Menettämisen pelko raskausaikana

["vieras"]

Olen alkanut raskausaikana pelätä kovasti mieheni menettämistä. En pelkää sitä että hän jättää minut, vaan pelkään hänelle sattuvan jotain. Nytkin istun kotona sydän syrjälläni kun mies lähti pyöräillen keskustaan. Onhan tuo tehnyt saman lenkin pyörällä monta kertaa, mutta viime aikoina olen alkanut pelätä, että hän jää auton alle, kaatuu kovassa vauhdissa tms.

Johtuukohan tämä hormoneista vai onko minusta tullut täysi paranoidi? Äitini oli hiljattain kolarissa, josta selvisi naarmuilla, mutta tuokin tapaus sai pelon nostamaan päätään. Tuntuu että minun pitäisi soittaa äidille joka päivä tai jollakin tapaa varmistaa, että kaikki on hyvin. Toisaalta tuntuu täysin järjettömältä huolehtia vasta 50 vuotta täyttäneen aikuisen ihmisen perään.

 

[sama täällä]

Eiköhän ne oo hormonit, jotka tuon aiheuttaa Itellä oli sama juttu. Mies lähti kavereiden kanssa viettään iltaa ja mä olin varma, että se ryöstetään ja hakataan hengiltä tai auto ajaa sen kuoliaaksi tuolla reissulla, kun kävelee kotiin En saanu nukuttua ennen kuin mies tuli kotiin. Lähetin jopa viestin, että onko kaikki ok (muulloin en oo kyselly) ja kun ei vastannu niin olin varma, että kuollu se on Itkeä tillitin sitten kotona yksikseni. Nyt naurattaa koko toi koko touhu.

 

["mamm"]

joo eiköhän se ohi mene

 

["..."]

Mä olen myös raskaana ja pelkään ihan samaa. Välillä alkaa itkettää kun mietin jos hänelle kävisi jotain, miten osaisin kertoa lapsilleni ettei isää enää ole. Mutta kuulemma samoin mieheni on alkanut pelätä jos minulle kävisi jotain. Lasten myötä sitä alkaa miettiä sellasia asioista mitä ei ennen ole koskaan ehkä miettinyt. Mä nimittäin mietin yhdessä vaiheessa kun mieheni oli paljon pois kotoa että mitä jos mä kuolen kotiin ja meidän esikoinen on täällä ihan yksin eikä kukaan tule etsimään meitä.