Ensin mie aikasin aamulla kiukkusin miehelle ko mannaryynit on loppunu eikä se ole ostanu lissää. Menin liian pitkälle juu, aijoin jo myöntää koko jutun, mut sitte se alko mäkättää mulle ko en ollu pessy sen sukkia samalla ko pesin muitaki tummia vaatteita (ne oli alimmaisena korissa enkä hoksannu niitä ), noh, mie lapsellisena länttäsin kaikki konneeseen ja hain kaapista sen puhtaatki sukat ja nakkasin konneeseen, ja pistin pesemään. No siitähän soppa synty, se ei päässy lähtemään kauppaan eikä salille ko ei oo sukkia. Mutinaa ja jupinaa, otti minun suklaalevyt ja vei piiloon. Mie suklaavierotusoireissani rupesin itkemään ja piilotin sen puhelimen ko se etti sitä että soittaa kaverilleen, ettei ole tulossa salille. Se piilotti minun hiusharjat. Mie uhkasin leikata hiukset iteltä ja menin vessaan saksien kans. Se tuli ja vei multa sakset. Tämmöstä jatku vähän aikaa...
Aloin kiihtyä vuosisadan raivariin, ja löysin itteni ulkoa hangesta sukkasillaan lopulta
Huusin sille että muutan pois, se nakkas kissat ulos minun seuraksi ja toivotti tervemenoa. Ja mie rupesin itkeen että on mulla muutaki omaisuutta ko kissat, oven viereen ilmaantu suklaalevyt. Sinne mie sitte jäin rappusille nököttään ja nyyhkyttään itteäni säälien ja suklaata mutustaen, mies tuli vähän ajan päästä kysymään haluaisinko muuttaa takasin :snotty:
Ja mie muutin. :saint:
Ootellaan sitte iltaan asti että päästään kauppaan hakemaan mannaryynejä... Ja käyvään samalla syömässä jossaki hienossa paikassa. Sovinto on siis tehty jo, ja naurettu hyvät naurut... Oli huono aamu.
Aloin kiihtyä vuosisadan raivariin, ja löysin itteni ulkoa hangesta sukkasillaan lopulta
Huusin sille että muutan pois, se nakkas kissat ulos minun seuraksi ja toivotti tervemenoa. Ja mie rupesin itkeen että on mulla muutaki omaisuutta ko kissat, oven viereen ilmaantu suklaalevyt. Sinne mie sitte jäin rappusille nököttään ja nyyhkyttään itteäni säälien ja suklaata mutustaen, mies tuli vähän ajan päästä kysymään haluaisinko muuttaa takasin :snotty: Ja mie muutin. :saint:
Ootellaan sitte iltaan asti että päästään kauppaan hakemaan mannaryynejä... Ja käyvään samalla syömässä jossaki hienossa paikassa. Sovinto on siis tehty jo, ja naurettu hyvät naurut... Oli huono aamu.
Paras! Ootteko molemmat raskaana? 
sit käy esim. autotallis ja hetken päästä tulee kysyyn, et vieläkö elämä potkii vai helpottiko jo. Ja mä en sit enään pysty oleen kiukkunen 
onhan se ihan hyvä toisaalta, et toinen on rauhallinen osapuoli, tuntuu vaan pöljältä yksinään vaahdota jostain asiasta.
