Meneekö äidit "naimisiin" vauvojensa kanssa??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämänkevät
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elämänkevät

Vieras
Onko se jotain pätemisen tarvetta vai haluaako monet äidit tehdä itsestään vauvan elämän keskipisteen? Siis moni tuttuni hyysää alle 1v ikäistä vauvaa, joka inahdukseen oikeasti JUOSTAAN hätiin ja hyssytellään ja ihmetellään (ei mikään hätäitku tms) .. Isien ei anneta hoitaa vauvaa rauhassa koska he ei kuulema OSAA ja vain äiti tietää, isien ei anneta reagoida esim vauvan itkuun vaan äiti ryntää paikalle... ja vauvalle ei anneta "omaa aika" vaan koetaan että on huono äiti ellei leikitä vauvaansa 24/7.. ja hoitoon ei voi viedä tunniksikaan kun on niin ikävä ja sitten on taas se huono äiti?? Kaikilla näillä siis esikoinen.

Mä olen varmaan sika huono äiti ku kannustan vauvaani tutkimaan ympäristöä ominpäin (esim kotona), en hyysää perässä koko aikaa enkä "omi" vauvaa jne jne..Itkuihin toki vastaan mutten hysterisoi joka itkun tyrskettä ellei ole hätä..
 
Mulla on kaveri, joka on juuri tuollainen kuin kuvailit. Lisäksi hän jatkuvasti valittaa kovaan ääneen, että "haluisin omaa aikaa, mutta en saa", vaikka sukulaiset pyytävät lasta hoitoon, eikä äiti anna :O en tajuu!!!

Mäkään en hyysää perässä ja pidän tiukasti kiinni luoduista säännöistä. Voin huudattaa lasta jos on kyse näistä muutamista säännöistä ja tämä kaverinipa katsoo sitä todella pahasti. Hän kun antaa kaikessa periksi ja lapsen pitää saada ihan kaikkea mitä lapsi vaan tajuaa haluta (ja vaikka ei tajuisikaan niin äitipä se tarjoaa vaikka kermavaahtoa jos muuta herkkua ei sillä hetkellä ole).

Meillä myös lapsi saa itse tutkia ja tietyissä rajoissa annan satuttaakkin itseään, jotta oppii. En vaan ole sellainen, että olisin jatkuvasti juoksemassa lapsen perässä sanomassa ei ja ottaisin syliin jokaisesta pienestä vingahduksesta.

En vaan tajuu!!!! Tai joo, ehkä mäkin vaan olen huono äiti ;)
 
Eikös se ole ihan normaalia, jos äiti on lapsensa elämän keskipiste? Lapsiakin on aika erilaisia, mun vauvani pieneenkin inahdukseen oli pitkään pakko reagoida nopeasti, koska se muuttui ihan sekunneissa hysteeriseksi paniikki-itkuksi. Jotkut lapset taas syntymästään saakka "kiihtyvät" hitaammin ja itkuissa ja kitinöissä on eroja. Meillä oli lapsessa vain on ja off asennot, ei mitään muuta. Joskus nelikuisena lapsella alkoi kestämään vähän pidempään eikä tarvinnut aina juosta luokse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Eikös se ole ihan normaalia, jos äiti on lapsensa elämän keskipiste? Lapsiakin on aika erilaisia, mun vauvani pieneenkin inahdukseen oli pitkään pakko reagoida nopeasti, koska se muuttui ihan sekunneissa hysteeriseksi paniikki-itkuksi. Jotkut lapset taas syntymästään saakka "kiihtyvät" hitaammin ja itkuissa ja kitinöissä on eroja. Meillä oli lapsessa vain on ja off asennot, ei mitään muuta. Joskus nelikuisena lapsella alkoi kestämään vähän pidempään eikä tarvinnut aina juosta luokse.

Peesi! :wave:

Ja riippuu myös onko se vauva ensimmäinen aarre, vai kuinka mones.. ;)
 

Yhteistyössä