masentuneelle kissa...onko huono idea...onko raskasta?

[harkitsen]

eli olen yhden kohta 2 vuotiaan lapsen yh. asumme kerrostalossa.
minulla on masennus joka helpottamassa lääkkeillä.
olen hyvin yksinäinen ja lapsi rakastaa elämiä: tykkää silitellä ja hoitaa.

olen harkinnut kissan ottamista, mutta millaista se sitten on? ja kumman kissan kannattaa helppouden kannalta ottaa? onko pentu kissa parempi kuin vanhempi? onko siinä kauhea urakka alkaa opettamaan vessa juttuja yms...
koiraa kun halua ottaa kun sitten pitää huolehtia lenkittämiset yms...ja kissasta olisi meille suurta iloa, mutta nämä käytännön hommat:

-pitääkö rokottaa? paljon maksaa?
-pitääkö leikata? poika/tyttö? paljon maksaa?
-mitä muuta?

sitten millainen on hyvä kissan hiekka astia mistä se haju ei leijaile...entä pissivätkö kissat matoille tai sohville....kertokaa kissan omistjat kaikki tarpeellinen...

 

[Pamppelsson]

Ota aikuinen kissa, ainahan noita on kotia vailla jossain.
Mun mielestä eläinten hoito on terapiaa ja se jos jokin auttaa. Mutta jos arki tuntuu nin raskaalta että ei jaksa itseään /lasta hoitaa, niiin sitten ei kyllä kannata eläintä ottaa harteilleen.

 

[Marilyn Monroe]

mä suosittelen koiraa. koira pakottaa ulos ulkoilmaan. en itse pidä kissoista.

 

[vieras]

mä olen myös sitä mieltä että eläimet on todella terapeuttisia. mutta eläimessä on myös suuri vastuu. yleensä kissat ovat sisäsiistejä luovutusiässä. mutta ehkä aikuinen tai hieman vanhempi kissa olisi siitä hyvä että suuremmalla todennäköisyydellä saisi sellaisen kissan kun haluaa. eli tässä tapauksessa ilmeisesti lapsiin tottunut sylikissa joka nauttii silityksistä yms. jos kissa on vain sisällä ei rokotus ole pakollinen. leikatakkaan ei ole pakko mutta jos on tyttökissa joka kulkee pihalla niin sillon ehdoton koska muuten niitä kissoja on hyvin pian paljon enemmän kuin toivoi. poikakissan pissa haisee voimakkaammalle kuin tyttökissan. hiekka-astian ei tarvitse vatia kummoisempi olla kun ostaa kunnon hiekkaa mikä pitää pissan hajua ja putsaa säännöllisesti. jotkut poikakissat merkkaa mutta siitä pääsee eroon leikkaamalla se ja leikkaus maksaa pojalle noin 60e.

 

[Pamppelsson]

mä olen myös sitä mieltä että eläimet on todella terapeuttisia. mutta eläimessä on myös suuri vastuu. yleensä kissat ovat sisäsiistejä luovutusiässä. mutta ehkä aikuinen tai hieman vanhempi kissa olisi siitä hyvä että suuremmalla todennäköisyydellä saisi sellaisen kissan kun haluaa. eli tässä tapauksessa ilmeisesti lapsiin tottunut sylikissa joka nauttii silityksistä yms. jos kissa on vain sisällä ei rokotus ole pakollinen. leikatakkaan ei ole pakko mutta jos on tyttökissa joka kulkee pihalla niin sillon ehdoton koska muuten niitä kissoja on hyvin pian paljon enemmän kuin toivoi. poikakissan pissa haisee voimakkaammalle kuin tyttökissan. hiekka-astian ei tarvitse vatia kummoisempi olla kun ostaa kunnon hiekkaa mikä pitää pissan hajua ja putsaa säännöllisesti. jotkut poikakissat merkkaa mutta siitä pääsee eroon leikkaamalla se ja leikkaus maksaa pojalle noin 60e.

Täysi peesi ja lisään vielä, että valitettavasti myös jotkut tyttökissat merkkaavat..

 

[vieras]

Kahden kissan omistajana en todellakaan suosittele teille kissan ottamista. Kissojen pitäminen ei ole halpaa, varsinkaan jos niitä hoitaa asianmukaisesti. Etenki eläinlääkärikulut saattavat nousta tosi korkeiksi.

Jos epäilet omaa jaksamistasi niin älä missään nimessä ota kissaa.

Suosittelen sulle masennuslääkettä. Etenkin pienen lapsesi vuoksi.

 

[Pamppelsson]

Kahden kissan omistajana en todellakaan suosittele teille kissan ottamista. Kissojen pitäminen ei ole halpaa, varsinkaan jos niitä hoitaa asianmukaisesti. Etenki eläinlääkärikulut saattavat nousta tosi korkeiksi.

Jos epäilet omaa jaksamistasi niin älä missään nimessä ota kissaa.

Suosittelen sulle masennuslääkettä. Etenkin pienen lapsesi vuoksi.

Etkö lukenut ekaa viestiä? Ap´llä on lääkitys.

 

[Miau]

Muista et kisit elää 10-15 vuotta! Ne saattaa myös esim. mouruta öisin, raapia sohvaa, alkaa merkkailla sisälle, tehdä tarpeensa kenkään... jne. Toki niissä on myös hyvät puoletkin! itelläni oli hoidossa 2 kisua 2 viikkoa ja siinä ajassa huomasin, miten pidänkään kissattomasta elämästä vaikka siis eläinten ja (kissojen ystävä) olenkin... Jotenkin nyt kun itelläkin on lapsi, niin oikein nolotti miten vähän sitä olikaan loppujen lopuksi aikaa silittää/hoitaa/harjata/leikittää sitä (hoito)kissaa, kuin mitä olisi halunnut.

Kannattaa toki leikkauttaa kissa. Tyttökissan leikkaus ehkä siinä 80e? Pojat halvemmalla.

Muista myös,että et voi tarkalleen tietää onko kissa sellaista hellittelytyyppiä/sylikissaa. Tuttavani kissa ei todellakaan viihdy sylissä ja saattaa räppästä, jos liian lähelle menee. Muuten on "perus kilttiä" sorttia.

Kissanhiekka ja ruuat/matolääkkeet/mahdolliset vitamiinit ovat myös menoerä, ja sitten mahdolliset el-lääk.kulut.

Harkitse tarkoin! Mihin sitten päädytkin, onnea päätökselle...

 

[vieras]

Kahden kissan omistajana en todellakaan suosittele teille kissan ottamista. Kissojen pitäminen ei ole halpaa, varsinkaan jos niitä hoitaa asianmukaisesti. Etenki eläinlääkärikulut saattavat nousta tosi korkeiksi.

Jos epäilet omaa jaksamistasi niin älä missään nimessä ota kissaa.

Suosittelen sulle masennuslääkettä. Etenkin pienen lapsesi vuoksi.

Etkö lukenut ekaa viestiä? Ap´llä on lääkitys.

Sitten kannattaa tarkistaa annostua. Mutta kissa ei ole mikään lääke masentuneelle ihmiselle.

 

[vieras]

Muista et kisit elää 10-15 vuotta! Ne saattaa myös esim. mouruta öisin, raapia sohvaa, alkaa merkkailla sisälle, tehdä tarpeensa kenkään... jne. Toki niissä on myös hyvät puoletkin! itelläni oli hoidossa 2 kisua 2 viikkoa ja siinä ajassa huomasin, miten pidänkään kissattomasta elämästä vaikka siis eläinten ja (kissojen ystävä) olenkin... Jotenkin nyt kun itelläkin on lapsi, niin oikein nolotti miten vähän sitä olikaan loppujen lopuksi aikaa silittää/hoitaa/harjata/leikittää sitä (hoito)kissaa, kuin mitä olisi halunnut.

Kannattaa toki leikkauttaa kissa. Tyttökissan leikkaus ehkä siinä 80e? Pojat halvemmalla.

Muista myös,että et voi tarkalleen tietää onko kissa sellaista hellittelytyyppiä/sylikissaa. Tuttavani kissa ei todellakaan viihdy sylissä ja saattaa räppästä, jos liian lähelle menee. Muuten on "perus kilttiä" sorttia.

Kissanhiekka ja ruuat/matolääkkeet/mahdolliset vitamiinit ovat myös menoerä, ja sitten mahdolliset el-lääk.kulut.

Harkitse tarkoin! Mihin sitten päädytkin, onnea päätökselle...

Eläinlääkärikuluista esimerkkinä käynti, jossa kissa rauhoitetaan ja otetaan verikoe --- hinta 100e.

 

[Keittiönoita]

Mulla on ollut kani, hamstereita, kissoja ja koira. Helpoimpia näistä on päivittäisen hoitamisen kannalta olleet kissat. Meillä kissat ovat aina olleet täysin sisäkissoja eivätkä ole edes kaivanneet ulos. Kissan elinikä voi olla pitkä, jopa yli 20 vuotta. Meillä toinen kissa eli muutamaa kuukautta yli 18-vuotiaaksi ja toinen kuukautta vaille 18-vuotiaaksi. Kissan hankkimisessa pitää siis varautua siihen, että siitä kantaa vastuun yhtä kauan kuin ihmislapsestaankin.

Kissa - kuten mikään muukaan eläin - ei ole lelu, lääke eikä esine. Se on tunteva ja hoitoa sekä hoivaa tarvitseva elollinen olento. Siitä on pidettävä huolta silloinkin, kun itse on sairas. Sitä ei voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin. Jos itse on pidempään poissa kotoa, kissalle pitää olla hoitopaikka tai hoitaja, joka käy siivoamassa kissan käymälän, antamassa ruokaa ja vettä sekä muutenkin tarkistamassa, että kissalla on kaikki hyvin. Päivittäin.

Kissa kannattaa aina leikkauttaa, sillä sisäkissakin on hankala, jos sillä on kiima-aika. Meidän kissat saivat rokotukset ainoastaan ensimmäisinä elinvuosina ja silti elivät varsin kunniakkaan pitkään. Mutta ne eivät ulkona olleetkaan eivätkä tekemisissä muiden kissojen kanssa. Jonain päivänä kissatkin sairastuvat ja tarvitsevat lääkärin hoitoa sekä lääkkeitä. Ne maksavat, hinnat vaihtelevat varmasti paikkakunnittain ja eläinlääkäreittäin. Kissa voi joutua myös erikoisruokavaliolle - kuten meidän viimeisin miukulainen - pitkiksikin ajoiksi ja ne eläinlääkäriasemilta ostetut ruuat ovat aika arvokkaita verrattuna markettien kissanruokiin.

Meillä on ollut monia kissankäymälöitä (ne käymälät kun ovat hajonneet nopeammin kuin kissat =) ), mutta minusta ehdottomasti parhaita ovat olleet kannelliset, luukulla varustetut kopit. Kissaa varten tarvitset myös kuljetuskopan tms, jossa saat kuljetettua kissaa vähintäänkin sinne eläinlääkäriin.

Useimmat kissat ovat erittäin siistejä ja tekevät tarpeensa ainoastaan puhtaaseen käymäläänsä. Jos kissa pissii muualle, kannattaa kohta pestä etikkavedellä. Kissankarkoitteeksi - siis jos kodissa on jokin paikka, mihin kissa nyt vaan ei saa mennä - sopii mainiosti bergamottiöljy, joka on kissalle ja ihmisille täysin vaaraton luontaistuote.

Pentukissa vai täysikasvuinen ... hmm.. molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Pentukissat ovat erittäin leikkisiä - jopa rasittavuuteen asti - ja on varauduttava siihen, että kun yöllä menet käymään vessassa, kissa on nilkassasi kiinni. Tai vähän heilautat varvastasi peiton alla, niin se on jo terävine kynsineen leikkimässä varpaallasi. Lapsiperheissä tämä on syytä ottaa huomioon, sillä lapsen on opittava hyväksymään tilanne. Kissaa et nimittäin voi kouluttaa kuten koiraa... kissat tekevät niinkuin itse haluavat. Täysikasvuisen kissan kohdalla suurimpana ongelmana näkisin sopeutumisen lapsiin. Aikuiset kissat ovat usein joutuneet kokemaan kovia ja niiden sopeutuminen uuteen kotiin ja uusiin ihmisiin voi olla hankalampaa kuin pentukissalla.

Kissa itsessään - kun se hyvin perheeseen sopeutuu - antaa erittäin paljon. Mulle kissa tekee kodin ja siksi onkin surullista, ettei meillä tällä hetkellä ole enää kissaa. Onneksi sentään on tuo koira =)

Minusta kissa sopii varsin hyvin masentuneelle ihmiselle, jos sillä ihmisellä masennuksen hoito on siinä mallissa, että kykenee kissasta pitämään huolta monta monituista vuotta.

 

[Elämänlanka]

Meillä vain hyviä kokemuksia kissasta ja on todella terapeuttinen vaikutus. Itsekin masentunut.
Kerran kun itkin, kissa tuli luokseni ja hyppäs syliin... Meillä tyttökissa, ei pisaa nurkkiin, ei raavi eikä revi sohvia. Itse ehdottaisin kissan ottamista pentuna, ne on niin suloisia ja ehkä kisu sit kotiutuu paremmin, kun tulee pienenä. En tiedä. Ottahaan moni kissan löytöeläinkodistakin. Eikä meillä ole kissaa tarvinnut leikkauksen jälkeen käyttää eläinlääkärillä ja mouruamiset loppui siihen. Matokuuri pari kertaa vuoteen.

 

[malin]

Kissan pito voi olla yllättävän kallista! Ulkonäöstä ei näe mikä kissa tule sairastamaan muutamaa perustautia vaikka muuten terve eläin kissa on. Laske että vähintään 120 e:n perushätärahasto eläinlääkäriin +taksimatkat. Kissa on lihansyöjä.
Meillä kissa söi alussa enemmän ja useammin lihaa kuin minä kasvisruoka-sekaruokanaisena. Kun kissa sairastaa, hankin masennuslääkkeeni, teen velkaa, en syö hyvin kuukauteen-kahteen, mutta eläin on riippuvainen minusta.
Syyllisyysajatuksiin taipuvaisena harmittelen kun masennuskausinani nukun enemmän enkä jaksa leikkiä sen kanssa. Eli teen senkin elämän ikäväksi! Ei reilua! Myös matokuurin ja herkunkieltoaikoina koen vahvaa syyllisyyttä että pitää olla "julma ja ikävä joskus".
Kissani karvanlähtöajalla ja jokapäiväisenä hiekanpotkijana kämppää on imuroitava useammin kuin ilman kissaa. Siivoatko mielelläsi?
Kukkienystävänä olen joutunut vähentämään kasveja ikkunalaudalta ja myrkyllisiä heittämään pois kissan tilantarpeen ja pureskeluinnon takia. Onneksi en keräile koriste-esineitä kirjahyllyille, kisu tykkää hyppiä "seinille".
Arjessa siis törmään masennukseeni ja rajoituksiini usein, eikä kissa sinänsä helpota arkea vaikka se on ihana pallero.
Jos olete hyviä ihmisiä niin laittakaa ihmeessä rahaa säästöön jos otatte kissan!!

 

[Sanna]

Ennen kun alat kissaa hommaamaan kannattaa perehtyä asiaan hieman paremmin. Lainaa kirjastosta vaikka hoito-opas tai jotain. Kysymysten perusteella jo huomaa ettei kokemusta ole pätkääkään.

Mutta... Otit sitten tyttö- tai poikakissa aina kissasta on hommaa, kumpikaan ei ole sen helpompi eikä kissan kanssa helpolla edes pääse (vaikkakin ehkä helpommalla kun koiran).

Jos otat pentukissa sen pitää olla valmiiksi sisäsiisti, luovutusikä on 12 viikkoa ja siihen mennessä kissat on pitänyt opettaa, toki ne oppii myöhemminkin, mutta vastuullisen pennun teettäjä kyllä opettaa pennut sisäsiistiksi ja madottaa.

Suosittelen kuitenkin aikuisempaa kissaa, esim eläinsuojeluyhdistykseltä. Pennun kanssa menee äkkiä hermo, masentuneena jatkuvaa riehumista voi olla vaikea kestää, eikä pieni lapsikaan ehkä ymmärrä kunnioittaa pentua tarpeeksi. Aikuinen kissa on rauhallisempi, mutta senkin olemista pitää kunnioittaa, se on hyvä lapselle opettaa.

Kissa, myös sisäkissa, on hyvä leikata ja rokottaa. Jatkuva kiima on kissalle rasite ja vaikkei ulos lisääntymään pääsisi on kissalle helpotus elää rauhallista elämää ilman monen viikon mouruamisia pahimmillaan monta kertaa vuodessa. Rokotuskin on suotavaa, sillä ihminen kantaa ulkoa pöpöjä sisälle.

Itse leikkautin, rokotin ja sirutin tyttökissani kunnan eläinlääkärillä, paketti maksoi 120e. Pojan varmaan hieman halvempaa. Paljoa tuon halvemmalla ei pääse, yksityiset laskuttaa melkein tuplaten.

Hiekkalaatikoksi suosittelen kannellista mallia, jos kissa ei tykkää täysin umpinaisesta voi katon leikata pois. Korkeat reunat estävät hiekan leviämisen aika hyvin. Hajuhaitat estää hyvällä hiekalla ja ahkeralla siivoamisella, myös ruualla on merkitystä. Viljaiset halpisraksut aiheuttavat monelle kissalle todella pahan hajuisen ulosteen. Kannattaa kokeilla mikä on kissalle mieleen ja mikä aiheuttaa vähiten hajuja. Meillä on päädytty Perfect fittiin, on markettiraksu, mutta hieman kalliimpi, hajua ei tule oikeastaan yhtään. Hiekkana meillä on kristalli, joka ei pölyä ja sopii siksi pölyallergiselle.

Kuten tuolla joku mainitsikin, jos kissa pissailee sopimattomaan paikkaan se tekee sen yleensä protestina. Joko hiekka ei ole kissan mieleen, laatikko ei ole tarpeeksi puhdas, kissa ei koe tulevansa tarpeeksi huomioiduksi, potee ikävää tms.

Ennen kaikkea kannustan ensin lukemaan paljon tietoa kissoista ja niiden käytöksestä. Kissaa ei pidä ottaa kevyin perustein. Masennus sinänsä ei ole este jos se on hyvässä hoidossa jotta et sitten laimin lyö kissaa, koska et jaksa hoitaa. Itsekin olen masentunut.
Jos päädyt kissan ottamaan suosittelen tosiaan eläinsuojeluyhdistystä. Sieltä ottaessa tiedät mitä saat eikä takana ole tehtailija tai muuten epärehellinen ihminen. Eläinsuojeluyhdistyksen kissat on monesti entisiä sisäkissoja jotka on vain hylätty ensimmäisen kiiman tultua tms. Minulla on ollut monta löytökissaa hoidossa ja kaikki on olleet sisäsiistejä ja todella sosiaalisia. Myös oma kissani on löytöeläin ja aivan ihana tapaus!

 

[Kisuttaja]

Itellä viis lasta,kaks 16vko kissanpentua ja hevonen.Olen kärsiny masennuksesta ja paniikista 17v. ja lääkitys 10v. Mun mielestä täällä tehdään nyt liian suuri numero kissan ottamisesta.Meillä kissoilla hyvä ja rakastava koti.Rokotukset,madotukset ym. kunnossa ja paijausta ja hellyyttä saavat kun sitä tarvitsevat.Mielestäni eläimet sopivat tod. hyvin masennukseen.Toivottavasti otit kissan,siitä on varmasti apua!! Eikä lääkärissä tarvii käyttää joka kuukausi,tuskin mikään kissa niin kipeenä koko ajan on tai sitten on jo ehkä viisaampaa päästää kisu parempaan paikkaan.Voimia!!

 

[pentu on kuin lapsi]

Olen vammainen ja hoidan tällä hetkellä 2 löytökissanpentua, yhtä omaa kollia ja koiraa. Mieti tarkoin jaksatko vaihtaa hiekan yhdelläkin kissalla lähes päivittäin. Meillä 2krt päivä. Kissat tarvitsevat joskus eläinlääkäriä joka maksaa. Meillä maksoin 2 kissan hoidosta 80? pari viikkoa sitten. Myös rokotukset kannattaa pennulle ottaa, koska vastustuskyky taudeille pienellä on huono. Joskus tulee myös lois ongelmia. Sisäkissakin voi saada matoja tai sairastua. Tämä ei ole pelottelua vaan reaali eläinten hoitoa. Täytyy sanoa etten ole rahassa uskaltanut laskea paljonko eläimeni ovat tehneet minulle kuluja. Ne ovat perheen jäseniä siinä kuin lapsetkin. (Itsellä myös 3 poikaa: joille opetan eläin ei ole pehmolelu!)

 

[dsff]

Kahden kissan omistajana en todellakaan suosittele teille kissan ottamista. Kissojen pitäminen ei ole halpaa, varsinkaan jos niitä hoitaa asianmukaisesti. Etenki eläinlääkärikulut saattavat nousta tosi korkeiksi.

Jos epäilet omaa jaksamistasi niin älä missään nimessä ota kissaa.

Suosittelen sulle masennuslääkettä. Etenkin pienen lapsesi vuoksi.

Peesi.

Sisäkissatkin on rokotettava kahden vuoden välein. Ja parasta olisi, että kissoja olisi taloudessa kaksi, koska kissat eivät ole erakkoja, vaikka niin yleisesti luullaan. Minulla kuluu kissoihin keskimäärin 50 euroa kuukaudessa (kuivikkeet ja ruoat). Sen päälle tulee vielä rokotukset ja muut yllättävät eläinlääkärireissut.

 

[vieras]

meillä on aina ollut kissoja, nytkin kaksi. On mukava silitellä kissaa ja kuunnella sen hyrinää. Se on terapeuttista. Ja mun kissat alkaa hyrisemään kun vaan juttelenkin niille, tuntuu hyvältä kun ainakin joku tykkää minusta eikä halua paljoa vastapalvelukseksi.

Niissä on kyllä työtäkin, sotkua, ovat aina ruoan perään, niitä pitää leikittää. Joskus ei jaksais olla putsaamassa laatikkoa kolmannen kerran kun siellä haisee tortut taas. Mutta pientähän se on.

En vaan tiedä onko 2 v. tarpeeksi vanha. Meillä kuopus oli 3 v. kun otettiin toinen kissa, ja kyllä kissan piti kärsiä retuuttamista ja hännästä vetämistä ja jahtaamista. Ei olisi pitänyt ottaa kissaa silloin vielä, koska 3 v. oli liian pieni ymmärtämään ettei se ole mikään lelu.

 

[miljoonakala]

meillä on aina ollut kissoja, nytkin kaksi. On mukava silitellä kissaa ja kuunnella sen hyrinää. Se on terapeuttista. Ja mun kissat alkaa hyrisemään kun vaan juttelenkin niille, tuntuu hyvältä kun ainakin joku tykkää minusta eikä halua paljoa vastapalvelukseksi.

Niissä on kyllä työtäkin, sotkua, ovat aina ruoan perään, niitä pitää leikittää. Joskus ei jaksais olla putsaamassa laatikkoa kolmannen kerran kun siellä haisee tortut taas. Mutta pientähän se on.

En vaan tiedä onko 2 v. tarpeeksi vanha. Meillä kuopus oli 3 v. kun otettiin toinen kissa, ja kyllä kissan piti kärsiä retuuttamista ja hännästä vetämistä ja jahtaamista. Ei olisi pitänyt ottaa kissaa silloin vielä, koska 3 v. oli liian pieni ymmärtämään ettei se ole mikään lelu.

Mä väitän että ei ole. 3v tai jopa nuorempikin lapsi osaa käyttäytyä eläinten seurassa.
Meillä ainoastaan sellanen tarraava puolivuotias on käyny kiinni koiran poskiin mutta silloin se on vanhemman tehtävä suojella eläintä lapselta.

 

[vieras]

meillä on aina ollut kissoja, nytkin kaksi. On mukava silitellä kissaa ja kuunnella sen hyrinää. Se on terapeuttista. Ja mun kissat alkaa hyrisemään kun vaan juttelenkin niille, tuntuu hyvältä kun ainakin joku tykkää minusta eikä halua paljoa vastapalvelukseksi.

Niissä on kyllä työtäkin, sotkua, ovat aina ruoan perään, niitä pitää leikittää. Joskus ei jaksais olla putsaamassa laatikkoa kolmannen kerran kun siellä haisee tortut taas. Mutta pientähän se on.

En vaan tiedä onko 2 v. tarpeeksi vanha. Meillä kuopus oli 3 v. kun otettiin toinen kissa, ja kyllä kissan piti kärsiä retuuttamista ja hännästä vetämistä ja jahtaamista. Ei olisi pitänyt ottaa kissaa silloin vielä, koska 3 v. oli liian pieni ymmärtämään ettei se ole mikään lelu.

Mä väitän että ei ole. 3v tai jopa nuorempikin lapsi osaa käyttäytyä eläinten seurassa.
Meillä ainoastaan sellanen tarraava puolivuotias on käyny kiinni koiran poskiin mutta silloin se on vanhemman tehtävä suojella eläintä lapselta.

Niin minäkin luulin, mutta meidän riehakas joka paikkaan ehtivä 3-vuotias poika on ollut liian kovakourainen joskus kissan kanssa. Ei koko ajan, eikä silloin kun olen paikalla. Mutta retuuttaa sylissä ja jahtaa perässä. Joku toinen lapsi voi olla rauhallisempi. Ja voit uskoa, että olen selittänyt miljoona kertaa, että ei kissa ole lelu ja ei saa kovasti, vaan hellästi silittää...

 

[vieras]

Lapsi oppii kyllä elämään eläimen kanssa, mutta alkuun se vaatii vanhemmalta paljon osallistumista. Meillä kissat ovat olleet jo ennen lasten syntymää, joten vauva on tullut kissojen kotiin. Kissat ovat siis automaattisesti olleet perheenjäseniä. Meillä on ongelmana ollut se, että kissat eivät ollenkaan osaa pitää puoliaan lapsia vastaan. Pienet ihmiset ovat helposti kovakouraisia jne. Alkuun piti suojella kissoja lapsilta, ei lapsia kissoilta.

 

[vieras]

Lapsi oppii kyllä elämään eläimen kanssa, mutta alkuun se vaatii vanhemmalta paljon osallistumista. Meillä kissat ovat olleet jo ennen lasten syntymää, joten vauva on tullut kissojen kotiin. Kissat ovat siis automaattisesti olleet perheenjäseniä. Meillä on ongelmana ollut se, että kissat eivät ollenkaan osaa pitää puoliaan lapsia vastaan. Pienet ihmiset ovat helposti kovakouraisia jne. Alkuun piti suojella kissoja lapsilta, ei lapsia kissoilta.

 

[yx]

meillä on aina ollut kissoja, nytkin kaksi. On mukava silitellä kissaa ja kuunnella sen hyrinää. Se on terapeuttista. Ja mun kissat alkaa hyrisemään kun vaan juttelenkin niille, tuntuu hyvältä kun ainakin joku tykkää minusta eikä halua paljoa vastapalvelukseksi.

Niissä on kyllä työtäkin, sotkua, ovat aina ruoan perään, niitä pitää leikittää. Joskus ei jaksais olla putsaamassa laatikkoa kolmannen kerran kun siellä haisee tortut taas. Mutta pientähän se on.

En vaan tiedä onko 2 v. tarpeeksi vanha. Meillä kuopus oli 3 v. kun otettiin toinen kissa, ja kyllä kissan piti kärsiä retuuttamista ja hännästä vetämistä ja jahtaamista. Ei olisi pitänyt ottaa kissaa silloin vielä, koska 3 v. oli liian pieni ymmärtämään ettei se ole mikään lelu.

Mä väitän että ei ole. 3v tai jopa nuorempikin lapsi osaa käyttäytyä eläinten seurassa.
Meillä ainoastaan sellanen tarraava puolivuotias on käyny kiinni koiran poskiin mutta silloin se on vanhemman tehtävä suojella eläintä lapselta.

Niin minäkin luulin, mutta meidän riehakas joka paikkaan ehtivä 3-vuotias poika on ollut liian kovakourainen joskus kissan kanssa. Ei koko ajan, eikä silloin kun olen paikalla. Mutta retuuttaa sylissä ja jahtaa perässä. Joku toinen lapsi voi olla rauhallisempi. Ja voit uskoa, että olen selittänyt miljoona kertaa, että ei kissa ole lelu ja ei saa kovasti, vaan hellästi silittää...

meillä ollu aina kissoja. poika oppi jo pienestä pitäen et kissa on lemmikki jota kunnioitetaan eikä kiusata. poikani vilkas, ja silti osaa kohdella kissoja oikein. koskaan ei ole kissaa retuuttanut, ei jahdannut eikä vetänyt hännästä.

 

[vipinää elämään]

No tiedän kokemuksesta mitä oli ehtiä kissan ja vaippaikäisen perään Vanhin lapseni oli vuoden ikäinen kun kissa tuli taloon
Nyt vanhin kissa yli 14v (joka muuttomme jälkeen( 3v sitten )asuu mummolassa ei viihtynyt muuton jälkeen kuin mummolla sisällä. Muutto voi olla kova juttu kissalle

Talossamme on nyt 2 löytökissaa yksi yli 3v leikattu löytökolli, ajokoira ja 3 lasta.

 

[myydään eläinrakkaalle]

Heippa! Meillä olisi yksi hoidettu poika löytökissa vailla kotia. Ei ihan minne tahansa kotiin vaan osaavaan eläinrakkaaseen kotiin. Mielellään sisäkissaksi. Käy laatikolla Kissa on yli 3kk, eläinlääkärin tarkastama ja hoidettu antibiootein korvapunkit,madotettu,lääkitty yms. ei vielä rokotettu(Haluan kissasta ainakin eläinlääkäri kulut 40?. Mukaan saa todistuksen eläinlääkäriltä. Pentu on hopeanharmaa musta, valk. jolla ruskea nenä. Isä norjalainen metsäkissa. muut pennut olivat puoliangoria, tämä poika on sileäkarvainen lyhytkarvainen.
yhteyden otot: heinizeerian@hotmail.com