Me jätetään miehen ainoa sisarus perheineen kutsumatta lapsemme ristiäisiin

[vieras]

Vaikka paikalle tulee minun kolme sisarustani.

Ehkä törkeää, ehkä ei: emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä, enkä näe mitään syytä miksi miehen sisarus perheineen pitäisi kutsua paikalle, vaikkakin mukana on miehen vanhemmat eli muita sukulaisia kuitenkin. Mies on samoilla linjoilla.

Toisaalta tuntuu, että olemme hirviöitä, mutta emme halua paikalle muita kuin kaikkein läheisimmät ihmiset. Eli molempien vanhemmat sekä heidän uusia kumppaneitaan, minun sisarukseni joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä ja joista yksi on lapsemme kummi, sekä muut kummit.

Oloni on aika ikävä, mutta ei kai nyt säälistäkään tarvitse ketään kutsua. :/

 

[Moppi]

itsehän te päätätte ketä haluatte kutsua. ja jos ette ole edes tekemisissäkään, niin miksi kutsua

 

[vieras]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

 

[toki]

te teette niinkuin parhaaksi näette. Mutta minä en voisi kyseisistä temppua tehdä mieheni siskon perheelle vaikka ollaankin vähän tekemisissä, onhan hän sisko!

 

[vieras]

No mies on tekemisissä veljensa kanssa, mutta me ei todellakaan kutsuta sitä juoppoa lapsemme ristiäisiin.

 

[MiiskuMuikkunen]

Minun äitini ei ole ollut kummankaan lapsemme ristiäisissä...

 

[annis]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

Sanoit, ETTETTE KOVIN PALJON TEKEMISISSÄ...no tän jälkeen varmaan vielä vähemmän... Musta jos kutsut omat sisarukset niin tietysti miehen myös, tuskin pari ihmistä niin paljon haittaa, perhejuhla kuitenkin ja olis varmaan kiva että lapsilla olis hyvät välit serkkuihin/tuleviin, turhaa kitkaa tollaisesta. Eri juttu jos olis jotenkin tosi törkeitä...

 

[?]

No mies on tekemisissä veljensa kanssa, mutta me ei todellakaan kutsuta sitä juoppoa lapsemme ristiäisiin.

minkä kokoinen perhe tällä juopolla on?

 

[snow]

Samalla tavalla meilläkin meni molemmast ristiäiset! Ainoastaan miehen sisko (esikoisen kummi) sekä vanhemmat. Mun molemmat siskot olleet molemmilla kerroilla, toinen toisen lapsen kummina.
Miehellä kaksi veljeä, joiden kanssa ei ole oikeastaan missään tekemisissä, toisen kanssa ehkä 1-2 kertaa vuodessa soittavat. Joten musta ei ollut törkeää jättää heitä kutsumatta, toinen ei edes kirkkoon kuulukaan joten en usko hänen loukkaantuneen!

 

[vieras]

No mies on tekemisissä veljensa kanssa, mutta me ei todellakaan kutsuta sitä juoppoa lapsemme ristiäisiin.

minkä kokoinen perhe tällä juopolla on?

Lapsia on edellisestä suhteesta, ei näe heitä. Asuu jonkun naisen kanssa.

 

[Moppi]

Mutta voittehan kutsua. eri asia tuleeko

 

[Annu]

Vaikka paikalle tulee minun kolme sisarustani.

Ehkä törkeää, ehkä ei: emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä, enkä näe mitään syytä miksi miehen sisarus perheineen pitäisi kutsua paikalle, vaikkakin mukana on miehen vanhemmat eli muita sukulaisia kuitenkin. Mies on samoilla linjoilla.

Toisaalta tuntuu, että olemme hirviöitä, mutta emme halua paikalle muita kuin kaikkein läheisimmät ihmiset. Eli molempien vanhemmat sekä heidän uusia kumppaneitaan, minun sisarukseni joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä ja joista yksi on lapsemme kummi, sekä muut kummit.

Oloni on aika ikävä, mutta ei kai nyt säälistäkään tarvitse ketään kutsua. :/

Mielestäni on ikävää jos ehdoin tahdoin pahoitetaan toisten mieli! Jos muutkin kutsutaan, niin tämä perhe myös! Siis toki kukin tavallaan, mutta voishan sitä vähän ajatella...tai mennä siten, miten on oikein. Jos ei halusta, niin velvollisuudesta. Turhaa riidanhaastamista.

 

[ap]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

Sanoit, ETTETTE KOVIN PALJON TEKEMISISSÄ...no tän jälkeen varmaan vielä vähemmän... Musta jos kutsut omat sisarukset niin tietysti miehen myös, tuskin pari ihmistä niin paljon haittaa, perhejuhla kuitenkin ja olis varmaan kiva että lapsilla olis hyvät välit serkkuihin/tuleviin, turhaa kitkaa tollaisesta. Eri juttu jos olis jotenkin tosi törkeitä...

Eli sun mielestä tuolla miehen sisaruksella perheineen on oikeus jopa loukkaantua siitä, etteivät kutsua saaneet? Miksi sellaisesta ylipäätään pitäisi loukkaantua? Ja jos vetävät herneet nenäänsä eivätkä halua olla enempää tekemisissä, niin kyllä me sen asian kanssa pystymme elämään - ei se tuntuisi kovinkaan suurelta menetykseltä sinänsä. Tottahan kyseessä on miehen sisarus eli lähisukulainen ja meidän lapsemme serkut, mutta tarkoituksenamme ei ole alkaa rukoilla heiltä tästä huolimatta mitään.

Tosin, en minä edes tiedä ovatko suuttuneet meille. Se selvinnee myöhemmin.

 

[ap]

Vaikka paikalle tulee minun kolme sisarustani.

Ehkä törkeää, ehkä ei: emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä, enkä näe mitään syytä miksi miehen sisarus perheineen pitäisi kutsua paikalle, vaikkakin mukana on miehen vanhemmat eli muita sukulaisia kuitenkin. Mies on samoilla linjoilla.

Toisaalta tuntuu, että olemme hirviöitä, mutta emme halua paikalle muita kuin kaikkein läheisimmät ihmiset. Eli molempien vanhemmat sekä heidän uusia kumppaneitaan, minun sisarukseni joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä ja joista yksi on lapsemme kummi, sekä muut kummit.

Oloni on aika ikävä, mutta ei kai nyt säälistäkään tarvitse ketään kutsua. :/

Mielestäni on ikävää jos ehdoin tahdoin pahoitetaan toisten mieli! Jos muutkin kutsutaan, niin tämä perhe myös! Siis toki kukin tavallaan, mutta voishan sitä vähän ajatella...tai mennä siten, miten on oikein. Jos ei halusta, niin velvollisuudesta. Turhaa riidanhaastamista.

Mikä siinä on riidanhaastamista?
Kun olemme harvoin tekemisissä, emme ole läheisiä, hyvä että tunnen miehen sisarusta ja tämän perhettä (ja mies ei koe tuntevansa sisaruksensa kumppania ja lapsia) niin en koe että heidät edes pitäisi kutsua lapsemme ristiäisiin.

 

[sopu sijaa antaa]

No ei teillä sitten ole haluakaan olla enempää tekemisissä lapsesi tädin kanssa.

Jos muuta syytä ei ole, niin itse en jättäisi tätiä perheineen kutsumatta sen vuoksi, että "emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä".

 

[ap]

No ei teillä sitten ole haluakaan olla enempää tekemisissä lapsesi tädin kanssa.

Jos muuta syytä ei ole, niin itse en jättäisi tätiä perheineen kutsumatta sen vuoksi, että "emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä".

No kieltämättä emme koe mitään tarvetta sillekään, että pitäisi olla enemmän tekemisissä.

 

[vieras2]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

Sanoit, ETTETTE KOVIN PALJON TEKEMISISSÄ...no tän jälkeen varmaan vielä vähemmän... Musta jos kutsut omat sisarukset niin tietysti miehen myös, tuskin pari ihmistä niin paljon haittaa, perhejuhla kuitenkin ja olis varmaan kiva että lapsilla olis hyvät välit serkkuihin/tuleviin, turhaa kitkaa tollaisesta. Eri juttu jos olis jotenkin tosi törkeitä...

Eli sun mielestä tuolla miehen sisaruksella perheineen on oikeus jopa loukkaantua siitä, etteivät kutsua saaneet? Miksi sellaisesta ylipäätään pitäisi loukkaantua? Ja jos vetävät herneet nenäänsä eivätkä halua olla enempää tekemisissä, niin kyllä me sen asian kanssa pystymme elämään - ei se tuntuisi kovinkaan suurelta menetykseltä sinänsä. Tottahan kyseessä on miehen sisarus eli lähisukulainen ja meidän lapsemme serkut, mutta tarkoituksenamme ei ole alkaa rukoilla heiltä tästä huolimatta mitään.

Tosin, en minä edes tiedä ovatko suuttuneet meille. Se selvinnee myöhemmin.

Mitä luulisit omien sisaruksiesi ajattelevan jos esim. yhtä heistä ei kutsuttaisikkaan paikalle

Jotenkin tuntuu että taustalla on omia kaunoja miehen sukuun päin...

 

[ap]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

Sanoit, ETTETTE KOVIN PALJON TEKEMISISSÄ...no tän jälkeen varmaan vielä vähemmän... Musta jos kutsut omat sisarukset niin tietysti miehen myös, tuskin pari ihmistä niin paljon haittaa, perhejuhla kuitenkin ja olis varmaan kiva että lapsilla olis hyvät välit serkkuihin/tuleviin, turhaa kitkaa tollaisesta. Eri juttu jos olis jotenkin tosi törkeitä...

Eli sun mielestä tuolla miehen sisaruksella perheineen on oikeus jopa loukkaantua siitä, etteivät kutsua saaneet? Miksi sellaisesta ylipäätään pitäisi loukkaantua? Ja jos vetävät herneet nenäänsä eivätkä halua olla enempää tekemisissä, niin kyllä me sen asian kanssa pystymme elämään - ei se tuntuisi kovinkaan suurelta menetykseltä sinänsä. Tottahan kyseessä on miehen sisarus eli lähisukulainen ja meidän lapsemme serkut, mutta tarkoituksenamme ei ole alkaa rukoilla heiltä tästä huolimatta mitään.

Tosin, en minä edes tiedä ovatko suuttuneet meille. Se selvinnee myöhemmin.

Mitä luulisit omien sisaruksiesi ajattelevan jos esim. yhtä heistä ei kutsuttaisikkaan paikalle

Jotenkin tuntuu että taustalla on omia kaunoja miehen sukuun päin...

No tuollaista on todella vaikeaa kuvitella, koska olemme minun sisarusteni kanssa tekemisissä päivittäin. Heitä meidän lapsemme kiinnostaa, kuten myös meidän muu elämä. Miehen sisaruksesta perheineen ei ole juuri koskaan mitään kuulunut, tosin saimme lapsen syntymän johdosta heiltä onnittelut anopin välityksellä. Koska vauvamme ei ole heille ilmeisestikään mitenkään "merkittävä", emme koe heidän kutsumista vauvamme juhliin tärkeänä asiana.

Yritin aikoinaan (heidän ekan lapsensa syntymän aikoihin) lähestyä heitä ja saada aikaiseksi edes jonkinlaisia välejä. Oikeastaan tuppasimme itsemme kylään (koskaan ei kutsuttu), ostimme lapsellensa jos vaikka mitä, olimme kiinnostuneita heidän elämästään ja lapsesta. No, pikkuhiljaa väsyin ainaiseen yksipuoliseen yhteydenpitoon.

 

[Annu]

Vaikka paikalle tulee minun kolme sisarustani.

Ehkä törkeää, ehkä ei: emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä, enkä näe mitään syytä miksi miehen sisarus perheineen pitäisi kutsua paikalle, vaikkakin mukana on miehen vanhemmat eli muita sukulaisia kuitenkin. Mies on samoilla linjoilla.

Toisaalta tuntuu, että olemme hirviöitä, mutta emme halua paikalle muita kuin kaikkein läheisimmät ihmiset. Eli molempien vanhemmat sekä heidän uusia kumppaneitaan, minun sisarukseni joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä ja joista yksi on lapsemme kummi, sekä muut kummit.

Oloni on aika ikävä, mutta ei kai nyt säälistäkään tarvitse ketään kutsua. :/

Mielestäni on ikävää jos ehdoin tahdoin pahoitetaan toisten mieli! Jos muutkin kutsutaan, niin tämä perhe myös! Siis toki kukin tavallaan, mutta voishan sitä vähän ajatella...tai mennä siten, miten on oikein. Jos ei halusta, niin velvollisuudesta. Turhaa riidanhaastamista.

Mikä siinä on riidanhaastamista?
Kun olemme harvoin tekemisissä, emme ole läheisiä, hyvä että tunnen miehen sisarusta ja tämän perhettä (ja mies ei koe tuntevansa sisaruksensa kumppania ja lapsia) niin en koe että heidät edes pitäisi kutsua lapsemme ristiäisiin.

Ok, riidanhaastaminen ei ehkä ollu oikea sanavalinta. Minusta tuo on jokatapauksessa väärin, mutta ei siihen kenenkään maailma kaadu! Ja päivä on teidän ja saatte kutsua juhliin ketä ikinä haluatte. Mutta jos tällaisen aloituksen teet, niin varmasti mietit itsekin onko tämä oikein vai väärin. Kerroin vain oman mielipiteeni.

 

[Rokkimakkara]

Omahan on valintanne. Itse kutsuisin, ovat kuitenkin lähisukua. Voihan ne välit lämmetäkin jossakin vaiheessa.

 

[Vieras]

Kyllä mun mielestäni on aika törkeää kutsua omat sisaruksensa ja vanhempansa, sekä miehen vanhemmat, mutta jättää miehen sisar kutsumatta. Mä ainakin loukkaantuisin tuollaisesta.
Vaikka ette kovinkaan paljon heidän kanssaan tekemisissä ole.

 

[vieras]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

Sanoit, ETTETTE KOVIN PALJON TEKEMISISSÄ...no tän jälkeen varmaan vielä vähemmän... Musta jos kutsut omat sisarukset niin tietysti miehen myös, tuskin pari ihmistä niin paljon haittaa, perhejuhla kuitenkin ja olis varmaan kiva että lapsilla olis hyvät välit serkkuihin/tuleviin, turhaa kitkaa tollaisesta. Eri juttu jos olis jotenkin tosi törkeitä...

Eli sun mielestä tuolla miehen sisaruksella perheineen on oikeus jopa loukkaantua siitä, etteivät kutsua saaneet? Miksi sellaisesta ylipäätään pitäisi loukkaantua? Ja jos vetävät herneet nenäänsä eivätkä halua olla enempää tekemisissä, niin kyllä me sen asian kanssa pystymme elämään - ei se tuntuisi kovinkaan suurelta menetykseltä sinänsä. Tottahan kyseessä on miehen sisarus eli lähisukulainen ja meidän lapsemme serkut, mutta tarkoituksenamme ei ole alkaa rukoilla heiltä tästä huolimatta mitään.

Tosin, en minä edes tiedä ovatko suuttuneet meille. Se selvinnee myöhemmin.

Mitä luulisit omien sisaruksiesi ajattelevan jos esim. yhtä heistä ei kutsuttaisikkaan paikalle

Jotenkin tuntuu että taustalla on omia kaunoja miehen sukuun päin...

No tuollaista on todella vaikeaa kuvitella, koska olemme minun sisarusteni kanssa tekemisissä päivittäin. Heitä meidän lapsemme kiinnostaa, kuten myös meidän muu elämä. Miehen sisaruksesta perheineen ei ole juuri koskaan mitään kuulunut, tosin saimme lapsen syntymän johdosta heiltä onnittelut anopin välityksellä. Koska vauvamme ei ole heille ilmeisestikään mitenkään "merkittävä", emme koe heidän kutsumista vauvamme juhliin tärkeänä asiana.

Yritin aikoinaan (heidän ekan lapsensa syntymän aikoihin) lähestyä heitä ja saada aikaiseksi edes jonkinlaisia välejä. Oikeastaan tuppasimme itsemme kylään (koskaan ei kutsuttu), ostimme lapsellensa jos vaikka mitä, olimme kiinnostuneita heidän elämästään ja lapsesta. No, pikkuhiljaa väsyin ainaiseen yksipuoliseen yhteydenpitoon.

Ja nyt sitten päätit kostaa?

 

[ap]

Vaikka paikalle tulee minun kolme sisarustani.

Ehkä törkeää, ehkä ei: emme ole kovinkaan paljoa tekemisissä, enkä näe mitään syytä miksi miehen sisarus perheineen pitäisi kutsua paikalle, vaikkakin mukana on miehen vanhemmat eli muita sukulaisia kuitenkin. Mies on samoilla linjoilla.

Toisaalta tuntuu, että olemme hirviöitä, mutta emme halua paikalle muita kuin kaikkein läheisimmät ihmiset. Eli molempien vanhemmat sekä heidän uusia kumppaneitaan, minun sisarukseni joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä ja joista yksi on lapsemme kummi, sekä muut kummit.

Oloni on aika ikävä, mutta ei kai nyt säälistäkään tarvitse ketään kutsua. :/

Mielestäni on ikävää jos ehdoin tahdoin pahoitetaan toisten mieli! Jos muutkin kutsutaan, niin tämä perhe myös! Siis toki kukin tavallaan, mutta voishan sitä vähän ajatella...tai mennä siten, miten on oikein. Jos ei halusta, niin velvollisuudesta. Turhaa riidanhaastamista.

Mikä siinä on riidanhaastamista?
Kun olemme harvoin tekemisissä, emme ole läheisiä, hyvä että tunnen miehen sisarusta ja tämän perhettä (ja mies ei koe tuntevansa sisaruksensa kumppania ja lapsia) niin en koe että heidät edes pitäisi kutsua lapsemme ristiäisiin.

Ok, riidanhaastaminen ei ehkä ollu oikea sanavalinta. Minusta tuo on jokatapauksessa väärin, mutta ei siihen kenenkään maailma kaadu! Ja päivä on teidän ja saatte kutsua juhliin ketä ikinä haluatte. Mutta jos tällaisen aloituksen teet, niin varmasti mietit itsekin onko tämä oikein vai väärin. Kerroin vain oman mielipiteeni.

No niinhän aloitusviestissä sanoin, että kieltämättä mietityttää onko tämä nyt sitten todella väärin ja tuomittavaa.

 

[ap]

Niinpä... Mutta anoppi on jo ilmaissut tympääntymisensä, ja soittaa asian tiimoilta suutansa.
Vaikka mitäpä se hänellekään kuuluu...

Sanoit, ETTETTE KOVIN PALJON TEKEMISISSÄ...no tän jälkeen varmaan vielä vähemmän... Musta jos kutsut omat sisarukset niin tietysti miehen myös, tuskin pari ihmistä niin paljon haittaa, perhejuhla kuitenkin ja olis varmaan kiva että lapsilla olis hyvät välit serkkuihin/tuleviin, turhaa kitkaa tollaisesta. Eri juttu jos olis jotenkin tosi törkeitä...

Eli sun mielestä tuolla miehen sisaruksella perheineen on oikeus jopa loukkaantua siitä, etteivät kutsua saaneet? Miksi sellaisesta ylipäätään pitäisi loukkaantua? Ja jos vetävät herneet nenäänsä eivätkä halua olla enempää tekemisissä, niin kyllä me sen asian kanssa pystymme elämään - ei se tuntuisi kovinkaan suurelta menetykseltä sinänsä. Tottahan kyseessä on miehen sisarus eli lähisukulainen ja meidän lapsemme serkut, mutta tarkoituksenamme ei ole alkaa rukoilla heiltä tästä huolimatta mitään.

Tosin, en minä edes tiedä ovatko suuttuneet meille. Se selvinnee myöhemmin.

Mitä luulisit omien sisaruksiesi ajattelevan jos esim. yhtä heistä ei kutsuttaisikkaan paikalle

Jotenkin tuntuu että taustalla on omia kaunoja miehen sukuun päin...

No tuollaista on todella vaikeaa kuvitella, koska olemme minun sisarusteni kanssa tekemisissä päivittäin. Heitä meidän lapsemme kiinnostaa, kuten myös meidän muu elämä. Miehen sisaruksesta perheineen ei ole juuri koskaan mitään kuulunut, tosin saimme lapsen syntymän johdosta heiltä onnittelut anopin välityksellä. Koska vauvamme ei ole heille ilmeisestikään mitenkään "merkittävä", emme koe heidän kutsumista vauvamme juhliin tärkeänä asiana.

Yritin aikoinaan (heidän ekan lapsensa syntymän aikoihin) lähestyä heitä ja saada aikaiseksi edes jonkinlaisia välejä. Oikeastaan tuppasimme itsemme kylään (koskaan ei kutsuttu), ostimme lapsellensa jos vaikka mitä, olimme kiinnostuneita heidän elämästään ja lapsesta. No, pikkuhiljaa väsyin ainaiseen yksipuoliseen yhteydenpitoon.

Ja nyt sitten päätit kostaa?

Millä tavalla kostaa? Yritin nyt vain selventää tilannetta kun minua sätittiin noista kaunoista - ihan turhaan. Minulla ei todellakaan ole mitään kaunoja, päin vastoin. Yritimme miehen kanssa aikamme saada kontaktia mutta siinä onnistumatta. Ja jo siitä lähtien välit ovat olleet olemattomat, vaikka teimme kaikkemme. Minun mielestäni ei ole meidän tehtävämme olla taas aloitteentekijöitä. Mistään kostosta ei ole kyse, vaan selvitin, millainen tilanne on aikoinaan ollut. Kumma, että aina on haettava jostain jotain draamaa ja negatiivista.

 

[vieras]

No ei oo mikään pakko kutsua. Ja en kyllä ymmärrä mikä syy ois loukkaantua. Ei se lähisukulaisuus mitään merkkaa jos ei yhteyttä pidetä.