Menee hermot

["poppana"]

Muksu (1v8kk) etsii rajojaan ties kuinka monetta viikkoa. Mun pinnani rajallisuus alkaa olla päivän pääteema. Murrrrr! Montakohan kertaa tuon lapsen täytyy vielä kokeilla läpi ne samat asiat, ennen kuin hoksii, että kielletty on ja pysyy kiellettynä?

Varmaan tunnin verran yhteensä se on tänään tehnyt jotakin luvallista, muuten jotakin kiellettyä. Eikä noita kiellettyjä asioita ole montaa, eli muutamaa temppua on toistettu taas tämäkin päivä. Ja samalla kaavalla.

Muksu menee yrittämään jotakin luvatonta, kiellän. Lapsi lopettaa toiminnan, mutta tuijottaa kiinteästi minua, josko katseeni herpaantuisi. Jos herpaantuu, hirveällä kiireellä jatketaan siitä, mihin jäätiin. Jos napitan takaisin, muksu on lähtevinään tekemään jotakin muuta, kunnes taas tulee tilaisuus yrittää samaa uudelleen. Uusi kielto menee vastahakoisesti perille. Jos/kun joudun sanomaan kolmannen kerran, menen ja otan käsivarresta kiinni ja lapsi lähinnä nauraa, kunnes huomaa, että todella on pakko lähteä mukanani muualle. Sitten hän heittäytyy selälleen, otan syliin, lapsi alkaa huutaa. Kannan hänet silti pois. Hetken aikaa hän jaksaa kiljua elämän epäreiluutta sohvalla, sitten alkaa uusi koitos, joko samaan tai muuhun kiellettyyn kohteeseen. Pettymys on karmea, jos sattuu, että ovi on kiinni tai toiminnan toistaminen on estetty jotenkin muuten.

Eli täällä on iloinen kullannuppu pahanteossa tai rajoihin törmännyt äkäpussi, korkeintaan 10 min on syklin pituus. Sanokaa nyt edes, toiminko ihan väärin vai voinko odottaa, että tämä vääntö loppuu aikanaan? Tuleehan sitten uusia rajojenhakukausia, mutta kun päästäisiin yli tästä yhdestäkin...

 

[Alaston lohikäärme]

Yritä ohjata se johonkin sallittuun sen kiellon jälkeen.

 

["poppana"]

Yritä ohjata se johonkin sallittuun sen kiellon jälkeen.

Pitäisi jaksaa tehdä tuo joka kerta, siinä mulla kyllä on petrattavaa. Yleensä yritän mainostaa leluja yms. mutta en kyllä kehtaa väittää, että aina. Tänään lapsi heitteli pallot tiskialtaaseen sitä mukaa kun tarjosin niitä, autot ovat ihan ahterista verrattuna lasivitriinin sisältöön

En tiedä, pitäisikö sitten yrittää leikkiä lapsen kanssa hiukan malliksi, mutta toisaalta mietin, käykö sitten niin, että opetan, että ilkeillä tempuilla saa palkaksi leikkikaverin. Toki leikinkin muksun kanssa päivittäin, kun sattuu olemaan tyynempi hetki.

 

[..]

olisko tuo nyt sitä UHMAA? toimitasi kuulostaa fiksulta, mutta mihinkään tuijotuskilailuun en ryhtyisi. ja muista selittää lapselle rauhallisesti, miksi se juttu nyt oli kiellettyä, sitten vasta poistat tilanteesta. suosittelen vietämään paljon aikaa ulkona missä on vähemi kiellettyjä juttuja ja energiaa jää edes hieman vähemmän sisällä riehumiseen. meillä on ollut myös jäähy käytössä, voisi toimia jo tuon ikäiselle.

 

["Piika-äiti"]

Ympäröi lapsi sallituilla ja suositelluilla asioilla ja yritä tehdä kodista sellainen, että se on lapsellekin mukava ja turvallinen ilman valtavaa kieltoarsenaalia.

Itse en viitsisi tuollaiseen kierteeseen alkaa, eli jos mitenkään olisi mahdollista, niin tekisin jonkun muutoksen, joka sitten kokonaan estäisi asian. (lapsi meinaa mennä kukkaan -> Kukka nostetaan korkealle; lapsi yrittää nousta tuolilta pöydille -> tuoli viedään pois).

Mutta joidenkin juttujen kohdalla vaan pitää toistaa ja toistaa.

 

["vieras"]

Lapsihan "leikkii" tuossa sinun kanssasi. =)

Etkö huomaa, että se on vain huomion hakemista ja kivaa puhaa tuo äidin "kiusaaminen" ja tottelemattomuus. Lapsen näkökulmasta hän saa sulta edes jotain huomiota. Se negatiivinenkin - "kohta äidin pää räjähtää" - leikki on nastaa paremman puutteessa siis!

Älä ota sitä noin vakavasti. Yritä painaa tuo stressitaso alas ja yritä kieltää hiukkasen lunkimmin. Se on lapsesta huomattavasti tylsempää ja voi jopa uskoakin vähemmällä.

 

["poppana"]

Ulkona tuo lapsi on oikea enkeli En tiedä, miten viitsiikin ottaa niin lunkisti pihalla. Kaikki mahdollinen järkevästi poistettava kielletty on kerätty pois, mutta joitakin kaappeja on mahdotonta saada kiinni. Pyrkimys olisi siihen, että täällä saisi temmeltää mahdollisimman vapaasti, mutta ihan kaikkea irtainta ei voi liimata kattoon...

Kiellot koskevat lähinnä sitä perintövitriiniä, koirankuppeja, koiran kiusaamista, ikkunan lyömistä kättä pidemmällä ja roskalaatikon sisällön tyhjäämistä lattialle. Mun puolestani lapsi leikkiköön vaikka padoilla ja kattiloilla, niitä saa ottaa kaapista jos tykkää, ne tuntuvat monesti olevan mukavampia kuin omat lelut.

Tuolit meillä onkin kivana sisustuksellisena elementtinä pöydällä, ettei niiden kanssa voi teloa itseään. Terävät puukot ovat laatikossa, jota napero ei saa auki. Mun pinnani vaan on keritty sen verran lyhyelle, että pitäisi keksiä, millä venyttäisin sen taas normaaliin käyttöpituuteen. Ja ne rajat pitäisi säilyttää, mutta jotenkin niin, ettei käy kuten vieras mainitsi, että lapsi ottaa homman leikkinä ja alkaa hyppyyttää minua.

Vaikea nähdä omaa toimintaansa edes lähestulkoon objektiivisesti, kukahan mua tulisi vahtimaan pariksi päiväksi?

 

["vieras"]

Ton ikäinen ei vielä 'tee pahojaan'. Kun sen sisäistää, on helpompaa. Pikkuiset on vain uteliaita kokeilemaan, myös aikuisten reaktioita. Keksi muuta puuhaa ja ota arvokkaat kamat pois pikkukäsien ulottuvilta.