Meidän lapsilla ei ole yhtään serkkua, eikä varmaan tulekaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja serkut puuttuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

serkut puuttuu

Vieras
Mulla on veli ja miehellä kaksi siskoa. Mun veli on sinkku ja tuskin perustaa ikinä perhettä. Miehen siskot on molemmat myös yksinäisiä ja vanhempi heistä on joskus mulle sanonut, ettei hanki ikinä lapsia ja nuorempi taas niin nuori, että jos joskus perheen perustaa, niin siihen menee vielä vuosia. Musta tuntuu, et meidän lapset jää kokonaan ilman serkkuja.

Musta olis kivaa, jos oltasiin sisarusten kanssa samanlaisissa elämäntilanteissa. En nyt oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mut myönnän tuntevani kateellisuutta, kun toiset kertoo sisarustensa lapsista ja miten he kierrättävät kaikki tarvikkeet ja hoitavat toinen toistensa lapsia ja muutenkin saavat viettää aikaa näiden lasten kanssa ja lapset pääsee leikkimään samanikäisten serkkujensa kanssa. Meiltä puuttuu tälläinen kokonaan. :(
 
Voi kurja :/ Meillä kyllä noi serkut on ainakin iso rikkaus. Kaikki asuu lähellä ja on suunnilleen samanikäisiä. Meidän pojalla ikää 2v4kk, serkkuja neljä (viides parhaillaan juuri syntymässä) ja vanhin serkuista 2v10kk :D
 
Mun lapsilla on suht samanikäisiä serkkuja - tuhansien kilometrien päässä.
Eli eipä oo meidän muksuillakaan sellaista serkkuverkostoa kuin joillain on. Kivaahan se olisi...
 
Mulla on vain yksi lapsi ja sillä rassulla ei ole yhtään serkkua enkä tiedä tuleekokaan koskaan. Pelottavan yksinäinen ihminen, mutta paskaako tuosta, kuten olen jo todennut niin tuosta vitun suvusta ei ole kuin harmia, parempi viettää aikaansa ystävien kanssa.
 
No ei ole meidänkään lapsilla. Mulla veli 30v joka elää vieläkin villiä poikamies elämää ja miehellä kaksi veljeä jotka kanssa vielä vähän liian nuoria (toinen 20v ja toinen 18v). Ennen kuin ne lisääntyy niin taitaa meidän lapset olla jo isoja.
 
Ei ole meidänkään lapsilla. Mulla ja miehellä ikisinkut veljet jo yli 30 w molemmat ja miehellä lisäksi sisko 26w, joka ehkä joskus saattaa suunnitella lapsia, mutta tuskin hetkeen...
 
Mulla ei ole sisaruksia ja miehellä yksi veli jolla vanhimmat lapset 11-15 vuotiaita ja nuorin 2 ja vauva tulossa, mutta asuvat 400 km päässä niin nähdään kerran pari vuodessa muutama tunti. Välillä kyllä harmittaa.
 
No mitä väliä sillä on onko serkkuja? Kunhan on kavereita. Ja voihan muita sukulaislapsia olla, vaikkei serkkuja olekaan. Mulla itsellä on serkkuja, mutta niiden kanssa leikki ollut aina väkinäistä, enkä enää pidä muuta yhteyttä kuin "pakolliset".
 
Mulla on itellä äidin puolelta noin 30 serkkua. Puolet ehkä noin samaa ikäluokkaa kuin minä (+-3v). Minusta se on ollut rikkaus. Mummolassa oli ihana käydä varsinkin kesällä ja jouluna ku oli paljon kavereita.

Meillä nyt sama juttu ku sulla ap eli serkkuja ei ole tulossa. Minun veli on homo eli ei tuu sille ikinä lapsia ja miehen sisko ei ole ikinä edes seurustellu (20v) joten tuskin vuosiin tuleekaan jos edes koskaan tekee (puhuu nyt ettei halua lapsia). Se vaan suunnittelee ressaamisesta yms. Joskus surettaa ku lasten kaverit on serkuilla ja serkut on niillä ja puhuvat serkuistaan. Meidän lapset ei varmaan edes tajua mitä ne serkut on ku niillä ei oo.
 
Mulla yksi sisarus joka ei tuu ikinä lisääntymään ja samoin miehellä kans yksi sisko jolla kaksi lasta jotka suunnilleen samaa ikää meidän lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
No mitä väliä sillä on onko serkkuja? Kunhan on kavereita. Ja voihan muita sukulaislapsia olla, vaikkei serkkuja olekaan. Mulla itsellä on serkkuja, mutta niiden kanssa leikki ollut aina väkinäistä, enkä enää pidä muuta yhteyttä kuin "pakolliset".

Joo, onhan mulla kavereilla lapsia, mut ei se oo sama kuin jos vaikka mun veljellä olisi pieniä lapsia. Enkä nyt tarkoita, et sieltä olisin saanut ilmaiseksi vaunut tms, koska luultavasti meidän lapset olis kuitenkin vanhimmat serkuista. Voi kun sais antaa sisaruksille meidän lasten tavaroita. Nyt ne pitää myydä/lahjoittaa vieraille. Voi kun sais jakaa tämän elämäntilanteen sisarusten kanssa muutenkin kuin että käyvät katsomassa meidän lapsia silloin tällöin. Äh, en minä osaa selittää mitä tarkoitan. Joskus kuitenkin tuntuu haikealta, kun tälläinen asia elämästä puuttuu. Olen varmaan ihan pöhkö.
 
Juu mie ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Vaikka tolla miehen siskolla onkin kaks lasta ja ihan hyvin väleissä ollaan niin silti jotenkin kaipaan et voísin oman siskoni kanssa jutella lasten jutuista. Nyt vaan on se tilanne et toi mun sisko ei ole mitenkään kiinnostunut lapsista ja tuntuu ettei oikein viitti noita meidän muksujen tekemisiäkään erityisemmin kertoilla kun toisella aivan toisenlaiset kiinnostuksen aiheet. Ja esim. lastenvahdiksi en edes viitti pyytää kun toinen ei millään muotoa ole itse tarjoutunut. Eli on nuo tukijoukot todella vähissä, eipä ole juuri ketään jota voisi tarvittaessa avuksi pyytää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vähissä meilläkin :
Juu mie ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Vaikka tolla miehen siskolla onkin kaks lasta ja ihan hyvin väleissä ollaan niin silti jotenkin kaipaan et voísin oman siskoni kanssa jutella lasten jutuista. Nyt vaan on se tilanne et toi mun sisko ei ole mitenkään kiinnostunut lapsista ja tuntuu ettei oikein viitti noita meidän muksujen tekemisiäkään erityisemmin kertoilla kun toisella aivan toisenlaiset kiinnostuksen aiheet. Ja esim. lastenvahdiksi en edes viitti pyytää kun toinen ei millään muotoa ole itse tarjoutunut. Eli on nuo tukijoukot todella vähissä, eipä ole juuri ketään jota voisi tarvittaessa avuksi pyytää.

Niin, ei ne sisarukset välttämättä ymmärrä "lapsijuttuja", jos ei ole itselle ajankohtaisia. Se on just sitä mitä haluaisin sisarusten kanssa jakaa, mutta kun ei niin ei. Onneksi on kuitenkin kavereita samassa elämäntilanteessa, niin voi jutella heidän kanssaan näitä juttuja.
 
Et ole mitenkään pöhkö ap, mutta tilanteenne ei ole nykypäivänä mitenkään harvinainen.

Meidän kahdella lapsellamme ei varmuudella tule koskaan olemaan yhtäkään serkkua: itse olen ainoa lapsi ja miehen sisko jäi miehineen hoidoista huolimatta lapsettomiksi. Muutenkin sukulaiskontaktit (ja tukiverkot) ovat vähässä kun äitini on kuollut ja suhteet isääni katkesivat avioeron yhteydessä jo 90-luvulla. Miehen vanhempia ja siskoa nähdään 1-2 kertaa vuodessa, koska asutaan eri maissa.

Muuten, ei koskaan kannata ajatella ettei jollekin ihmiselle koskaan tapahdu jotakin (vaikka siltä tuntuisikin kun sisarustaan ajattelee)- tiedän paljonkin ihmisiä jotka ovat löytäneet kumppanin vasta hyvän matkaa 30 paremmalla puolella ja saaneet perheen ja lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnniHelena:
Et ole mitenkään pöhkö ap, mutta tilanteenne ei ole nykypäivänä mitenkään harvinainen.

Meidän kahdella lapsellamme ei varmuudella tule koskaan olemaan yhtäkään serkkua: itse olen ainoa lapsi ja miehen sisko jäi miehineen hoidoista huolimatta lapsettomiksi. Muutenkin sukulaiskontaktit (ja tukiverkot) ovat vähässä kun äitini on kuollut ja suhteet isääni katkesivat avioeron yhteydessä jo 90-luvulla. Miehen vanhempia ja siskoa nähdään 1-2 kertaa vuodessa, koska asutaan eri maissa.

Muuten, ei koskaan kannata ajatella ettei jollekin ihmiselle koskaan tapahdu jotakin (vaikka siltä tuntuisikin kun sisarustaan ajattelee)- tiedän paljonkin ihmisiä jotka ovat löytäneet kumppanin vasta hyvän matkaa 30 paremmalla puolella ja saaneet perheen ja lapsia.


Voi, teillä on vielä vähän kurjempi tilanne kun ei ole edes isovanhempia. Tai ei kaikki sellaisia kaipaakaan, mut kyllä mä olen siitä onnellinen, et meidän lapsilla sellaiset on. Muitten sukulaisten kanss ei juurikaan pidetä yhteyttä, paitsi niiden sisarusten kanssa jonkun verran.
 

Yhteistyössä