Meidän koira muutti eilen uuteen kotiin, ja musta tuntuu että mä kuolen. :'(

["itkupilli"]

Eilen tuntui lähinnä vaan helpottuneelta, mutta tänään mä oon vaan itkenyt ihan koko ajan. Tuntuu etten saa tätä itkua loppumaan, ja tekis mieli soittaa perään koko ajan että tuokaa se takaisin, en mä voi luopua siitä.

Jäi meille tuo toinen koira vielä, mutta ei se silti lohduta tällä hetkellä. Noi kaksi ei vaan koskaan oppinut tulemaan toimeen keskenään. Kaks vuotta me tehtiin kaikkemme että toi vanhempi koira oppis sietämään nuorempaa, mutta ei siihen mikään auttanut. Joku voi ajatella että liian kauan yritettiin tän nuoremman kustannuksella, mutta mä en vaan ois halunnut antaa sitä pois. Tuntuu pahalta, siltä kuin ois luovuttanut. Melkeen kun ois antanut oman lapsensa pois, tai mistä mä tiedän.

Haluisin vaan haudata kasvoni mun rakkaan karvapallon turkkiin ja rutistaa sitä tosi kovasti. Kyllä mä sitä saan edelleen nähdä jos halua, mutta tuntuu ainakin tällä hetkellä etten halua ihan heti nähdä sitä. Mulle tulis vaan itelleni niin paha olo, ja koira-parka menis ihan sekaisin. Mä en enää koskaan ota mitään lemmikkiä, joskus niistä pitää kuitenkin luopua. Ja kun joskus tässä elmässä tuosta jäljelle jääneestä koirasta aika jättää, niin mä oikeasti vanrmaan tukehdun ahdistukseen ja suruun.

 

["minä"]

Voimia, aika parantaa.

 

["netta"]

 

["sunrise"]

Tiedän tunteen hyvin. Sure ihan rauhassa!
Itse menetin hevoseni jotka olivat mulle nuorempana henki ja elämä. Se oli kova pala, oon tosi eläinrakas ihminen ja varsinkin nuo oli mulle todella rakkaita.