Soitin sille eilen että plussa tuli: nainen ei edes onnitellut. Puhui koko ajan vähän tyyliin että aletaan ajatella niitä eri vaihtoehtoja sitten, kun ollaan nyt ensin selvitetty raskausviikot eli lähettää mut ultraan varmistaakseen millä viikoilla ollaan menossa. Olin vähän ett hei kiitti: kyllä mä tiedän, että se on ollut koko ajan niin huolissaan musta, yritti saada mua värvättyä mukaan perhekerhoon jossa käy ensisijaisesti yksinäiset äidit, ja äidit jotka ei omin avuin selviä arjesta (siellä ollaan siis noin neljä päivää viikosta puoli päivää, opetellaan ruoan laittoa ja sitä rataa) ja kaikki vain sen takia että mun mies ei tee töitä virka-aikaan vaan sattuu tekemään pidempää päivää ja olla välillä päiviä putkeen pois kotoa. Aina se jaksaa inttää siitä: mä olen joka kerta sanonut että mä selviän ihan tosi hyvin tästä arjesta, eikä jaksamisessa ole sen enempää vikaa kuin nyt keskiverto pienten lasten äideillä yleensä.
Mutt tää nyt oli jo oikeasti aika huippu: ei kai se tosissaan kuvittele, että mä edes harkitsisin jotain aborttia???!!!
Mutt tää nyt oli jo oikeasti aika huippu: ei kai se tosissaan kuvittele, että mä edes harkitsisin jotain aborttia???!!!