Matkalle ilman lasta

Älkää turhaan miettikö mikä on hyväksi lapsellenne. Asia on täällä ratkaistu. Teette jokainen vaan mikä itsenne tekee onnelliseksi. Onnelliset vanhemmat = onnellinen lapsi. Niin helppoa se on. Tämänkin palstan voi tätä myötä lopettaa. Hyvää yötä.

 

Oikeesti,lähtekää reissuun!! nauttikaa!!! Kyllä lapsi pärjää!! ja sinä myös.

 

En ymmärrä tollasta vanhemman mieletöntä lapsensa ikävöimistä, jollei saa olla 24/7 oman pikkupilttinsä kanssa. Ihan hyvä sitä on käydä tuulettamassa omia aivojaan ja ajatuksiaan kaiken bona & vaipparumban keskellä. Jos pienellä lapsella on tuttu ja turvallinen hoitaja, niin ei sillä ole mitään hätää. Ehkä muutamat äidit haluavat tehdä itsensä NIIN tärkeiksi, että "minä en ainakaan jättäisi lasta".
Toisaalta yks äiti täällä kirjoitti, että heidän 2v. on matkustanut jo 12 eri maassa. Ehdoin tahdoin ei lasta pitäisi viedä "kaikenlaisiin viidakkoihin".

 

Oikeesti,lähtekää reissuun!! nauttikaa!!! Kyllä lapsi pärjää!! ja sinä myös.

No nii just. Meette vaan, oikeesti!!!!! Ette yhtään mieti mitään turhaan!!!! Kyllä se lapsi kestää. Onnellinen äiti = onnellinen lapsi. !!!!

 

Paljon sain kommentteja! Kiitos niistä!

Näin mäkin olen tämän nyt ajatellut... kyllä sitä lähdetään varmaan 10 päiväksi reissuun. Mä ainakin kaipaan LOMAA. Arki pyörii kodin, työn ja tarhan ympärillä ja tuntuu että jos tätä perhe-elämää haluaa tosiaan vaalia on tästä arjesta joskus otettava lomaakin (=antaa aikaa sille AIKUISTEN suhteelle). Ja näyttää se lapsi nauttivan isovanhemmistaan niin paljon että pidän sitä hoitoaikaa lomana myös lapselle. Ja tämän kaiken lisäksi seuraavan kerran pääsemme matkalle monen vuoden päästä joten jos nyt on mahdollisuus niin miksi ei.

Lopulta taitaa olla ihan sama onko sitä matkalla 7 vai 10 päivää, siinä on 3 päivän ero joka periaatteessa kuluu jo matkoihin (ajattelimme lähteä Phuketiin) joten jos pitkälle lähtee niin miksi vain menee kääntymään ja samalla rahalla kun on jo vähän kauemminkin niin tuntuu haaskuulta jättää tilaisuus käyttämättä. Ja mä olen sellanen lomailija että mietin jo ennen lähtöä että vaikka kuinka siellä matkalla poraisin lapseni perään niin se ei asioita muuta joten jätän murheet kotimaahan ja nautin lomastani.

 

Lähtekää vain. Itse olin miehen kanssa 7 pv. matkalla. Mutta nyt "riitti" 4-5pv. Siihen, että sain lomalta mitä halusin. Tuon jälkeen olisin voinut lähteä jo kotiin, mieskin oli samoilla linjoilla. Lähinnä juuri tuli "ikävä" lasta.

Varsinkin pidemillä matkoilla, olisi parasta jos olisi lapsi+lapsenvahti mukana. Meillä ei tuohon ole varaa mutta.

 

laivalla...hohhoijaa

Varmaan ymmärsit väärin, toivottavasti. Siis ei todellakaan missään ryyppyreissussa laivalla, vaan jouluostoksilla Tukholmassa esim. Meillä ei ole miehen töiden takia mahdollisuutta pidempiin lomiin koskaan, joten ei liene kiellettyä joskus viettää hiukan vapaa-aikaakin ja käydä ostoksilla ja syödä hyvin.

Ihmettelen tuollaisia kommantteja, mutta toisaalta tällä palstalla mikään ei ole mahdotonta. Katkeria naisia täynnä koko palsta.

 

Kyllä teille jokaiselle tekisi hyvää olla sen oman miehennen kanssa edes kerran vuodessa se pitkä viikonloppu ja ihan kahdestaa. Ilman että kukaan häirittee. Saa harrastaa seksiäkin ilman sen kummempia järjestelyjä. Voin vannoa että jos aina on lapset jaloissa pyörimässä niin siinä vaiheessa kun lapset muuttaa pois kotoo ei sen toisen kanssa enään osaa kaksin ollakkaan.

 

Heippa kanssasisaret!

Tarkoitus olisi lähteä keväällä matkalle jolloin lapsemme olisi 2v ja matka tehtäisiin ilman lasta. Kuinka pitkäksi aikaa olette lähteneet matkalle kun pieni lapsi jää kotiin? Aluksi suunnittelimme viikon matkaa mutta nyt mieheni haluaisi lähteä 10pvän matkalle ja minä vähän emmin... en raskisi jättää pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon vaikka hoitaja olisikin tuttu ja turvallinen. Äkkiähän se 10pvää menee ja onhan sitä pakostikin vanhemmat/vanhempi poissa parikin viikkoa... jotenkin pelkään että ikävä kasvaa isoksi ja matka menee ikävöidessä =(

Kuinka pitkiä matkoja olette tehneet ilman lasta ja mitkä olivat fiilikset?

Olet huolissasi vain omista fiiliksistä, entäs lapsen suhtautuminen eroon? Asiantuntijat sanoo, että 2 v voi olla 2 vrk riskittä ilman äitiä. Sitten tulee eroahdistus, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

 

Lapsen pärjääminen ilman vanhempiaan riippuu varmasti paljon lapsen luonteesta ja siitä miten tottunut hän on olemaan hoitajan luona. Meidän tyttö 1 v 8 kk on ollut useamman kerran 2 yötä mummolassa, ja kaikki on mennyt loistavasti. Voisin itse harkita lähteväni 4-7 yöksi, mutten ehkä 10 yöksi kuitenkaan. Tätä ei kuitenkaan tarvitse harkita, kun talossa on tätä nykyään kuukauden ikäinen pikkuveli...

Jotkut kirjoittivat että lapsesta aika tuntuisi ikuisuudelta. Minä olen taas sitä mieltä ettei tuon ikäinen tajua, onko kyseessä 2 vai 4 yötä. Silti parivuotias ymmärtää kuitenkin selityksen että isä ja äiti tulevat kyllä takaisin vaikka ovatkin poissa. Tuon ikäisen kanssa hoitajan on helppo touhuta ja keksiä ohjelmaa joka pitää kiireisenä vaikka viikonkin.

Alkuperäiseltä kysyisin vielä, että onko teillä kokemusta reissaamisesta "kellontarkan" lapsen kanssa? Olemme huomanneet aikataulustaan melko tarkan tyttömme kanssa, että rytmiä pystyy siirtämään ½-1½ h jos on sopivasti ohjelmaa (esim. kävely tai tutussa kyläpaikassa oleminen). Kotona hän väsyy nopeammin. Hän on myös yllättänyt myönteisesti pärjäämällä hyvin reissussa, varsinkin jos vanhemmat ymmärtävät ottaa rennosti. Lapsi aistii vanhempiensa jännityksen.

Lapsi ei tietenkään tajua, onko kyseessä 2 tai 4 yötä. Muutama tuntikin voi olla aikaa tajuamattomalle lapselle ikuisuus ja todella ahdistava kokemus, jos on äitiä ikävä. Näin kertoo mm. ne, jotka ovat esim. terapiassa muistaneet ja käsitelleet jättämis- ja hylkäämiskokemuksia.

 

Kyllä teille jokaiselle tekisi hyvää olla sen oman miehennen kanssa edes kerran vuodessa se pitkä viikonloppu ja ihan kahdestaa. Ilman että kukaan häirittee. Saa harrastaa seksiäkin ilman sen kummempia järjestelyjä. Voin vannoa että jos aina on lapset jaloissa pyörimässä niin siinä vaiheessa kun lapset muuttaa pois kotoo ei sen toisen kanssa enään osaa kaksin ollakkaan.

Me asuimme koko pikkulapsiajan satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä isovanhemmista (vain yhdet jäljellä) ja muusta turvaverkostosta emmekä todellakaan voineet jättää lapsia hoitoon edes lyhyeksi viikonlopuksi saati pitemmäksi aikaa. Eihän lapset ole häiriötekijä elämässä, hyvänen aika sentään, itsehän heidät halusimme! Lomailimme ja matkustelimme paljon, mutta lasten kanssa.

Eli lapset (3 kpl) olivat aina "jaloissa pyörimässä". Lapset ovat muuttaneet pois kotoa 10-6 vuotta sitten ja hyvin osaamme olla kaksin. Elämä hymyilee ja olemme onnellisia sekä edelleen rakastamme toisiamme kovasti.

Lapset ovat pieniä vain hetken. Jos ei sitä aikaa kestä ilman lapsivapaita lomia, "voin vaikka vannoa, ettei suhteellanne ole tulevaisuutta".

 

Lisään vielä, että kun lapset olivat isompia ja ymmärsivät jo asioita, teimme kyllä matkoja kaksinkin, silloin oli palkattu, turvallinen hoitaja. Yhden kerran lähdimme vkl-reissuun, kun nuorin oli 3-4-vuotias ja silloin oli tuttu hoitaja -se jäi hänen viimeiseksi hoitokerrakseen, sillä luotto turvallisuuteen meni.