Meidän lapsessa on ihan oikeasti jotain vialla.

[kiki]

Ensiksi.. Voi voi voi tuota "tyttöni on riivaaja" ajattelumallia, joka näyttää olevan syöpynyt päähäsi tytön loppuelämäksi asti. Voin sanoa tyttäresi puolesta jo nyt: "kiitti vi.sti".

Oletko antanut tytölle mahdollisuuden olla ihan oma itsensä ilman mitään varauksia? Jotain uutta tekemistä, mitä ette ole koskaan ennemmin tehneet ja vain joku tytön kanssa? Ihan ilman veljeä tai ketään muuta toista lasta siinä häiritsemässä? Saako tyttö mistään muusta kehuja kuin siitä, jos nyt sattuu käyttäytymään hyvin teidän ja muun yhteiskunnan mielestä? Ihan oikeasta aiheesta kehuja, ei esim tarralenkkareiden tarrojen kiinni laittamisesta tai muusta turhanpäiväisestä? Onko tytöllä mitään haastavaa tekemistä? Tähän esimerkkinä se, että itse rauhoituin kun pääsin kouluun ja aivoille oli jotain opeteltavaa. Osaako kukaan teistä läheisistä aikuisista muuttaa ajatusmaailmaansa ja antaa sille pienelle piikittelevälle siilille ihan oikeasti uusi mahdollisuus?

Ei enempää kysymyksiä.. Mä niin toivoisin, että huomaisit, kuinka kaikki (kuulostaa siltä) ovat luovuttaneet ihanan piikikkään prinsessan suhteen. Itse olin (kuulemma) ihan yhtä paha ennen ala-astetta ja se mitä itse muistan oli se hemmetin tylsistyminen. Hylätyksi tulemisen tunne, kun en koskaan osannut käyttäytyä ja mua rakastettiin vain, jos osasin käyttäytyä hyväksyttäväksi. Kukaan ei koskaan kuunnellut, mikä otti päähän/suututti jne, vaikka joku joskus kysyikin. Eivät jaksaneet odottaa vastausta. Voi kun osaisinkin pukea kaiken, mikä päässä liikkuu, kunnon vastaukseksi.

Tyttösi ei ole riivattu tai edes mitenkään epänormaali. Hän on todennäköisesti ihan yksin hylättynä ilman mitään haastavaa tekemistä ja ilman erityistä pelkästään hänelle kohdattua toimintaa/tekemistä ilman sitä ietunan pikkuveljeä, joka hänelle on rakas, mutta joka rikkoi tytön maailman perusteellisesti. Voi olla vähän hankalaa sisäistää tämä, mutta siellä tyttösi pääkopassa saattaapi olla nämä ajatukset, vaikkei osakaan niitä sanoa ääneen.

Ota itsellesi uusi asenne ja hyväksy hänet! Ei, et hyväksy häntä nyt. Käy hänen kanssaan kahdestaan jossain kylässä. Semmoisessa paikkaa, jossa on vain muita aikuisia. Vaikka sitten naapurin mummon luona. Käykää kävelyllä kahdestaan ja jutelkaa. Opeta tytölle, kuinka ilmaista tunteitaan sanallisesti ja että se on sallittua. Antakaa molemmat hänelle aikaa pelkästään hänen kanssaan! Ja se asenne!! Antakaa tilaa sille, että tyttö voi muuttua jos kaikki eivät vain oleta hänen käyttäytyvän tietyllä tavalla! Lapset usein tekevät vain sen, mitä heidän oletetaan tekevän!

 

[vieras]

Jessus sentään "kiki". Ongelma on eskaloitunut tällaiseksi aivan täysin tytön oman käytöksen vuoksi. Sinun logiikkasi mukaan tyttöä ja hänen tekemisiään pitäisi sietää tai jopa hyväksyä maailman tappiin saakka - ja jos ei siedä, niin vika on äidissä? Et taida ymmärtää, miten väsynyt ap on lapsensa käytökseen. Eihän aikuinenkaan ihminen voi käyttäytyä toisia kohtaan kuin p*ska ja silti olettaa, että häntä kohtaan ollaan aina suopeita ja jaksavia siitä huolimatta. Jo pian kouluikäisen lapsen on opittava samat säännöt!

 

[kyllä 6 vuotias ymmärtää säännöt ja osaa käyttäyty]

Lapsi ei ole normaali terve kuusivuotias,ei varmasti ole.
Lopettakaa äidin syytteleminen,hän on kokeillut kaiken mitä voi.
Lapselle nyt tutkimukset päälle.
Ystäväni lapsi oli samanlainen.Vasta eskarin alettua asiaan puututtiin ja alettiin tutkia.Diagnoosi löytyi kouluiässä sairaalajakson jälkeen ja lapsen saatua lääkitytksen joka rauhoitti raivareita,terapiat ym. ja perheen monivuotinen helvetti helpotti.Voimia ap.

 

[no]

No ei tietysti ihan normaalia käytöstä. Mutta edelleenkin 6v:n aivoissa ei ole VIELÄ kehittynyt alue miltä toisista tuntuu. Tätä pitää painottaa kaikille! Kannattaa tukea hakea, mutta oikeista paikoista. Tuon aivojen alueen kehitys jatkuu parikymppiseksi asti. Eli nyt tulevina vuosina jos ennustan oikein tyttösi alkaa rauhottua. ja 10v on jo ihan erilainen arki.

 

[ap]

Kävimme tänään juttelemassa neuvolassa. Siellä oltiin vahvasti sitä mieltä, että lapsi pitää laittaa tutkimuksiin ja sanoi että tuskin on kasvatuksessa, koska jos olisin mennyt siinä ihan mönkään niin velikin käyttäytyisi samalla tavalla. Ja sanoi että ei todellakaan ole normaalia käytöstä. Itseä helpotti kun pääsi juttelemaan jollekin. Nyt sitten huomenna on perjantaina on lääkäri, käydään siellä ensin juttelemassa hänellekin ja hän laittaa lähetteet tutkimuksiin.

 

[kyllä 6 vuotias ymmärtää säännöt ja osaa käyttäyty]

Kävimme tänään juttelemassa neuvolassa. Siellä oltiin vahvasti sitä mieltä, että lapsi pitää laittaa tutkimuksiin ja sanoi että tuskin on kasvatuksessa, koska jos olisin mennyt siinä ihan mönkään niin velikin käyttäytyisi samalla tavalla. Ja sanoi että ei todellakaan ole normaalia käytöstä. Itseä helpotti kun pääsi juttelemaan jollekin. Nyt sitten huomenna on perjantaina on lääkäri, käydään siellä ensin juttelemassa hänellekin ja hän laittaa lähetteet tutkimuksiin.

Tosi hieno juttu että ottivat asian hoitaakseen ja pääsette lääkäriin.Tsemppiä kovasti,uskon että ne syyt selviää ja saatte apua arkeen,tun täytyy olla hirvittävän raskasta.Itsellä ei kokemusta mutta ystävällä kyllä.Ja kun he saivat diagnoosin ja apua,lapsikin rauhoittui ja arki alkoi sujumaan.

 

[ap]

Oho, "huomenna on perjantaina on" Perjantaina siis. Ei ole taas tullut nukuttua.

 

[tipi]

Hienoa ap että hait ja sait apua!

Sisaruus on yksi ihanin asia elämässä ja on sääli,
kun näkee sisaruksia, jotka eivät ole läheisiä.

Mieheni veli on ollut todella vaikea lapsi ja vaikka
apua on haettu, lääkärit ovat olleet todella saamattomia ja
ongelmat ovat jatkuneet aikuisikään asti.

Veli on edelleen vaikea ihminen eikä miehelleni kovinkaan rakas,
koska on aiheuttanut niin paljon pahaa...


Toivottavasti tyttö saa hyvää apua ja pääsee nauttimaan lapsuudestaan
ja te hyvästä perhe-elämästä ja ennen kaikkea veli rakastavasta isosiskosta.

 

[kiki]

Jessus sentään "kiki". Ongelma on eskaloitunut tällaiseksi aivan täysin tytön oman käytöksen vuoksi. Sinun logiikkasi mukaan tyttöä ja hänen tekemisiään pitäisi sietää tai jopa hyväksyä maailman tappiin saakka - ja jos ei siedä, niin vika on äidissä? Et taida ymmärtää, miten väsynyt ap on lapsensa käytökseen. Eihän aikuinenkaan ihminen voi käyttäytyä toisia kohtaan kuin p*ska ja silti olettaa, että häntä kohtaan ollaan aina suopeita ja jaksavia siitä huolimatta. Jo pian kouluikäisen lapsen on opittava samat säännöt!

Kyllä mä ihan oikeasti tajuan. Ihan ihan oikeasti. Lähinnä yritin kärjistetysti selittää, mitä sen tytön päässä voi liikkua ihan oman kokemuksen pohjalta ja kuinka se vanhempien ja muiden läheisten aikuisten käytös vaikutti silloin ja miten liian moni edelleen piti noita ongelmia vain mun temperamentin synnyttäminä ja miten edelleen liian moni (20 vuotta myöhemmin) olettaa, että käyttäytyisin samalla lailla. Omalla kohdallani kukaan tuttu ja läheinen ei oikeastaan antanut tilaa sille muutokselle, ei edes vielä. Ja kyllä olen tästä kohtelusta edelleen katkera jonkin verran.

Itselle olisi ollut niin paljon helpompi elämä, kun joku olisi pysähtynyt hetkeksi. Siksi halusin olla ylitseampuva, jos vaikka se herättäisi ap:n joka tapauksessa antamaan tilaa, huomioimaan toisella lailla tytönkin, etsimään jotain haasteellista jne. Itsestäni tiedän, ettei mikään maailman rangaistus olisi voinut muuttaa käytöstäni, koska (kuten sanottua) sille muutokselle ei annettu tilaa. Ja tuosta syystä en halunnut puuttua sen kummemmin siihen rangaistuspuoleen.

Toivon, että ap silti laittaisi viestini mietintämyssyn alle ja tutkailisi niitä tarkemmin. Vaikka neuvolan mielipide onkin eri kuin minun. Hyvähän se on, että tutkitaan! Ei jää ainakaan mitään epäselväksi sieltä puolelta. Ja ei ollut tarkoitus syyllistää syyllistää, mutta oikeastaan en voinut sitä täysin välttääkään.

 

[syliä vailla...]

Jessus sentään "kiki". Ongelma on eskaloitunut tällaiseksi aivan täysin tytön oman käytöksen vuoksi. Sinun logiikkasi mukaan tyttöä ja hänen tekemisiään pitäisi sietää tai jopa hyväksyä maailman tappiin saakka - ja jos ei siedä, niin vika on äidissä? Et taida ymmärtää, miten väsynyt ap on lapsensa käytökseen. Eihän aikuinenkaan ihminen voi käyttäytyä toisia kohtaan kuin p*ska ja silti olettaa, että häntä kohtaan ollaan aina suopeita ja jaksavia siitä huolimatta. Jo pian kouluikäisen lapsen on opittava samat säännöt!

Kyllä mä ihan oikeasti tajuan. Ihan ihan oikeasti. Lähinnä yritin kärjistetysti selittää, mitä sen tytön päässä voi liikkua ihan oman kokemuksen pohjalta ja kuinka se vanhempien ja muiden läheisten aikuisten käytös vaikutti silloin ja miten liian moni edelleen piti noita ongelmia vain mun temperamentin synnyttäminä ja miten edelleen liian moni (20 vuotta myöhemmin) olettaa, että käyttäytyisin samalla lailla. Omalla kohdallani kukaan tuttu ja läheinen ei oikeastaan antanut tilaa sille muutokselle, ei edes vielä. Ja kyllä olen tästä kohtelusta edelleen katkera jonkin verran.

Itselle olisi ollut niin paljon helpompi elämä, kun joku olisi pysähtynyt hetkeksi. Siksi halusin olla ylitseampuva, jos vaikka se herättäisi ap:n joka tapauksessa antamaan tilaa, huomioimaan toisella lailla tytönkin, etsimään jotain haasteellista jne. Itsestäni tiedän, ettei mikään maailman rangaistus olisi voinut muuttaa käytöstäni, koska (kuten sanottua) sille muutokselle ei annettu tilaa. Ja tuosta syystä en halunnut puuttua sen kummemmin siihen rangaistuspuoleen.

Toivon, että ap silti laittaisi viestini mietintämyssyn alle ja tutkailisi niitä tarkemmin. Vaikka neuvolan mielipide onkin eri kuin minun. Hyvähän se on, että tutkitaan! Ei jää ainakaan mitään epäselväksi sieltä puolelta. Ja ei ollut tarkoitus syyllistää syyllistää, mutta oikeastaan en voinut sitä täysin välttääkään.

Kikin ajatuksessa on järkeäkin! Omakohtaisen kokemuksena erittäin voimakkaalla temperamentilla varustettuna käyttäydyin lapsena todella hankalasti ja haastavasti, vain koska kerjäsin vanhemmilta huomiota. Olin keskimmäinen lapsi ja tunsin olevani väliinputoaja.
Ja minä halusin vaan syliä, mutta sain piiskaa ja eristämistä!

 

[Maikkimaa]

Ap:lle voimia. Tiedän mitä elämä on lapsen kanssa joka käyttäyttyy agresiiviseti itseään ja muita kohtaa. Oman lapseni puolsesta taistelin 10 v jotta pääsimme tutkimuksiin ja sitä kautta asiat alkoivat perheessämme selvitä.
Täällä olen joskus kertonutkin lapseni sairaudesta ja ongelmista.

Ap on aivan varmana tehnyt kaikkensa ja edelleen tekeekin jotta lapsella olisi kaikki hyvin. Aina vaan ei omat keinot riitä eikä aina vaan jaksa.
Olen sen huomannut oman lapseni sairastumisen myötä että kaikki eivät osaa edes ajatuksissaan ymmärtää millaista on elää tämmöisen lapsen kanssa. Siksi siis minullakin on muutama luotto ystävä joille voin kertoa tuntojani ilman syyllisyyden pelkoa taikka sitä että minua arvostellaan.
Niin ja tietysti ammattitaitoinen hoitohenkilökunta lapseni ympärillä on kanssa suuri tuki.

Mutta jos Ap halut päästää tunoja pihalle tai vaan muuten vaan vaihtaa kuulumisia niin heitäppä yv niin kirjoitellaan. :flower:

 

[.]

Kiki, jos minä olisin aloittajan tilanteessa, kuuntelisin mielummin lääkäriä ja neuvolaa kuin sinua. Ensin pitää tutkia lapsi, jotta tiedetään missä on vika.

 

[poipoipoi]

Ensiksi.. Voi voi voi tuota "tyttöni on riivaaja" ajattelumallia, joka näyttää olevan syöpynyt päähäsi tytön loppuelämäksi asti. Voin sanoa tyttäresi puolesta jo nyt: "kiitti vi.sti".

Oletko antanut tytölle mahdollisuuden olla ihan oma itsensä ilman mitään varauksia? Jotain uutta tekemistä, mitä ette ole koskaan ennemmin tehneet ja vain joku tytön kanssa? Ihan ilman veljeä tai ketään muuta toista lasta siinä häiritsemässä? Saako tyttö mistään muusta kehuja kuin siitä, jos nyt sattuu käyttäytymään hyvin teidän ja muun yhteiskunnan mielestä? Ihan oikeasta aiheesta kehuja, ei esim tarralenkkareiden tarrojen kiinni laittamisesta tai muusta turhanpäiväisestä? Onko tytöllä mitään haastavaa tekemistä? Tähän esimerkkinä se, että itse rauhoituin kun pääsin kouluun ja aivoille oli jotain opeteltavaa. Osaako kukaan teistä läheisistä aikuisista muuttaa ajatusmaailmaansa ja antaa sille pienelle piikittelevälle siilille ihan oikeasti uusi mahdollisuus?

Ei enempää kysymyksiä.. Mä niin toivoisin, että huomaisit, kuinka kaikki (kuulostaa siltä) ovat luovuttaneet ihanan piikikkään prinsessan suhteen. Itse olin (kuulemma) ihan yhtä paha ennen ala-astetta ja se mitä itse muistan oli se hemmetin tylsistyminen. Hylätyksi tulemisen tunne, kun en koskaan osannut käyttäytyä ja mua rakastettiin vain, jos osasin käyttäytyä hyväksyttäväksi. Kukaan ei koskaan kuunnellut, mikä otti päähän/suututti jne, vaikka joku joskus kysyikin. Eivät jaksaneet odottaa vastausta. Voi kun osaisinkin pukea kaiken, mikä päässä liikkuu, kunnon vastaukseksi.

Tyttösi ei ole riivattu tai edes mitenkään epänormaali. Hän on todennäköisesti ihan yksin hylättynä ilman mitään haastavaa tekemistä ja ilman erityistä pelkästään hänelle kohdattua toimintaa/tekemistä ilman sitä ietunan pikkuveljeä, joka hänelle on rakas, mutta joka rikkoi tytön maailman perusteellisesti. Voi olla vähän hankalaa sisäistää tämä, mutta siellä tyttösi pääkopassa saattaapi olla nämä ajatukset, vaikkei osakaan niitä sanoa ääneen.

Ota itsellesi uusi asenne ja hyväksy hänet! Ei, et hyväksy häntä nyt. Käy hänen kanssaan kahdestaan jossain kylässä. Semmoisessa paikkaa, jossa on vain muita aikuisia. Vaikka sitten naapurin mummon luona. Käykää kävelyllä kahdestaan ja jutelkaa. Opeta tytölle, kuinka ilmaista tunteitaan sanallisesti ja että se on sallittua. Antakaa molemmat hänelle aikaa pelkästään hänen kanssaan! Ja se asenne!! Antakaa tilaa sille, että tyttö voi muuttua jos kaikki eivät vain oleta hänen käyttäytyvän tietyllä tavalla! Lapset usein tekevät vain sen, mitä heidän oletetaan tekevän!

Hyvä että menee lääkärille tsekattavaksi, mutta voi kikin jutuissa olla pointtiakin. Naapurin likka oli samanlainen ja rahoittui kun meni päiväkotiin. Se vain kaipasi älyllistä haastetta, opittavaa, liikuntaa ja aktiviteetteja. Älykäs ja liikunnallinen tyttö. Samoin, sekin oli loppu viimein lähinnä tylsistynyt ja huonon käytöksen ja rangaistusten kierteessä. Ja samoin pikkusisaruksen vaatiman huomion varjossa. Saako tyttö riittävästi liikuntaa? Mäkin kuuluttaisin tuon kahdenkeskisen ajan nimeen. Eikä jäädä jankkaamaan negatiivisia tilanteita pidempään kuin on tarpeen.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

melkoinen nlalääkäri jos kommentoi et ei kasvatuksessa vikaa kun toinen on kunnollinen B)

onneks pääsette tutkimuksiin muualle.

 

[maomao]

Luin tämän ketjun jo aiemmin ja olen vahvasti sitä mieltä, että tytöllä on jokin ongelma, joka vaatii selvittämistä. Ei todellakaan tunnu siltä että vika olisi kasvatuksessa - uskon kyllä että kaikkenne olette yrittäneet. Toivottavasti saatte apua!

 

[vieras]

Tai sitten todellakin on niin, että tyttö on todella haastava temperamentiltaan, ns. vaikea luonne, joka vaatii todella taitavaa kasvattajaa. muuten hyppii silmille. Poika taas saattaa olla helppo lapsi, joka menee siinä sivussa.

 

[maomao]

Tai sitten todellakin on niin, että tyttö on todella haastava temperamentiltaan, ns. vaikea luonne, joka vaatii todella taitavaa kasvattajaa. muuten hyppii silmille. Poika taas saattaa olla helppo lapsi, joka menee siinä sivussa.

Temperamentti on mielestäni eri asia kuin jatkuva väkivaltaisuus. Oman kokemukseni mukaan temperamenttinenkin lapsi ymmärtää, mitä seurauksia väkivallasta tulee ja mitä se tekee eläimille/ihmisille. Ap:n lapsi ei tunnu tätä ymmärtävän eikä vaikuta kovin empaattiselta - puuttuneeko tämä kyky kokonaan?

 

[vieras]

Tai sitten todellakin on niin, että tyttö on todella haastava temperamentiltaan, ns. vaikea luonne, joka vaatii todella taitavaa kasvattajaa. muuten hyppii silmille. Poika taas saattaa olla helppo lapsi, joka menee siinä sivussa.

Temperamentti on mielestäni eri asia kuin jatkuva väkivaltaisuus. Oman kokemukseni mukaan temperamenttinenkin lapsi ymmärtää, mitä seurauksia väkivallasta tulee ja mitä se tekee eläimille/ihmisille. Ap:n lapsi ei tunnu tätä ymmärtävän eikä vaikuta kovin empaattiselta - puuttuneeko tämä kyky kokonaan?

Vaikean luonteen vuoksi väärällä tavalla kasvatettu lapsi kyllä kasvaa kieroon. Jos lapsi on hankala jatkuvasti, tekee ympäristönsä mukaan kaiken aina väärin ja on aina syyllinen kaikkeen, saa päivässä lukuisia rangaistuksia, hyvin vähän jos ollenkaan positiivista huomiota...mitä tämä kaikki vuosien varrella tekee lapsen itsetunnolle? Tiedän kokemuksesta, että haastavan lapsen kanssa oleminen on tietynlaista jatkuvaa "tuntosarvet pystyssä" elämistä. Jos herpaantuu tai luovuttaa, lapsi oikeasti hyppii silmille. Jotkut lapset oikeasti tarvitsevat tiukkaa kuria, heidän pitää tietää kuka määrää. Ap:n tapauksessa kuulostaa kyllä siltä, että jo vuosia sitten on menty metsään, on toimittu ihan älyttömillä tavoilla ja silti odotettu, että lapsi korjaisi itse käytöstään. Lopulta on luovutettu lapsen kohdalla kokonaan.

Ja mitä tuohon empatiakykyyn tulee... Eiköhän sitä pidä lapselle myös opettaa, ei kait se itsestään ihmiseen tule? Vaikea opettaa empatiaa lapselle, joka istuu koko ajan jäähyllä, jolle satelee rangaistuksia, jota koko perhe pelkää ja jo melkein inhoaa...

 

[aurinko]

sympatiat aplle! meillä on saman ikäinen poika ja saman kaltaisia ongelmia. me tosin ollaan jo käyty neurologilla. nyt olen itekin menossa.

olisi kiva kuulla kuinka tarina etenee! vertais tuki on tärkeää!