T
Tanja
Vieras
Jestas, että tuo pörröpää on sanoinkuvaamattoman ihana ja niin rakas :heart:.
Pojalta lähti sitten viimein tuo kirottu ja helkutin hankala etuhammas pois. Johan sitä heilutustyötä tehtiinkin vimoset pari viikkoa, siitä lähtien kun sai lumikolasta purukalustoon... Ja nyt sitten - taas - tuli hampaan poisotolle kamala kiirus; ko. hampaan juuri otti ilkeästi kiinni jo tulevaan rautahampaaseen sillä seurauksella, että hankaloitti suunnattomasti heiluttamista, kun juuri jäi "hakkaukseen"...
Poika oli kyllä todella reipas ja rohkea, kun tuli irrottamisen aika. En voi kuin ihmetellä pienen tahdonvoimaa ja luonteen lujuutta; ei antanut periksi, vaikka irrottaminen ei tapahtunut jouhevasti ja helposti, puristi vain kätensä tiukemmin nyrkkiin ja puhisi hampaidensa lomasta, että "mä en tahdo sitten karjaista" - mistä lie sen siihen sitten ottikin, sillä koko ajan sanoin, että "saat kyllä huutaa, jos siltä tuntuu". Itse kyllä olisinkin huutanut.
Vaan lähti, mokoma! Ja yllätys oli melkoinen, kun yhdessä tarkastelimme hammasta hetken huilaamisen ja huokaisun jälkeen - sillä penteleellä olikin helkutinmoinen juuri! Aivan törkeen iso ja vahva! Tosin iso oli hammaskin maitohampaaksi mutten olisi ikinä uskonut sieltä tommoisen vuoren paljastuvan... Että se siitä "maitohampailla on pienet juuret"- uskomuksesta.
Uskomaton poika :heart:
Pojalta lähti sitten viimein tuo kirottu ja helkutin hankala etuhammas pois. Johan sitä heilutustyötä tehtiinkin vimoset pari viikkoa, siitä lähtien kun sai lumikolasta purukalustoon... Ja nyt sitten - taas - tuli hampaan poisotolle kamala kiirus; ko. hampaan juuri otti ilkeästi kiinni jo tulevaan rautahampaaseen sillä seurauksella, että hankaloitti suunnattomasti heiluttamista, kun juuri jäi "hakkaukseen"...
Poika oli kyllä todella reipas ja rohkea, kun tuli irrottamisen aika. En voi kuin ihmetellä pienen tahdonvoimaa ja luonteen lujuutta; ei antanut periksi, vaikka irrottaminen ei tapahtunut jouhevasti ja helposti, puristi vain kätensä tiukemmin nyrkkiin ja puhisi hampaidensa lomasta, että "mä en tahdo sitten karjaista" - mistä lie sen siihen sitten ottikin, sillä koko ajan sanoin, että "saat kyllä huutaa, jos siltä tuntuu". Itse kyllä olisinkin huutanut.
Vaan lähti, mokoma! Ja yllätys oli melkoinen, kun yhdessä tarkastelimme hammasta hetken huilaamisen ja huokaisun jälkeen - sillä penteleellä olikin helkutinmoinen juuri! Aivan törkeen iso ja vahva! Tosin iso oli hammaskin maitohampaaksi mutten olisi ikinä uskonut sieltä tommoisen vuoren paljastuvan... Että se siitä "maitohampailla on pienet juuret"- uskomuksesta.
Uskomaton poika :heart: