Hae Anna.fi-sivustolta

Meillekö koira?

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Kahden vaiheilla, 23.06.2013.

  1. Kahden vaiheilla Vierailija

    Toivon että tähän vastaisi monet koiraihmiset.
    Olemme eläkkeellä oleva pariskunta, ikää +-60, kerrostalossa, minulla on tules-sairaus ja miehelläni masennus. Minä olen sairauden takia enemmän kotona mutta puolisoni liikkuu moottoripyörällään lähes päivittäin pitkiäkin matkoja. Hän ei ole innostunut ollenkaan koirasta kun taas minulle siitä olisi paljon seuraa kotona ja - näin luulen ja toivon - että se veisi ajatuksiani pois sairaudesta. Edellisen koirani kuoltua tuntuu usein että elämästäni puuttuu jotain, on tyhjä paikka mitä särkee. Jos sen koiran ottaisin se olisi kooltaan hyvin pieni minkä voisin jaksaa nostaa syliini.

    Varmaan tulisi aikoja jolloin tarvitsisin miehen apua, esim. talviliukkailla pissalenkeillä ja hänhän meillä imuroi. Yhteispelillä koirasta mieheni kanssa kyllä selviäisimme, varsinkin kun koira voisi jo valmiiksi olla vanhempi koira, siis kodinvaihtaja, mutta en toki ongelmakoiraa aio. Mies ei siksi halua koiraa koska hän pelkää kuinka hän sitä koiraa ja hoitoa jaksaisi. Nimenomaan se hänen oma jaksamisensa häntä huolettaa. Olenko liian optimistinen kun ajattelen, että eikö elämää voisi elää niin ettei mieti mahdollisia vaikeuksia koiran kanssa, koska se kuitenkin antaa niin paljon ja voi viedä ajatukset pois ikävistä ajatuksista. Olenko kovin itsekäs ja lyhytnäköinen kun ajattelen, että voisihan sairaallakin ihmisellä kuten minulla olla jotain kivaa ja ihanaa eikä vaan sairautta? Onko väärin ajatella että koira voisi toimia parantavana asiana? Ja sekin vielä että eletäänkö elämää niin että otetaan huomioon vain nykyiset realiteetit ja pelot miten jaksaisi, vai voiko tälläisessä asiassa "heittäytyä"? Vastausta noihin ei tiedä ennenkuin on koiran kanssa elänyt ja sitä elämänkokemusta saanut. Nämä kysymykset ei ole tarkoitettu johdatteleviksi vaan jätän jokaiselle auki oman ajatuksensa vastata.

    En toivokaan että tästä tulisi joku puolesta/vastaan keskustelu, vaan kaipaan asiallisia ajatuksia perusteluineen ja pohdintoineen mikä olisi parasta. Monta silmää näkee kauemmaksi kuin yksi silmäpari. Muutama koira on jo melkeen ollut "ovenraossa" mutta rohkeus petti viime metreillä. - Niin ja ihanne olisi se että jos koiraan päädyn, se olisi meitä läheltä niin että olisi mahdollisuus esim. omissa leikkauksissa turvautua kasvattajan apuun.

    Keskustelua ihan tueksi minulle, päätöksen toki teen itse enkä sen mukaan kannattaako/vastustaako enemmistö teistä. Mutta kertokaa mitä ajatuksia tämä teissä herättää.
    Kiitos asiallisista vastauksista.
     
  2. Itse otin sairaseläkkeelle jäätyäni kodinvaihtajakoiran.
    Koira oli silloin 2,5 v, etsi uutta kotia omistajan ajanpuutteen vuoksi.
    Omistaja kävi koulua ja teki vielä iltatyötä.
    Näissä vaihdoissa on riskinsä, mutta kohdallani onnistui hyvin.
    Menin koiraa katsomaan ja kun meillä ´synkkasi´, päätin ottaa koiran.
    Se on sekarotuinen keskikokoinen paimenkoira, juuri sellainen kuin halusin.
    Koira on hyväluontoinen narttu, pysyy irrallaan kotipihassa sekä metsä/marjaretkillä.
    Asun yksin omakotitalossa, siinä hyvä piha koiralle(kin).
    Sairauksia ja tapaturmia voi koirallekin tulla ja eläinlääkärin laskut ovat suuria silloin.
    Sitä kannattaa eläkeläisen miettiä, siis onko varaa koiraan ja siitä johtuviin kuluihin?
    Myös hoitorinki olisi hyvä olemassa kaikille koiranomistajille,tulee menoja joihin ei voi koiraa ottaa mukaan. Etenkin , jos ikää ja sairautta on.
    Onko teillä lapsia, jotka voisivat tulla esim. kotiinne koiraa hoitamaan poissaolonne aikana?
    Varmaan olet näitäkin ajatellut, koska kokemusta koirasta aiemmin on.
    Olisi tärkeää, että olisitte yksimielisiä puolisonne kanssa, ettei koira joutuisi kiistakapulaksi.
    Kerrostalo ei ehkä ole paras mahdollinen koiraa ajatellen, jos on vaikka haukkuherkkä koira.
    Kerrostalosta on aina lähdettävä koiraa ulkoiluttamaan, ei voi jättää yksin ulos.
    Narttukoiraa pidetään yleensä sopeutuvaisempana ja nöyrempänä myös uusiin oloihin/omistajiiin.
    Onnea koiran etsintään!
    Netissä on erilaisia koiranmyyntipalstoja.

    .
     
  3. koiraihminen Vierailija

    Olisiko ap:n pulmaan ratkaisu sijoituskoira? Eli kasvattajat etsivät koirilleen tällaisia sijaiskoteja, joissa pidetään koirasta hyvää huolta mutta päävastuu koirasta olisi kasvattajalla.Tällöin sinulla olisi aina tuki ja turva jonka puoleen voit kääntyä.Usein se on narttukoira ja kun se on pennutettu kerran tai kahdesti koiran omistajuus muuttuu sijoittajalle.Tähän mennessä on kuitenkin jo selvää pystyttekö pitämään pysyvästi koiraa vai ette.
    Kuuntele myös miestäsi, sillä koiran hankkiminen vaikuttaa hänenkin elämäänsä.En tosin epäile koiran myötämielistä vaikutusta hänen masennukseensa...hänen pitää olla kivestä tehty ellei koira saa häntä välillä hymyilemäänkin vaikka elämä muuten pyllyilee.
    Koira on kuitenkin vietävä ulos silloinkin kun itse et siihen pysty, koirasta irtoaa karvaa jokapäivä ja karvanlähtöaikaan vielä enemmän.Tällaiset pienet asiat vaikuttavat vääjämättä miehesikin elämään.
    Toivottavasti kuitenkin koiran hankinta jotenkin järjestyy, sillä siitä on suunnattomasti iloakin, etenkin jos olet muuten paljon yksin.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti