L
"linnea"
Vieras
Mies on itsekin myöntänyt että esim. komentamisella on suuri ero vaikka miehen lapsi on useamman vuoden vanhempi kuin yhteiset. Ei hermostu koskaan vaikka mitä sattuisi, on löysä. On itsekin tiedostanut että katsoo lapselta enemmän läpi sormien, pöljyilyt ei kuulema ärsytä juurikaan, ei vaadi muita kotitöitä tehtäväksi oma aloitteisesti kuin huoneen siivoomisen 2 kertaa/kk ja pyykkien viikkaus joskus harvoin( pienemmät tekee lapsen ollessa meillä enemmän, ikään kuuluvia juttuja.), ei uskalla näyttää hermostumistaan (normaalia miten lapsia joskus joutuu komentamaan ) koska pelkää että lapsi haluaa lähteä äidilleen. Tuntuu että moni asia on just päin vastoin mitä yhteisten kanssa, ja normaalia pitäisi varmaan elämän olla kaikille lapsille.
Isän ja lapsen suhde on etäinen: eivät tee kahdestaan mitään, isä ei kysele lapsen kuulumisia tai juttele sen syvemmin, lapsi ei luota isään niin kuin toiseen vanhempaansa. Toisaalta sitten huolehtii tosi tarkkaan lapsen menot ja varmistaa että hän on pienintä risaustakin myöten tasassa pienempien kanssa ( meillä ei pienemmätkään aina saa kaikkea tismalleen samanlaista), joustaa lapsen äidille kaikesta ei sano omaa mielipidettä, on tosi varpaillaan eikä uskalla olla isä auktoriteetin kanssa, yhteisille on ilman mitään ongelmaa. Eikä ota sydämmelleen vaikka olisi joskus typeräkin heidän huolehtimista kohtaan, tälle yhdelle ei näytä pienintäkään elämän mutkaa ( riitaa, humalaa...)
on kuitenkin isä jokaiselle lapselleen , itse äitinä en osaisi kuvitella toimivani noin eritavalla lapsiani kohtaan...
Meillä lapsi haluaa vain minun kainaloon, juttelee pitkän tovin ajatuksistaan ja olen yrittänyt kohdella lasta iän mukaisesti vastuissa ja eduissa.
Onko tällainen yleistä uusperheissä?
Isän ja lapsen suhde on etäinen: eivät tee kahdestaan mitään, isä ei kysele lapsen kuulumisia tai juttele sen syvemmin, lapsi ei luota isään niin kuin toiseen vanhempaansa. Toisaalta sitten huolehtii tosi tarkkaan lapsen menot ja varmistaa että hän on pienintä risaustakin myöten tasassa pienempien kanssa ( meillä ei pienemmätkään aina saa kaikkea tismalleen samanlaista), joustaa lapsen äidille kaikesta ei sano omaa mielipidettä, on tosi varpaillaan eikä uskalla olla isä auktoriteetin kanssa, yhteisille on ilman mitään ongelmaa. Eikä ota sydämmelleen vaikka olisi joskus typeräkin heidän huolehtimista kohtaan, tälle yhdelle ei näytä pienintäkään elämän mutkaa ( riitaa, humalaa...)
on kuitenkin isä jokaiselle lapselleen , itse äitinä en osaisi kuvitella toimivani noin eritavalla lapsiani kohtaan...
Meillä lapsi haluaa vain minun kainaloon, juttelee pitkän tovin ajatuksistaan ja olen yrittänyt kohdella lasta iän mukaisesti vastuissa ja eduissa.
Onko tällainen yleistä uusperheissä?
