Menetänkö hyvän ystävän?

["Muumi"]

Ongelma on ystäväni jonka kanssa olemme tunteneet jo kymmenisen vuotta. Ollaan opiskelukavereita ja muutenkin oltu hyviä ystäviä. Hän on kovia kärsinyt, keskenmenoja, lapsettomuutta jne. Näistä on muutama vuosi aikaa ja hän kertoi minulle viime keväänä että tuntee olevansa vihdoinkin eheä ja että on käsitellyt asian. Olemme siis puhuneet näistä aika paljon. No, tulin raskaaksi kesällä ja kerroin hänelle aika varhaisessa vaiheessa koska en halunnut salata sitä (tämän neuvon sain eräältä lapsettomalta tutulta). Siitä lähtien yhteydet ovat hiljakseen hiipuneet, nykyään emme soittele jos minä en soita. Hän lupaa että voisimme tavata, lupaa tekstata sopivia ajankohtia mutta koskaan en hänestä kuule. Tuntuu niin pahalta että kurkkua kuristaa.

Kysyin häneltä suoraan tuossa kuukausi sitten että tuntuuko hänestä pahalta tämä raskaus ja hän huudahti heti että ei tietenkään, hänestä on ihana kuulla minun raskausjuttuja. Vakuutti ja vannoi että kaikki on ok, hänestä ei tunnu pahalta ymym. En ole kuitenkaan pahemmin raskaudestani hänelle puhunut koko tänä aikana koska pelkään satuttavani häntä. Kysyin sitten että miksi hän ei enää soita yms. ja hän vetosi työkiireisiin. Mikä työ on niin tärkeää että ystävyyden voi riskeerata?

Onko tämä siis tässä? Vain koska tulin raskaaksi ja hänellä se on vaikeaa? Joudunko maksamaan tästä omasta onnestani tämän ystävyyden? Ja vaikka hän vannoo kaiken olevan kuten ennenkin, pitääkö minun osata lukea rivien välistä että häneen sattuu ja olla kuten tähänkin asti eli puhumatta mitään raskaudesta ja tulevasta vauvasta?

 

[kyllähän se kolahtaa]

Aina muistuu mieleen se ettei itse voi saada lasta.Anna hänelle aikaa ja pyydä vaikka kummiksi.

 

[zxc]

Kyllä. Vaikka hän haluaisi olla ystävä, niin ehkä sittenkin jo pelkästään raskautesi näkeminen on liian vaikeaa. Anna hänelle aikaa ja tee selväksi, että sinä olet edelleen ystävä. Ehkä sitten jossain vaiheessa ystävyytenne palaa entiselleen.

 

["mielipide"]

Puhuthan silti muustakin asioista kun tulevasta vauvasta? Siis samoista kuin aikaisemminkin?

Vaikka minulla on lapsia, en halua että ainoa/suurin puheenaihe on raskaus+siihen liittyvät.

 

["vieras"]

Kannattaa olla puhumatta, tai siis ainakin korostamatta oma raskauttaan ja vauvaonneaan. Anna ystävällesi aikaa, kyllä se pahalta tuntuu kun itse yrittää lasta ja tuntuu, että kaikilta muilta se onnistuu paitsi itseltä. Anna hänen ottaa yhteyttä sinuun päin, kun siltä tuntuu, tai pyydä ystäväsi vaikkapa elokuviin ja puhutte ihan jostain muusta kuin tulevasta vauvastasi.

 

["suru"]

Minulle kävi vähän noin! Tutustuin uudessa työssä ihmiseen, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Olimme paljon tekemisissä myös työn ulkopuolella. Heillä oli lapsettomuus ongelma ja kävin hänen kanssaan esim lapsettomuus hoidoissa kaverina toisella paikkakunnalla, kun miehensä ei päässyt. 2001 tulin itse raskaaksi ja tämän kun kerroin, niin yhteyden pito hiipui ihan kuvailemallasi tavalla, pikku hiljaa.....Vaikka tästä tulee jo lähes 10v, niin kaipaan ja ihmettelen asiaa vieläkin aikaajoin. Mutta kai se täytyy hyväksyä, että täytimme tilan silloin ja sen ei ollut tarkoitus jatkua! Pahalta tuntuu kuitenkin....

 

["muumi"]

En puhu tulevasta vauvasta, en raskaudesta. Hän taisi kerran kysäistä että millainen on olo. Luulin että hän tarkoitti tilaani ja vastasin että hyvin, vauva potkii. Olen täysin rehellinen tässä asiassa - koska näin mitä hän joutui kokemaan, en osaa puhua hänelle raskaudesta koska pelkään että häntä sattuu. Puhumme työstä, kavereista, parisuhteesta ym. ihan kaikesta muusta paitsi tästä.

Jos hän myöntäisi että häntä sattuu, se tekisi kaiken helpommaksi. Mutta tuntuu niin raskaalta lukea koko ajan sieltä rivien välistä, väistellä ja pelätä että mitä jos lipsauttaa jotain. En kuitenkaan haluaisi toista menettää, jotenkin vain tuntuu että tämä on lopun alkua. Ja kun hän on sanonut että on onnellinen puolestani, ei tunnu pahalta, haluaa kuulla kuulumisiani myös raskauden suhteen niin otanko tuon sitten vain sananhelinänä?

 

[Best Regards]

Hän voi ottaa etäisyyttä ihan muista syistä kuin raskautesi vuoksi. Tai liittymättä siihen ihan suoraan. Voihan se olla niin, että hän on asian käsitellyt ja sen kanssa sinut, mutta sitä kautta on elämään tullut muita tärkeitä asioita, eikä teillä hänen mielestään ole enää niin paljoa yhteistä kuin ennen.

 

["muumi"]

Hän voi ottaa etäisyyttä ihan muista syistä kuin raskautesi vuoksi. Tai liittymättä siihen ihan suoraan. Voihan se olla niin, että hän on asian käsitellyt ja sen kanssa sinut, mutta sitä kautta on elämään tullut muita tärkeitä asioita, eikä teillä hänen mielestään ole enää niin paljoa yhteistä kuin ennen.

Tämä voi hyvinkin olla, kiitos pointista.. Epäilemättä hän myös tuntee itsensä ulkopuoliseksi jollain tasolla...

 

["vieras"]

ei ystävyyden ole pakko hiipua, vaikka väliin sattuisi pidempiäkin jaksoja ilman tapaamista tai yhteydenpitoa. Itselläni on muutama todella hyvä ystävä, joiden kanssa jatketaan juttua siihen mihin jäätiin aiemmin - eikä sitä välttämättä edes huomaa että väliin on mahtunut vuosi tai puolitoista. Lähinnä taukoja ovat aiheuttaneet pitkä välimatka esim. ystävän ulkomaillaolon takia, mutta miksei erilainen elämäntilannekin. Ehkä tämä odotus/vauva-aikasi voisi olla semmoinen välivaihe teidän ystävyydessä (erityisesti jos se on toiselle vaikeaa)? Voittehan kuroa kiinni sitten taas myöhemmässä vaiheessa!