menettämisen pelko suhteessa

ja varsinkin suhteen alkuvaiheessa.
olemme seurustelleet vasta noin 1,5kk ja tykästynyt hirveesti tähän mieheen.ja kai sekin minuun ainakin mitä on kertonut.näyttää kyllä tunteensa ja kertoo rohkeesti omat tunteensa.
mies on 10v sitten jäänyt leskeksi,ja ollu semmosia satunnaisia suhteita tällä ajalla.
ja samoten mulla olen eronnut kolmisen vuotta sitten ja yksi lyhyt suhde ollut,joka kaatui siihen kun miestä alkoi ahdistamaan kun olimme muka liikaa ns.yhdessä ettei jäänyt hälle omaa aikaa yhtään ja sen vuoksi jätti minut ihan yhtäkkiä.siitä toipuminen vei kauan aikaa.
pelkään nyt taas samaa hommaa,et tykästyn kautta rakastun ja sit jätetään yhtäkkiä tai sitten jos mies ilmottaakin että haluaa olla yksin.
nyt menneenä viikonloppuna mies kuiten vei minut parhaan ystävänsä synttäreille joka asuu 200km päässä,ja ei ole kuulemma ketään naista vienyt tänä kymmenen vuoden aikana näytille.ja se tuli kyllä ilmi ettei tosiaan ole vienyt.
eilen aamulla tulin sit kotia hänen luotaan,ja lähtiessä aikoi soitella.ja yleensä joka päivä kyllä soitteleekin.
mutta eilen ei kuulunut mitään,ei vastannut puhelimeen kun yritin soitella illalla.
jotenkin olen hermona nyt sitten kun ei ole eilen kuulunut mitään.eikä ollu kotonakaan iltasella kun ajoin ohi.
yritän kuitenkin olla että annan omaa aikaa,että en tee enää sitä virhettä niin kuin entisessä suhteessa.itse mieluiten olisin vaikka kokoajan yhdessä mut jos toinen haluaa omaa aikaa niin annan sen hänelle.
mies on yrittäjä,pari omaa firmaa,ja sen takia kiireinenkin ja välillä työmatkoja.
en tiä miksi niin hermostuttaa..pelkään et jätetään taas kun olen ihan täysillä tykästynyt. ja sit pelkään sitä et jos mies haluaakin yhtäkkiä olla yksin..

kommentteja..

 

Vanhoista pettymyksistä jää kyllä pelko päällimmäiseksi, joten hyvä kun tiedostat sen ja myös, miten paljon pelkäät. Ja silloin pitää pelkoa käsitellä, jos se ohjaa sinua niin voimakkaasti kuin kuvailit.

Ensinnäkin voisit puhua pelostasi mieskaverillesi. Nimenomaan pelon tunteesta, eikä niinkään käydä yksityiskohtaisesti läpi mistä ne pelot ovat syntyneet. Mitä rehellisempi olet uudessa suhteessa sen paremmin te ymmärrätte toisianne ja jos joskus olet pelkosi takia aivan pois tolaltasi mieskaverisi toivon mukaan käsittää, ettei tilanne kuitenkaan ole hänen syytään.

Pelkoaan voi oppia ymmärtämään. Ei lähdekään ajamaan autolla miehen asunnon ympärille, vaan pakottaa itsensä kohtaamaan pelkonsa ja vaikka kirjoittamaan pelot sanoiksi paperille. Mitä eniten pelkää, vaikka se olisi kuinka hölmöä tai lapsellista.

Voimakkaat tunteet pitävät meitä pihdeissään juuri siksi, että kiellämme ne ja koetamme keksiä sijaistoimintoja kuten sinä hyppäämällä autoon. Yhtä lailla olisit voinut lähteä urheilemaan ja purkamaan tunteitasi sitä kautta, koska mieskaverisi ei sinua pelostasi tule pelastamaan. Pelkosi seuraa sinua, jos et uskalla kohdata sitä. Ja se myös ohjaa sinua suhteessanne. Et kai halua, että mukava suhde kariutuukin sinun hallitsemattomaan pelkoosi? Tai toimiii rakennusaineena, jolloin sen pitävyyteen ei voi ajan kanssa luottaa.

Elämään kuuluu ottaa riskejä ja

 

neuvoisin sinua keskustelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa..voi olla että hän osaisi availla solmujasi.

Nuo sinun edelliset päättyneet suhteesi ovat selvästikin vielä taustalla "mörköinä"?
Vaikea niitä on itsekseen hätistellä niin, että häipyisivät kokonaan..muista että apua saa ja rohkeasti sitä hakemaan.

 

Vanhoista pettymyksistä jää kyllä pelko päällimmäiseksi, joten hyvä kun tiedostat sen ja myös, miten paljon pelkäät. Ja silloin pitää pelkoa käsitellä, jos se ohjaa sinua niin voimakkaasti kuin kuvailit.

Ensinnäkin voisit puhua pelostasi mieskaverillesi. Nimenomaan pelon tunteesta, eikä niinkään käydä yksityiskohtaisesti läpi mistä ne pelot ovat syntyneet. Mitä rehellisempi olet uudessa suhteessa sen paremmin te ymmärrätte toisianne ja jos joskus olet pelkosi takia aivan pois tolaltasi mieskaverisi toivon mukaan käsittää, ettei tilanne kuitenkaan ole hänen syytään.

Pelkoaan voi oppia ymmärtämään. Ei lähdekään ajamaan autolla miehen asunnon ympärille, vaan pakottaa itsensä kohtaamaan pelkonsa ja vaikka kirjoittamaan pelot sanoiksi paperille. Mitä eniten pelkää, vaikka se olisi kuinka hölmöä tai lapsellista.

Voimakkaat tunteet pitävät meitä pihdeissään juuri siksi, että kiellämme ne ja koetamme keksiä sijaistoimintoja kuten sinä hyppäämällä autoon. Yhtä lailla olisit voinut lähteä urheilemaan ja purkamaan tunteitasi sitä kautta, koska mieskaverisi ei sinua pelostasi tule pelastamaan. Pelkosi seuraa sinua, jos et uskalla kohdata sitä. Ja se myös ohjaa sinua suhteessanne. Et kai halua, että mukava suhde kariutuukin sinun hallitsemattomaan pelkoosi? Tai toimiii rakennusaineena, jolloin sen pitävyyteen ei voi ajan kanssa luottaa.

Elämään kuuluu ottaa riskejä ja

Olen samaa mieltä kanssasi monessakin kohdassa..mutta en ihan vielä noinkin alussa olevan suhteen "vaiheessa" neuvoisi puhumaan miehelle ainakaan "itku silmissä"......
Toki rehellisyys maan perii, mutta varovaisuutta, varovaisuutta avautumisen suhteen.

On asioita jotka saattavat saada aikaan ahdistusta,(tässä tapauksessa myös miehessä) varsinkin ellei ole valmiuksia ymmärtää vielä toisen tunneskaalaa...ja se ei olekaan kovin helppoa?

 

Kiitos!

 

Löytyy Pekka Hämäläisen kirjasta "Hyvä parisuhde".

 

Kiitos!

Tuli kyllä lähinnä mieleen että jos noin on sinua tähänasti kohdellut ja yleensä soittelee päivittäin niin oletko tullut ajatelleeksi että onko miehellä kaikki hyvin.
Jos en saisi omaan rakkaaseeni yhteyttä vuorokauteen alkaisin varmaan soitella sairaaloita läpi.
siis jos ei olisi tiedossa että on jossain niin menossa että ei voi edes tekstaria laittaa.
Sorry jos aiheutan lisää huolta. mutta kuvailemasi mies ei jättäisi sinulle ilmoittamatta jos ei voisi tietoisesti ottaa yhteyttä vähään aikaan.

 

Onko miehestä kuulunut mitään?

 

Onko miehestä kuulunut mitään?

jo on..se soitteli täs päivällä ja nyt iltasella

 

Siinäs näitte. Joku oli jo viemässä ammattiauttajalle. Kas kun ette tehneet katoamisilmoitusta.

 

Siinäs näitte. Joku oli jo viemässä ammattiauttajalle. Kas kun ette tehneet katoamisilmoitusta.

Samaa mieltä sanoo savolainenkin.

 

Niinkö käsititte, että tuon yhden hiljaisen päivän jälkeen,(yhteys ei mieheen onnistunut) olin tarjoamassa kysyjälle ammatti-apua.

Jos todellakin yhteydenoton jälkeen "kaikki on hyvin" olin ymmärtänyt kysyjän ahdistuksen aiheen aivan väärin.
Ajattelin sen kokonaisvaltaisemmaksi...

Mut mitäs tässä selittelen..

 

itse olen päässyt menettämisen pelosta yli ihan ilman mitään ammattiauttajaakin, mutta kyllä siihen sitten pari vuotta menikin. eli kyllä se onnistuu ilman kallista hintalappuakin, kun päättää vaan!

muista myös, että toiset miehet tarvitsee enemmän ja toiset vähemmän omaa tilaa kuin toiset, joten sinänsä et voi verrata nykyistä miestäsi siihen, jonka joskus menetit.

anna tälle miehelle nyt kuitenkin hiukan tilaa miettiä asioita itsekseenkin, jos kaikki on kunnossa, niin se tekee suhteelle pelkkää hyvää. eihän hän voi ikävöidä sinua, jos olet aina hänen tavoitettavissaan.

onnea matkaan

 

Samaa mieltä sanoo savolainenkin.

Eikö tuo ollukkin vain vinkki saada apua ahdistukseen.En ymmärrä miksi siitä tehtiin niin iso numero,minä voin alle kirjoittaa että yksin on ihan turha kamppailla mielen sairauden kanssa.Vaikka pienestäkin jutusta,, se voi paisua ja paisua.

 

Parikymmentä vuotta sitten naurettiin jenkkien hapatukselle käydä joka käänteessä terapeutilla. Se oli siellä ihan muoti-ilmiö. Silloin Suomalaiset naureskelivat heidän yksinkertaiselle kyvyttömyydellensä ajatella maalaisjärjellä. No nyt on täällä sama tilanne. Miten on voinut mennä tämä yksi sukupolvi noin uusavuttomaksi, ettei osata yksinkertaisempiakaan asioita itse funtsia ja analysoida ihan itse, eli hiljentyä ja miettiä?

 

Miten lie olemmekaan onnistuneet saattamaan itsemme ja toisemme tähän tilanteeseen, ei suinkaan ole "tämä yksi sukupolvi" syypää lisääntyneeseen ahdinkoon?

Tai hei...taitaa muuten ollakin, mutta se on tämä meidän sukupolvemme...meidän "mykkien kuoro" joka ehkä funtsii , on hiljaa ja analysoi...mutta ei juurikaan puhu.

 

ja varsinkin suhteen alkuvaiheessa.

Eihän sitä mikään voi muuttaa. Aina voi menettää ja saa pelätä. Sen kanssa on tultava toimeen mutta…

yksi lyhyt suhde ollut,joka kaatui siihen kun miestä alkoi ahdistamaan kun olimme muka liikaa ns.yhdessä ettei jäänyt hälle omaa aikaa yhtään ja sen vuoksi jätti minut ihan yhtäkkiä.siitä toipuminen vei kauan aikaa.

Näin tuppaa käymään kun vain toinen on rakastunut. Se ei ole 'muka liikaa' vaan on selkeästi liikaa!

pelkään nyt taas samaa hommaa,et tykästyn kautta rakastun ja sit jätetään yhtäkkiä tai sitten jos mies ilmottaakin että haluaa olla yksin.

Realistinen käsitys. Taidat olla jo rakastunut?
Ajatuksesi pyörivät alituisesti hänen ympärillään ja mielialasi riippuu siitä, miten koet hänen vastaavan toiveisiisi. Ihailet hänen hyviä puoliaan ja vähättelet heikkoja ominaisuuksia. Tunteitten voimakkuus työntää muita tarpeita taka-alalle, etkä huomaa onko nälkä tai laiminlyöt nukkumista.
Sinulla on fyysisen ahdistuksen oireita, olet hermostunut ja ujo hänen seurassaan. Hän on 'se ainoa' ja haluat olla hänelle ainoa ja täyttää hänen ajatusmaailmansa.

mutta eilen ei kuulunut mitään,ei vastannut puhelimeen kun yritin soitella illalla.
jotenkin olen hermona nyt sitten kun ei ole eilen kuulunut mitään.eikä ollu kotonakaan iltasella kun ajoin ohi.

Rakastuneen peruskäyttäytymistä. Etsitään vimmatusti tulkinnanvaraisia todisteita ja tarkkaillaan merkkejä käyttäytymisestä, jotka voisi selittää ilmaisuksi välinpitämättömyydestä tai intohimosta. Monimerkityksellisiä sanoja ja salamykäisyyksiä, hätävaleita, mustasukkaisuutta; kuuluu asiaan. Tuskallisen ristiriitaiset tunteet vaihtelevat kaikenvoittavasta onnentunteesta kurjimpaan epätoivoon.

Mutta, mutta… tiedustelutoiminnan lahjomaton sanoma viittaa ikäänkuin puolipitoiseen unohdukseen??

tykästynyt hirveesti tähän mieheen.ja kai sekin minuun ainakin mitä on kertonut.näyttää kyllä tunteensa ja kertoo rohkeesti omat tunteensa.

Hmm… mitähän tämä on? Rakastunut ei ole koskaan rohkea vaan ujo, arka, epävarma ja pelokas! No, jos hän liikemiehenä riskit halliten äkkirakastaa tehokkaasti ja tulosvastuullisesti?

yritän kuitenkin olla että annan omaa aikaa,että en tee enää sitä virhettä niin kuin entisessä suhteessa.itse mieluiten olisin vaikka kokoajan yhdessä mut jos toinen haluaa omaa aikaa niin annan sen hänelle. …pelkään sitä et jos mies haluaakin yhtäkkiä olla yksin..

"Mutta voivoi tätä surkeutta voivoi tätä pulaa, suudelmista suloisista saattaisit sä sulaa…".

mies on yrittäjä,pari omaa firmaa,ja sen takia kiireinenkin ja välillä työmatkoja.
en tiä miksi niin hermostuttaa..pelkään et jätetään taas kun olen ihan täysillä tykästynyt.

Tunteesi ovat täysin ymmärrettävästi rakastumisprosessiin kuuluvia, mutta aavistan pahaa.

Kun tässä nyt on kätkelmä tutusta virrestä "Jo joutui armas mullekin, se Maailman Ihanin…", niin sivillirohkeus velvoittaa ikäviin sanoihin:

Ettei kävisi kamalan kehnosti. Jos suinkin pystyt? Katsothan ettei se surullisenkuuluisa narsismi yllätä!

 

Niin vetäistään yhdessä tämä ikäneidon iltavirsi: "Oi herra luoksein jää, kun ilta on ja sammunut on valo auringon....

 

Parikymmentä vuotta sitten naurettiin jenkkien hapatukselle käydä joka käänteessä terapeutilla. Se oli siellä ihan muoti-ilmiö. Silloin Suomalaiset naureskelivat heidän yksinkertaiselle kyvyttömyydellensä ajatella maalaisjärjellä. No nyt on täällä sama tilanne. Miten on voinut mennä tämä yksi sukupolvi noin uusavuttomaksi, ettei osata yksinkertaisempiakaan asioita itse funtsia ja analysoida ihan itse, eli hiljentyä ja miettiä?

On kyllä vanha kirjotus, mutta on ihan pakko kirjoittaa, että mm. suomen itsemurhatilastot on (kuten monet varmaan tietävät ) huomattavan korkealla. Kuten masentuneisuustilastot.
Ei ne ammattilaiset ole turhaan alaansa perehtyneet!
Tyypillistä suomalaista "maalaisjärkeä" taas. Hienoa suomi.