melle! sinulle miettimistä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helmiäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Noniin. Minä nyt tulin koneelle monen päivän tauon jälkeen, luin yv:n ja hain tämän ketjun. Ja kirjoitan tämän oman vastineeni nyt asialle:

Ok, ylireagoin ehkä, mutta vammaisen lapsen äitinä nämä helmiäisen kannanotot ovat aika rankkoja. Olen yrittänyt yleiseti moneen kertaan ilmaista palstalaisille, että vamma ei tarkoita aina korvien välistä vammaa tai laitoshoitoa. Esim.poikani kulkee eteenpäin ehkä apuvälinein, mutta muutoin hän on kuten kuka tahansa lapsi. Suurinta ihmetystä herättää helmiäisen asenne syntyvästä vammaisesta lapsesta, sillä hän valmistuu kätilöksi, joka on erittäin herkkä ala.

Helmiäinen antaa ymmärtää aloituksessaan, että olen pommittanut häntä usein yksityisviestein.. Harmi että tuossa taannoin tyhjenisin lähetetyt viestit, olisin voinut tarkistaa asian, mutta en kyllä muista että olisin häntä häiriköinyt mitenkään yksityisviestein. Ei kuulu tapoihini pommittaa ketään tai häiriköidä, olen pahoillani jos olet kokenut asian niin. Olen kyllä ketjuihin vastannut kehoittamalla tarkistamaan oma kantaansa, juuri tuon tulevan ammatin vuoksi.. Ja ihan kollegan neuvo ollut.

Muuten olisin helmiäiselle vastannut yy:nä, mutta tuo viittaus häiriköintiin oli mielestäni kyllä aiheeton ja halusin oikaista sitä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2007 klo 22:47 helmiäinen kirjoitti:
olit minua soimannut tuolla eräässä down-ketjussa muutama päivä sitten. asettelit sanasi näin:

Voi h****n helmiäinen!!!! Mä en ole koskaan suuttunut tällä palstalla kenellekkään näin armottomasti, tunnen suurta häpeää, että kehtaat vielä sanoa olevasi hoitoalan ammattilainen. Sinun nimenomaan pitäisi tietää, että down-syndroomaa sairastavia on erilaisia, toiset pärjäävät tuetussa asumisessa mainiosti, toiset ovat vuoteenomia.

Oma lapseni on "vammainen", mutta vamma näkyy hänessä ainoastaan tulevaisuudessa apuvälineiden käytössä kulkemisen suhteen. Vakavampiakin vammoja on, tämä vamma todettiin pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja asenteeni oli: Toisilla korvakierre, toisilla MMC. Näillä eväillä lähdettiin elämään.

Toivon ap:lle voimia päätöksen suhteen ja lapsenne saattaa olla niitä helppohoitoisempia down-lapsia, mistäs sen tietää ja yhteiskunta tukee aika hyvin. Mutta älä huoli, puheet lastenkotiin jäämisestä ovat turhia. Vammaisillekin lapsille löydetään suomessa koti, erittäin harva jää laitokseen...
[/i]

ja tässä sinulle nyt vastaus. alan nimittäin kyllästyä.
sinulla ei nimittäin ole mitään syytä suuttua nytkään. minä en todellakaan ole väittänyt että kaikki downit olisivat samanlaisia. selvensin vain asiaa, koska moni täällä höpäjää pelkästä onnellisuusgeenistä eivätkä ymmärrä että down voi myös aiheuttaa vakavia ongelmia ja monesti niin tekeekin. ja moni mieltää kehitysvamman ja downin samaksi asiaksi. näin ei ole. mutta tosiaan tuossakin vain valaisin asiaa ja varmasti tiedät että olen näin tehnyt, enkä suinkaan väittänyt että downin kanssa ei kenestäkään olisi eläjäksi. et vain halua hyväksyä asiaa koska se on sinulle niin arka. kirjoittanut olen monesti siitäkin, miten olemme onnekkaita kun saamme jokainen tehdä omat päätöksemme ja olla tyytyväisiä niihin. ja tuossa ketjussa nimenomaan painotin sitä, että vaikka itse down-uutisen jälkeen tekisin abortin, en sillä tarkoita sitä että mielestäni kaikkien pitäisi niin toimia. jokainen tekee kuten oikeaksi näkee ja hyvä niin.

ollaan ennenkin väännetty samasta asiasta. ja olen jo useaan kertaan aiemmin ehdottanut sinulle, että voisit antaa minun pitää mielipiteeni koska minäkin suon omasi sinulle. enkä ole haukkumassa ja kiroamassa sinua tai montaa muuta ihan vain siksi että olette eri mieltä asiasta. on täällä moni myös samaa mieltä minun kanssani.

koita nyt sopeutua. toisaalta kyllä ymmärrän, koska tunnemylläkkä on varmasti meneillään koska oma lapsesi on vammainen ja vastikään syntynytkin. mutta rajansa kaikella. ei kannata esittää suvaitsevaista jos ei osaa sitä olla. tehdään kaikki kuten itse parhaaksi näemme. siitähän se elämä koostuu, valinnoista. me olemme kaikki erilaisia ja saamme sitä ollakin.

:) :flower:

Eihän tämä mulle kuulu,mutta pakko kommentoida sen verran,että minä olen myös vammaisen lapsen äiti,mutta jo kauan ennen iltatähden syntymää olen ollut vakaasti sitä mieltä että myös vammaisella on oikeus elämään. Minua hirvittää "rodun jalostus"-pyrkimykset,eli sikiöseulonnat joiden ainoa tarkoitus pohjimmiltaan on estää vammaisten lasten syntyminen,enkä itse koskaan kykenisi siihen,ilman sen suurempaa tunnemylläkkää.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 11:05 merianna kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2007 klo 22:47 helmiäinen kirjoitti:
olit minua soimannut tuolla eräässä down-ketjussa muutama päivä sitten. asettelit sanasi näin:

Voi h****n helmiäinen!!!! Mä en ole koskaan suuttunut tällä palstalla kenellekkään näin armottomasti, tunnen suurta häpeää, että kehtaat vielä sanoa olevasi hoitoalan ammattilainen. Sinun nimenomaan pitäisi tietää, että down-syndroomaa sairastavia on erilaisia, toiset pärjäävät tuetussa asumisessa mainiosti, toiset ovat vuoteenomia.

Oma lapseni on "vammainen", mutta vamma näkyy hänessä ainoastaan tulevaisuudessa apuvälineiden käytössä kulkemisen suhteen. Vakavampiakin vammoja on, tämä vamma todettiin pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja asenteeni oli: Toisilla korvakierre, toisilla MMC. Näillä eväillä lähdettiin elämään.

Toivon ap:lle voimia päätöksen suhteen ja lapsenne saattaa olla niitä helppohoitoisempia down-lapsia, mistäs sen tietää ja yhteiskunta tukee aika hyvin. Mutta älä huoli, puheet lastenkotiin jäämisestä ovat turhia. Vammaisillekin lapsille löydetään suomessa koti, erittäin harva jää laitokseen...
[/i]

ja tässä sinulle nyt vastaus. alan nimittäin kyllästyä.
sinulla ei nimittäin ole mitään syytä suuttua nytkään. minä en todellakaan ole väittänyt että kaikki downit olisivat samanlaisia. selvensin vain asiaa, koska moni täällä höpäjää pelkästä onnellisuusgeenistä eivätkä ymmärrä että down voi myös aiheuttaa vakavia ongelmia ja monesti niin tekeekin. ja moni mieltää kehitysvamman ja downin samaksi asiaksi. näin ei ole. mutta tosiaan tuossakin vain valaisin asiaa ja varmasti tiedät että olen näin tehnyt, enkä suinkaan väittänyt että downin kanssa ei kenestäkään olisi eläjäksi. et vain halua hyväksyä asiaa koska se on sinulle niin arka. kirjoittanut olen monesti siitäkin, miten olemme onnekkaita kun saamme jokainen tehdä omat päätöksemme ja olla tyytyväisiä niihin. ja tuossa ketjussa nimenomaan painotin sitä, että vaikka itse down-uutisen jälkeen tekisin abortin, en sillä tarkoita sitä että mielestäni kaikkien pitäisi niin toimia. jokainen tekee kuten oikeaksi näkee ja hyvä niin.

ollaan ennenkin väännetty samasta asiasta. ja olen jo useaan kertaan aiemmin ehdottanut sinulle, että voisit antaa minun pitää mielipiteeni koska minäkin suon omasi sinulle. enkä ole haukkumassa ja kiroamassa sinua tai montaa muuta ihan vain siksi että olette eri mieltä asiasta. on täällä moni myös samaa mieltä minun kanssani.

koita nyt sopeutua. toisaalta kyllä ymmärrän, koska tunnemylläkkä on varmasti meneillään koska oma lapsesi on vammainen ja vastikään syntynytkin. mutta rajansa kaikella. ei kannata esittää suvaitsevaista jos ei osaa sitä olla. tehdään kaikki kuten itse parhaaksi näemme. siitähän se elämä koostuu, valinnoista. me olemme kaikki erilaisia ja saamme sitä ollakin.

:) :flower:

Eihän tämä mulle kuulu,mutta pakko kommentoida sen verran,että minä olen myös vammaisen lapsen äiti,mutta jo kauan ennen iltatähden syntymää olen ollut vakaasti sitä mieltä että myös vammaisella on oikeus elämään. Minua hirvittää "rodun jalostus"-pyrkimykset,eli sikiöseulonnat joiden ainoa tarkoitus pohjimmiltaan on estää vammaisten lasten syntyminen,enkä itse koskaan kykenisi siihen,ilman sen suurempaa tunnemylläkkää.


Onneksikaan niihin seulontoihin ei ole pakko mennä. Ja toisaalta: kaikista "ei ole vammaisen lapsen vanhemmiksi", monestakin syystä. Eli asiassa on myös se toinen puoli, ei "pelkästään estää vammaisen lapsen syntymä". Ja onhan vammojakin niin eri laatuisia. Niitäkin, jotka johtavat jo heti kohta syntymän jälkeen kuolemaan....

Ja ilman tunnemylläköitä ;) : Onneksi jokaisella on ITSELLÄÄN se päätösvalta. Siinä ei muilla pitäisi olla nokankoputtamista, suuntaan tahi toiseen.

Että mistä tässä lopulta se "riita" tuli? Ehkä mielipiteen ilmaisu oli jollain tasolla liian kärkevää? Ei kenenkään oikeutusta ratkaisuunsa voi kukaan ulkopuolinen tulla mestaroimaan. Niin sen olla pitää.
 

Yhteistyössä