksia jotka ei meinaa parantua... niin miten saada luottamus takaisin elämää kohtaan ja mikä järki on ylipäätään elää?

    Summarumrum, jos mun elämään tulee vielä 9.10 syntynyt ihminen, nii ei kai elämä tarjoa huvikseen häntä mun elämään neljättä kertaa? sanoma on: tartu tästä ihmisestä kiinni ja hän on hyväksi sinulle jos ei tule mitään varoitusmerkkejä. Mitä ne mun aiemmat kokemukset sitten oli kun ihmissuhteissa 9.10 syntyneiden kanssa ilmeni henkistä väkivaltaa, kysyin yhdeltä näistä miehistä "ethän oo väkivaltainen?" ja jälkeenpäin tajuan että tuo mun kysymys johtui vaistosta, tuskin mua sattumalta myöskään laitettiin lukemaan Johnista ja Stuartista, nää oli niitä varoitusmerkkejä?. Voin kuvitella kuinka mun mummo pudistaa päätään tuolla pilvenreunalla jos otan vielä 9.10 syntyneen ihmisen elämääni, tyyliin " Tyttö hyvä, me varoitettiin sinua, et kuunnellut, joten pian joudut liittymään tänne meidän luoksemme " ja jos minun mies pahoinpitelee minut ja on 9.10 syntynyt ja kerkeän jotain ajatella ennen kuolemaani, niin varmasti kiroan sitä miten tyhmän ratkaisun menin tekemään vaikka mua oli etukäteen varoitettu... Oon kuitenkin niin tyhmä tyttö ja ikuinen romantikko, että jos vaikka rakastun vielä 9.10 syntyneeseen niin se on menoa sitten, haluan elää ja kokeilla rohkeasti asioita, en pysty rakastumisen tunteita kieltämään ja niin tuskalliselta kuin tuntuukin että jos mun on tarkoitus kuolla nuorena tai vammautua niin sekin on nieltävä. Enkä hyödy mitään siitä, että pyöritän päässäni mitä kaikkea pahaa mulle voi tapahtua, traumoista johtuu tää. Optimistina haluan kuitenkin luottaa että mun elämään on tulossa vielä paljon hyviä asioita ja jos päädyn yhteen vielä 9.10 syntyneen kanssa niin luotan että se parisuhde on siunattu kaikella hyvällä. <3
     
  19. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 275
    Saadut tykkäykset:
    1 672
    Jos jonkun kanssa oleminen aiheuttaaa pahaa oloa, pois semmosesta suhteesta, se henkilö on väärä. Ilman häntä paha olo kertoo taas sun omista ongelmista, et osaa olla ilman kumppania, läheisriippuvuus tai jotain. Sellaisen kanssa ei pidä olla jonka kanssa oleminen aiheuttaa pahaa oloa, eikä varsinkaa jos pitää pelätä että se iskee pesäpallomailalla vai mitä sanoit aiemmin. Hei haloo, maalaisjärki.

    Sekin mahdollisuus tietenkin on että olet meidän kustannuksella naurava provo,mitä olen epäillyt koko ajan.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  20. vierailija Vierailija

    Entä jos käykin niin että mulla on miehen kanssa hyvä olla, eikä tuu mitään varoitusmerkkejä, mutta parisuhde silti päättyy myöhemmin pahoinpitelyyn ja mun kuolemaan/vammautumiseen?

    Tätä pelkään eniten.

    Enkä todellakaan provoa, ois jännä kuulla että onko muilla myös sellasia kokemuksia että lähipiiriin mahtuu useempi samana päivänä syntynyt henkilö ja niissä ihmissuhteissa ollut hyvin samankaltainen tarina?
     
  21. vierailija Vierailija

    Okei, tuntuu ettei kukaan tajua ajatuksiani ja kellään muulla ei näytä täällä olevan samankaltaisia tapahtumia ollut elämässään että lähipiiriin ois sattunut useampi samana päivänä syntynyt ja ne ihmissuhteet ois toistanu samankaltaista kaavaa. Tää näköjään sellanen asia jonka voin ymmärtää minä vaan itse, mutta kun tekee mullekkin vaikeaa. Pelottavinta on että tapahtuu jotain sellasta mitä ei voi järjellä ymmärtää, kyllä minä haluaisin pystyä ajattelemaan tervehenkisesti eli että 9.10 ja 23.6 syntyneiden ihmissuhde voi myös toimia, sen ei ole pakko päättyä aina huonosti mutta vaikea luottaa enää tuohon näiden kaikkien kokemusten jälkeen. Minä raukka yritän saada pelkojani jotenkin siedettävämmälle tasolle pohtiessani täällä kirjoittamalla ja jakamalla muiden kanssa asioita sekä selvyyttä ajatuksiini, toiveajattelen että kun kirjoitan ettei 9.10 syntynyt henkilö enää satuta mua niin nii ei myöskään käy silloin, vaikka totuus on varmasti se että elämässä tapahtuu ne asiat jotka on tapahtuakseen, ei siinä paljon mun kirjotukset paina... Tiedän että oon tästä samasta aiheesta kirjottanut tänne palstalle kerran aikasemmin, se voi saada jotkut epäilee mua myös provoks mutta sitä en tosiaan ole, asiallisesti olen esittänyt asiani, täällä ihan muut ihmiset naureskelee ja haukkuu teitä, mulla ei oo tarvetta koska uskon itsekin yliluonnolliseen eli siihen että on jotakin ihmisyyttä suurempaa olemassa. Siitä minun mielestä kertoo tämä kokemuksenikin josta olen teille kertonut, jokin ihmisyyttä suurempi voima ohjailee meitä/kohtaloamme kuin pelimerkkejä shakkilaudalla. Vaikeaa käsittää välillä miten tämä elämä menee. Ikävää että trolleja tullut palstalle.
     
  22. vierailijan vieras Vierailija

    Kyllä sellaista tapahtuu. Ystävän isä surmasi vaimonsa kätki sen ruumiin, jota etsittiin viikkoja. Tää mies oli hirmu kiltti aina, lapsenakin muistan sen aina pelannaan meidän kanssa mustaa pekkaa. Sen vanhemmat ihmettelivät miksi poliisit kuulustelivat niitä ja tenttasivat millainen se mies on. Koko kylä oli näreissään kun kilttiä tosi ystävällistä miestä poliisit epäilivät. Se mies sen vaimonsa kuitenkin tappoi sit vielä hävitti sen ruumiin. Kun se mies pääsi vankilasta se tappo ittesä samana päivänä. Ei ne tainnu ihan samana päivänä syntyä, ei kenestäkään voi satavarmasti tietää jos kilahtaa jostain niin tulee pahaa jälkeä.
     
  23. vierailija Vierailija

    Kamalaa! Just tuollasten takia mietin että miten uskallan enää elää, oon herkkä ja elämä ei kantanutkaan koska.. Mulla oli rikkinäinen perhe ja ei mitään rajoja, vanhemmat riiteli usein, äiti sai mielenterveysongelmien takia sekopäisiä raivokohtauksia, isä alkoholisti. Ylä-asteella sain h*oran maineen ja jouduin rajusti kiusatuksi. Mulla on useita sairauksia. Ollut väkivaltaisia poikaystäviä. Ystäväni kuoli 21-vuotiaana, ollessani 17-vuotias. 19-vuotiaana katkaisin välit vanhempiin. Nyt 23v mulla ei oo edelleenkään ammattia ja töitä koska kiusaamisen takia keskeytin koulunkäynnin, elän toimeentulotuella ja kärsin köyhyydestä.
     
  24. vierailija Vierailija


    Voit suorittaa koulun loppuun nyt myöhemminkin, jos ja kun se on ammatin ja työn saamisen esteenä. Kannattaa ratkoa ongelmat vaihe vaiheelta ja yrittää suhtautua positiivisesti eteen tuleviin ongelmiin. Ota ne seikkauluna jossa haasteet kohdataan, etsitään yhteistyökumppaneita (esim. koulutus, sopivia ystäviä, swopivaa terapiaa tms.) , ja opitaan niin vaikeuksista, niiden voittamisesta kuin hyvistäkin asioista.
    Voi olla vaikea uskoa, mutta tutkitusti positiivisuus, kiitollisuus ja anteeksianto (sekä itselle että muille) ruokkii aivoja hyvällä tavalla ja kohentaa elämää. Siihen kannattaa pyrkiä.
     
  25. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 275
    Saadut tykkäykset:
    1 672
    No jos tuota pelkäät sun täytyy sitten jäädä sinkuksi. Etukäteen on turha stressata tuollaista. Eihän kukaan uskaltaisi mitään jos kaikki stressaisi sillä että "mitä jos..." Sillä pilaa vain elämänsä.
     
    Last edited: 20.07.2018
    • Tykkään Tykkään x 1
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti