Matkalle ilman lasta

Heippa kanssasisaret!

Tarkoitus olisi lähteä keväällä matkalle jolloin lapsemme olisi 2v ja matka tehtäisiin ilman lasta. Kuinka pitkäksi aikaa olette lähteneet matkalle kun pieni lapsi jää kotiin? Aluksi suunnittelimme viikon matkaa mutta nyt mieheni haluaisi lähteä 10pvän matkalle ja minä vähän emmin... en raskisi jättää pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon vaikka hoitaja olisikin tuttu ja turvallinen. Äkkiähän se 10pvää menee ja onhan sitä pakostikin vanhemmat/vanhempi poissa parikin viikkoa... jotenkin pelkään että ikävä kasvaa isoksi ja matka menee ikävöidessä =(

Kuinka pitkiä matkoja olette tehneet ilman lasta ja mitkä olivat fiilikset?

 

Itse en pystyisi olemaan lapsestani erossa kuin yhden yön ilman sairaalloista ikävää. Lapsi on monta kertaa ollut yhden yön mummillaan joka on kuin toinen äiti lapselle, mutta enempään en vain pystyisi. On jo kova ikävä seuraavana päivänä ja aivan ihanaa nähdä lapsi. Viikonlopun matkaa voisin harkita ilman lasta, sillä eihän se välttämättä ole terveellistä olla näin sidoksissa lapseen, mutta viikon matkaa en kyllä voisi edes harkita. Mielestäni oma lapseni on niin ihana että haluaisin ehdottomasti olla matkani hänen seurassaan mieheni seuran lisäksi. Jos lapsemme olisi päiväkodissa niin tuskin suostuisin olemaan edes viikonloppua erossa sillä muutenkin silloin näkee aivan liian vähän. Tyttömme on 1,5 v. Olen onneksi ehtinyt matkustella ja tehdä asioita jo ennen tyttöä ja koska olemme niin nuoria niin tiedän että myös lasten jälkeen jää meille sitten miehen kanssa kahden keskistä aikaa vaikka kuinka paljon. Siihen asti teemme ja toimimme perheenä lukuunottamattomia välttämättömiä aikuisten yhden illan menoja. Uskon että tämä maksaa itsensä takaisin. Lapset eivät edes kovin pitkää aikaa halua vanhempiensa mukaan, jo teini-ikäiset saattavat laittaa stopin yhteisille matkoille, joten miksei lasten seurasta nauttisi silloin kun saa kun aika heidän kanssaan on se kaikkein rajallisin.
En kuitenkaan tuomitse toisin toimivia, mutta itse olen tätä mieltä. Kukin tehköön miten itselle sopii.

 

niin siis miksen lapsi voisi tulla mukaan matkalle?

 

Hävettää myöntää mutta mulle tulee ikävä lasta välillä jos ollaan ilta esim ostoksilla kauppakeskuksessa ilman lasta. Kun siellä näkee toisia lapsia ja perheitä niin ei vaan sille mitään voi että tulee väkisin mieleen se oma pikkunen... Ehkä sit ei tulis mieleen niin helposti jos ei tosiaan näkis muita perheitä ja lapsia ja tosiaan tekis vaan semmoisia asioita missä se lapsi ei vois olla mukana kuten olis baarissa mutta siellä ei varmaan viikkoa viittis olla.

 

Olemme miettineet että otammeko lapsen mukaan vai emme. Päätös on tehty ja lähdemme ilman lasta tai sitten emme ollenkaan. En usko että noin pieni lapsi nauttii 10-15h lentämisestä jnejne. Tämän matkamme teemme kaksin ja seuraaville tulee lapsi ehdottomasti mukaan. Olimme juuri viikonloppureissussa ilman lasta ja sekin aika tuntui pitkältä, tosin tuo aika teki kyllä terää parisuhteellemme eikä ikävä ollut mitenkään järisyttävän suuri vaan normaalia ikävää ja kaipausta. Mutta on se silti eri asia olla erossa 10 päivää.

 

no minä en kykene olemaan ilman lastani kauaakaan ilman kauheaa ikävää joten matka ilman lasta ei tulisi kuuloonkaan...
kyllä lapsella teitä tulee kova ikävä ainakin, miten raaskit?
tsemppiä!!!

 

Itsekään en kyllä pystyisi olemaan erossa lapsesta viikkoa, viikonloppu ehkä menisi. Olemme miehen kanssa miettineet matkalle lähtöä ja päätyneet joko kahdenkeskiseen viikonloppuun tai sitten ottamaan lapsen mukaan. Poika on tällä hetkellä reilu 2v. ja ikävöi meitä kovasti arkisinkin. Jos jompi kumpi meistä vanhemmista on koko päivän poissa esim. työmatkalla niin lapsen ikävä on illansuussa jo todella kova. Poika on päivähoidossa ja päivät menevät kyllä hyvin. Tämänkään vuoksi en raaski millään jättää poikaa viikoksi hoitoon, vaikka viihtyykin hyvin isovanhempiensa kanssa. En tiedä miten hän kokisi, jos me molemmat vanhemmat lähtisimme pois pitkäksi aikaa. Lapselle aika tuntuu vielä paljon pidemmältä. Olenkin ajatellut, että lähdemme miehen kanssa kahdestaan matkaan sitten, kun lapsi on isompi ja ymmärtää paremmin miksi lähdemme eikä koe itseään hylätyksi. Tiedän kyllä, että monet reissaavat viikon, kahden matkoja ilman lasta enkä sitä mitenkään tuomitse, jos se heistä ja lapsestaan tuntuu hyvälle. Lapset ja ihmiset yleensäkin ovat niin erilaisia.

 

Olemme lähdössä viikon matkalle kaksistaan miehen kanssa kun lapsi on 10kk. Aikaisemminkin lapsi on ollut isovanhemmilla yökylässä ja myös yhden viikonlopun ja kaikki on mennyt todella hyvin. Uskon myös, että itselle voi kyllä tulla enemmän ikävä kuin vauvalle, mutta viikko ei todellakaan ole pitkä aika.

 

Olen joskus jossain kuullut (tai lukenut) nyrkkisäännöstä, että lapsi voi olla ilman vanhempiaan yhtä monta vuorokautta kun on ikävuosia (1 v 1 vrk, 2 v 2 vrk jne.). Itse olemme soveltaneet tätä nyrkkisääntöä hieman soveltaen eli olimme kyllä pitkällä viikonlopulla (3 vrk) kun lapset olivat 1,5 v ja 3 v.

Kyllähän nyt yksi 2 v lapsi kulkee mukana vaikka maailman toiselle puolelle, mutta ymmärrän kyllä että loma kaksin miehen kanssa tekee hyvää Itse en kyllä 2 vuotiasta "jättäisi" 10 päiväksi, viikkoa voisin harkita. Itse suunnittelemme viikon matkaa miehen kanssa kaksin kun lapset ovat n. 3 ja 5 vuotiaita.

 

Hei! Meillä on matkusteltu lapsen kanssa ihan vauvasta alkaen ja aikamoisiin maailman kolkkiin on tytön kanssa menty! 2v tyttömme on käynyt 12 eri maassa.
Emme ole käyneet edes valmismatkoilla eikä hotelleja ja lentoja ole useinkaan varattu etukäteen ja mukavasti on mennyt. Joskus on yöllä oltu jossakin vielä autoilemassa ja tyttö on nukkunut autossa. Sitten keskellä yötä siirrytty hoteliin, tyttö on kannettu nukkuvana sänkyyn jne. Itkuja on joskus tullut mutta ei paria -kolmeä minuuttia pidempää itkua. Reissussa itkut jääneet yleensä kahteen tai kolmee kertaan viikossa eli eipä ole näyttänyt tyttö kärsivän matkailusta. Nauravainen ja hyväntuulinen on ja tuntuu että hänestä on aika rohkeakin vielä tullut ja omatoiminen.
Lentojen kestot yleensä 6-14 tuntia suuntaansa.
Yksi yö on oltu tytöstä erossa, hän on nyt 2v ja ei ole tarkoitus olla enempää pitkään aikaan.
Varmasti sinun 2v lapsesi pärjää nuo 10 päivää ilman teitä vanhempia mutta luulen (huom. luulen, en tiedä!) ettei se ole lapselle hyväksi. Parivuotias on kuitenkin vielä aika pieni.

Jos sinulla on kokemusta matkailusta, tiedät jo ettei lapsen kanssa ole mitenkään hankala matkusta kun on keksitty vaunut, rinkat ja kaiken maailman apulaitteet Mutta jos ei kokemusta ole niin suosittelen kokeilemaan.
Minulla/meillä on kokemusta vain yhden lapsen kanssa matkustamisesta ja se on ollut todella helppoa ja mukavaa. En tiedä mitä se olisi parin vekaran kanssa?

Tsemppiä valintaasi!

 

Olin just Intiassa 11 pvää ilman 10kk:n ikäistä vauvaani. Hyvin meni kun isi ja sisarukset hoitivat, itelle tuli ikävä, mut olipa mielenkiintoinen matka.

 

On eri asia jos toinen vanhemmista on kotona kun että molemmat lähtevät ja jättävät vauvan/taaperon hoitoon.

 

Kiitos mielenkiintoisista vastauksista ja siitä että kritiikki on rakentavaa.

Matkustamisesta on paljonkin kokemusta mutta lapsen kanssa matkustamisesta ei ollenkaan (siis lentokoneella tehdyistä matkoista). Muuten ehkä jopa harkitsisin lapsen mukaan ottamista ellei lapseni olisi kuin kello. Ja todellakin tarkoitan sitä että lapsi on erittäin tarkka rytmistään. Sillä tietysti on hyvä mutta matkustus mielessä huonot puolensa. Hän herää klo 7.20 ja nukkumaan mennään klo 20 + päikkärit klo 12. Eli tämä tarkoittaisi sitä että hotellille menisimme joka ilta puuron aikaan... ja tässä tapauksessa ajasta en edes tietäisi koska aikaero tekisi omat tepposensa =) Ja sitten ilta menisi täysin hotellihuoneessa... onhan sekin tietyisti lomailemista ja päivät olisivat touhua täynnä mutta jotenkin haluaisin hetken omistautua pelkästään miehelleni, hän on sen ansainnut... ja myös minä =) Lisäksi lapsella on allergioita joten tuo ruokapolitiikka täysin vieraassa kulttuurissa voisi mennä aikas hankalaksi. Ehkä vaan selittelen tätä asiaa itselleni, en tiedä.

Olen myös kuullut tuosta 1v=1yö jutusta mutta mielestäni lapsi pärjää muutaman yön hyvällä hoitajalla. Tosin lapsiakin on niin monenlaisia. Mutta silti 10päivää on pidempi aika... no, mä eilen juttelin mieheni kanssa että josko sittenkin mentäisiin vain viikoksi. Onneksi matka varataan vasta ensivuoden puolella niin ehtii tätä pähkäilemään vielä hetken.

On se vaan niin vaikeaa tämä äitiys =)=)

 

Lapsen pärjääminen ilman vanhempiaan riippuu varmasti paljon lapsen luonteesta ja siitä miten tottunut hän on olemaan hoitajan luona. Meidän tyttö 1 v 8 kk on ollut useamman kerran 2 yötä mummolassa, ja kaikki on mennyt loistavasti. Voisin itse harkita lähteväni 4-7 yöksi, mutten ehkä 10 yöksi kuitenkaan. Tätä ei kuitenkaan tarvitse harkita, kun talossa on tätä nykyään kuukauden ikäinen pikkuveli...

Jotkut kirjoittivat että lapsesta aika tuntuisi ikuisuudelta. Minä olen taas sitä mieltä ettei tuon ikäinen tajua, onko kyseessä 2 vai 4 yötä. Silti parivuotias ymmärtää kuitenkin selityksen että isä ja äiti tulevat kyllä takaisin vaikka ovatkin poissa. Tuon ikäisen kanssa hoitajan on helppo touhuta ja keksiä ohjelmaa joka pitää kiireisenä vaikka viikonkin.

Alkuperäiseltä kysyisin vielä, että onko teillä kokemusta reissaamisesta "kellontarkan" lapsen kanssa? Olemme huomanneet aikataulustaan melko tarkan tyttömme kanssa, että rytmiä pystyy siirtämään ½-1½ h jos on sopivasti ohjelmaa (esim. kävely tai tutussa kyläpaikassa oleminen). Kotona hän väsyy nopeammin. Hän on myös yllättänyt myönteisesti pärjäämällä hyvin reissussa, varsinkin jos vanhemmat ymmärtävät ottaa rennosti. Lapsi aistii vanhempiensa jännityksen.

 

Aurora Vee, se on totta että kun ympäristö on eri kun koti niin kyllä se lapsi jaksaa hetken kauemmin hereillä kun kotona. Tosin tämän olen huomannut vasta nyt kun lapsi on kasvanut. Pienempänä elo oli yhtä kitinää jos vähänkin "myöhästyttiin" nukkumaan menosta. Kai mä pistän tän asian hautumaan tuonne pääkoppaan... jos vaikka saisin sen miehen suostumaan siihen viikon lomaan, jotenkin se olisi mun mielestä parempi vaikka eihän se eroa 10pvästä kun muutamalla yöllä.

 

Anteeksi jo etukäteen, sillä minun vastaus aiheuttaa närää varmasti. Onko kukaan vastaajista ollut hoitamassa 2-vuotiasta molempien vanhempien ollessa poissa. Tottakai lapsissa on eroja, mutta turvallisuus, ruoka ja puhtaus on lapselle tärkeimmät eikä suurin merkitys ole keneltä ne saa. Tottakai vanhemmat on tärkeimmät, mutta tuttu turvallinen aikuinen ajaa tarvittaessa saman asian! Hoitaessani siskon lapsia tuolloin 8 kk ja 2 v, ensimmäisenä iltana kyseltiin äitiä ja seuraavana aamuna vähän, aina sanoin että äiti on kylässä ja tulee kun on nukuttu pari yötä! Ikävä unohtui ja minuun turvattiin aivan kuin äitiin! Tottakai minulla oli selvät ohjeet lasten rytmeistä ja tavoista niin että mentiin mahdollisimman samalla lailla kuin vanhempien kanssa. Noin pienet lapset ei edes ymmärrä ajan kulkua! Pari yötä on lähes sama kuin viikko uskokaa vaan. Lähtisin ilman muuta miehen kanssa matkalle ja nauttisin täysin rinnoin! Kyllä lapset aistii paremmin hyvän mielen ja onnellisuuden kotona kun sen montako yötä kuluu ennenkun äiti "kylästä" kotiutuu. Ja tiedoksi vielä että siskon lapset on semmosia mamman tyttöjä että aluksi epäilin itsekin kuinka pärjätään! Suurin ikävä tulee varmasti itselle ja sitten kuvitellaan että lapsi kokee asian samoin vaikkei kaksi vuotias vielä samalla lailla ikävöi ja laske päiviä kuin aikuinen. Tulee hetkiä kun äitiä kaivataan, mutta tutut mukavat tekemiset ja turvallinen sylittely saa asian unohtumaan ja taas jaksetaan odotella. Aikuisten ikävästä on osa myös usein pelkoa että lapsi unohtaa tai loukkaantuu tai alkaa suosia toista hlö:ä niinkuin aikuinen voisi tehdä, mutta ei lapsi, se on aivan varma. Vai onko joku kuullut kaksi vuotiaasta joka ei enää rakasta vanhempiaan jos on ollut esim. mummolla hoidossa! Tuollainen takertuminen ja "ikävä" on suurelta osin myös itsekkyyttä. Ennenkuin hermostutte niin ajatelkaa oikeasti omia tunteitanne!

 

Riippuu tosiaan varmaankin lapsen luonteesta ja temperamentista, miten suhtautuu iikon - 10 päivän eroon. Ja lisäksi tietysti siitä, millainen suhde lapsella on hoitajaan. Sisareni lapset olivat äitini luona hoidossa ollessaan 3- ja 4-vuotiaita. Heillä oli toki toisensakin turvana, mikä varmasti auttaa kovasti. 3-vuotias touhotti viikon ja vain illalla kysyi, tuleeko äiti jo huomenna. Mutta 4-vuotiaalla oli kova ikävä ja itku saattoi tulla välillä päivälläkin, kun muisti, että äiti on poissa. Helposti olivat molemmat lohdutettavissa. Ap varmasti tunnet lapsesi ja osaat vähän ennakoidakin, miten hän asiaan suhtautuisi. Toinen asia on sitten se, pystyykö lomasta nauttimaan vai yllättääkö ikävä äidin... Tässäkin varmasti luottamus hoitajaan on ratkaiseva asia.

 

Sitä mä olen myös miettinyt, onko tämä ikävä vain minun päässäni. Lapsi menisi omalle äidilleni hoitoon missä hän on ollut hoidossa jo useita kertoja. Pisin jakso taisi olla jo 4kk ikäsenä kun olin poissa pe-ma, ja esim. viime viikonloppuna hän oli äidilläni hoidossa pe-su. Poika pääsi mummun ja vaarin kanssa mökille ja voi sitä riemua!

Äidilläni ei ole hoitoa mitään vastaan, hänelle on ihan sama olemmeko matkalla viikon vai 10päivää. Ja itse olen kyllä samoilla linjoilla että tietääkö se 2v sitten kuitenkaan kuinka kauan olemme poissa. Sen olen huomannut että jos olen pidempiä päivä töissä niin lapsi kaipaa minua selvästi enemmän kun menen kotiin. Mutta eipä hän ole minua kertaakaan unohtanut =) Päinvastoin...

Mielestäni ainakin oma lapsi nauttii myös minun äidin seurasta, mummut ja pappa/vaari on hänelle jo nyt tosi tärkeitä ihmisiä. Hän usein "soittaa" papalle ja muuten vaan huutelee mummua kotona. Joten en usko että hän siitä kovin kärsisi... ja onhan hän nyt jokatapauksessa menossa ainakin viikoksi hoitoon. Isompana sitä kai nuo pikkuset osaa jo vähän enemmän kaivatakin kun tulee enemmän ajantajua.

 

Meillä on mieheni kanssa varattu kahden viikon etelänmatka ensikesäksi häämatkaksemme jolloin nuorin lapseni on 1.6v, silloin äitini tulee hoitamaan lapsiamme. Hän on lapsillemme todella tärkeä ja rakas. Kaikki lapseni ovat tottuneet pienestä asti olemaan hoidossa mummulla, kummeilla jne.. emme ole halunneetkaan totuttaa heitä siihen, että ainoastaan omat vanhemmat ovat heidän kanssaan 24/7. Eikä yksikään lapsistamme ole kieroon kasvanut vaikka onkin joutunutkin olemaan hoidossa ja yökylässä, päinvastoin luulempa että ehkä osaksi juuri siksi heistä onkin tullut hyvin avoimia ja iloisia lapsia/nuoria

 

Minun on ollut aina vaikea ymmärtää miten vanhemmat nauttivat lomastaan enemmän yhdessä kuin lastensa kanssa? Olen pahoillani jos loukkana jotakin mutta olen ihan vilpitön, en ymmärrä. Meillä on yksi lapsi joka on aina mukana matkoilla ja meillä on todella mukavaa yhdessä! Meistä molemmista on täysin vieras ajatus jättää oma perheenjäsen kotiin, pieni lapsi.

 

Ehkäpä tuokin on paljon perheestä ja sen jäsenistä kiinni Meillä on uusioperhe johon kuuluu kuusi lasta, joten meille tuo kahdenkeskinen aika mieheni kanssa on todella tärkeää. Silloin voimme olla täysin kahden ajattelematta yhtikäs mitään, lapsiin työhön, kotiin ym. liittyvää. Olen myös vuosien varrella oppinut, ettei ainoastaan lapsen/lapsien ehdolla eläminen ole oikein, vaan aikuisten on pakko ottaa välillä "lomaa" kaikesta, myös lapsista vaikka ne hyvin rakkaita ovatkin.

 

Menkää vain kaksin. Kyllä se lapsi pärjää hyvässä hoidossa. Ikävä sulle varmasti tulee, mutta onpa ihana nähdä taas pikkuista. Olkaa viikko jos tuo 10pv mietityttää. Ei tarvitse sitten lomalla alkaa miettiin, että olis sitteki pitäny olla vaan viikko eikä 10pv.. Mukavaa lomaa ja nauti olostasi..ja miehestäsi!

 

Me on laivalla käyty niin, että tyttö, joka nyt on 1,5 v on ollut kaksi yötä mummulassa. Ekan kerran käytiin, kun tyttö oli 5,5 kk. Tuskinpa on tuosta elinikäistä traumaa saanut. Mutta sen pidempään en itsekään olis tytöstä erossa vielä aikoihin, jos ei pakko.

 

Yllättävän negatiivisia kommentteja olet saanut ap!

Mun mielestä elämää pitää vanhemmilla olla myös ilman lapsia, ja lapsen onnellisuuden kannalta tärkeämpää on, millaisia vanhempia te olette ne 355 päivää vuodessa, jonka olette kotona lapsen kanssa. Vanhempien jaksaminen, iloisuus, onnellisuus ja elämän monipuoliseksi ja kiinnostavaksi kokeminen heijastuvat myös lapseen.

 

laivalla...hohhoijaa