meni hermo ja laitoin lapsen omaan huoneeseen nukkumaan.(2v10kk)

[äiti*2]

Eilen illalla olin viemässä esikoista (2v10kk) ja vauvaa tuttuun tapaan nukkumaan. Esikoinen sai taas jostain temppuilupiikin ja alkoi riehua uhmakkaana. Sylittelyt tai mitkään ei auttanut, ei kiellot yms. Lopulta sanoin että jos et nyt mene kiltisti nukkumaan vien sinut sänkyineen toiseen huoneeseen. Uhkaus ei tehonnut ja lapsi alkoi uhmata pahemmin. Pyysin mieheni katsomaan vauvaa ja vein esikoisen ja sängyn toiseen huoneeseen.

Siitähän riemu repesi! Sain kantaa karjuvaa lasta 20 kertaa omaan sänkyyn. Ajallisesti tuohon meni VAIN 45min ja olen ihan tyytyväinen että KERRANKIN lapsi nukkui kunnolla aamuun asti, eikä alkanut aamuyöstä neljän jälkeen muita herättelemään. IHANAA!

Toivottavasti en tehnyt mitään väärin... Aina kun lapsi tuli huoneesta pois menin yläkertaan ja kannoin hänet sänkyyn, vaikka huusi hemmetisti. En puhunut, muutakun pari kertaa sanoin "nyt nukutaan". En ottanut katsekontaktia, enkä totellut hänen käskyjä. Poistuin aina huoneesta, kun olin saanut lapsen sänkyyn.

Lapsi keksi vaikka mitä ettei olisi tarvinnut mennä omaan huoneeseen. Mm. Korva kipee, kakkahätä, nälkä, jano, maha kipee, pitää lähteä lääkäriin, käsi kipee yms...

Viimeisellä kerralla kun lapsi tuli huoneesta pois ja menin ylös niin hän käveli itse sänkyyn, pyysi halipusun ja peiton. Annoin pusut, peittelin ja sinne lapsi jäi nukkumaan kyynelten saattelemana ja tosiaan elämänsä ensimmäisen kerran nukkui KOKO yön häiritsemättä muita.

Itse menin nukkumaan pari tuntia tästä ja kurkkasin lapsen huoneeseen. Hän näki ilmeisesti unta, kun huusi; "Äiti älä jätä minua tänne". Tuli paha mieli ja itsekin itkin itseni uneen.

Nyt vielä sanon että lapselle on pohjustettu 3kk tuota omaan huoneeseen nukkumaan menemistä. Ei se tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niin ja minä ja mieheni olemme olleet laiskoja, kun emme ole tuota aikaisemmin tehneet. Muutaman kerran yritimme 8kk ja 1,5v iässä, mutta en kestänyt kuulla sitä itkua silloin.

 

[vrs]

Noh... Ei sen nyt ihan noin olisi tarvinnut mennä...

 

["äippä"]

Itse olisin tehnyt aivan samoin. Ymmärrän täysin turhautumisesi ja pahan mielesi, mutta lapsi taatusti tottuu nukkumaan huoneessaan ajan myötä. Turhaan soimaat itseäsi.

 

["nyyti"]

kunhan jaksat tehdä saman kuvion vielä muutamina seuraavina iltoina.

 

[app]

MAinitsen myös että missään vaiheessa en ollut ns vihainen ja räyhännyt lapselle. Rauhallisesti vain vein sängyn ja lapsen omaan loosiin. Yli vuoden mua on ahdistanut tuon lapsen nukutus. Aina sai maata liikkumatta vieressä että toinen nukahtaa ja nyt lisäksi vauva mikä pitää syöttää ennen unia ja jos esikoinen riehuu niin vauvakaan ei pysty syömään ja nukkumaan, kun kuuntelee sitä meteliä.

Toivottavasti lapsi oppii pian tämän uuden järjestelyn ja parin kk päästä hän saa vauvan seurakseen. Vauvan kanssa en tuohon kahden vuoden ja 10kk nukuttamisrumbaan aio lähteä.

 

[app]

[QUOTE="nyyti";24014973]kunhan jaksat tehdä saman kuvion vielä muutamina seuraavina iltoina.[/QUOTE]

Taatusti jaksan, kun en jaksa enää nukuttaa. Miehellekin annoin eilen "toimintaohjeet" siksi aikaa kun sain vauvan syötettyä ja uneen, mutta hän alkoi heti niitä rikkomaan; mm puhua pälpätti lapselle, silitteli, toteutti lapsen käskyjä, seisoi lapsen huoneessa, vaikka olis pitänyt tulla heti pois ym ja kun minä astun puikkoihin niin johan loppu höpinät ja lopulta pikkunen nukku.

 

[LalaBe]

Teit oikein. Oli hyvä, että pysyit rauhallisena. En usko, että lapseelle siitä traumoja jää. Jaksa nyt vaan viel olla johdonmukainen. Voimia!

 

["viiraska"]

HYVÄhyvä!

 

[app]

Kiitos. Hieman parempi mieli jo. Katsotaan mitä tämä ilta tuo tullessaan. Lapsen pappa, mamma ja mummo ovat kovasti kehuneet häntä (minun ja miehen lisäksi) omassa huoneessa nukkumisesta. Toivottavasti tänään ei tule niin kovaa huutoa nukkumaan menemisestä, kun ollaan kaikki koitettu kannustaa lasta.

 

["vieras"]

me käytiin läpi unikoulu, kun lapsi oli 8kk. Vähän eri tilanne, mutta kun itse olen pienikokoinen ja laps ei suostunut nukahtamaan muuten kuin sylissä, ja sänkyyn laskemisen aikaan heräsi aina, kun en yltänyt laskemaan nukkuvaa lasta kunnolla.
Pointti oli siis se, että itsekin itkin portailla kun kuuntelin lapsen huutoa muutaman illan ajan.. Mutta nyt, kun lapsi 5v., eikä nukkumisen kanssa ole ollut ongelmia, olen kyllä tyytyväinen.

Vaikean selityksen kautta yritän siis sanoa, että ihan oikein teit ei se lapsukainen rikki mene vaikka huutaakin. Ja varsinkin noin uhman kynnyksellä on hyvä oppia, ettei tahtoaan saa läpi huutamalla ja kiukkuamalla..

 

[app]

[QUOTE="vieras";24015143]me käytiin läpi unikoulu, kun lapsi oli 8kk. Vähän eri tilanne, mutta kun itse olen pienikokoinen ja laps ei suostunut nukahtamaan muuten kuin sylissä, ja sänkyyn laskemisen aikaan heräsi aina, kun en yltänyt laskemaan nukkuvaa lasta kunnolla.
Pointti oli siis se, että itsekin itkin portailla kun kuuntelin lapsen huutoa muutaman illan ajan.. Mutta nyt, kun lapsi 5v., eikä nukkumisen kanssa ole ollut ongelmia, olen kyllä tyytyväinen.

Vaikean selityksen kautta yritän siis sanoa, että ihan oikein teit ei se lapsukainen rikki mene vaikka huutaakin. Ja varsinkin noin uhman kynnyksellä on hyvä oppia, ettei tahtoaan saa läpi huutamalla ja kiukkuamalla..[/QUOTE]

Ei menekään rikki. Tänään lapsi ollut OMITUISEN kiltti ja todella auttavainen, eikä ole uhmannut yhtään. Harvinaista, kun yleensä saa ottaa heti aamusta yhteen. Voiskohan tääkin liittyä tuohon nukkumis asiaan? Tänään on ollut ihanaa touhuta lapsen kanssa, eikä ole tarvinnut komentaa. :O

 

["Vieras"]

Ihan kuin Supernannystä. Toimii näköjään tosielämässäkin.

 

["vieras"]

Ei menekään rikki. Tänään lapsi ollut OMITUISEN kiltti ja todella auttavainen, eikä ole uhmannut yhtään. Harvinaista, kun yleensä saa ottaa heti aamusta yhteen. Voiskohan tääkin liittyä tuohon nukkumis asiaan? Tänään on ollut ihanaa touhuta lapsen kanssa, eikä ole tarvinnut komentaa. :O

Se on nyt varmaan huomannut (muistaakin vielä hetken ), ettei kannata äidille tuittuilla: ja tuohan se turvaakin kun on rajat kohdillaan

Ja joo, meillä tämän 5-vuotiaan kasvatus pohjaltuu hyvinkin paljon kyseisen supernannyn ohjeisiin ja hyvin ovat toimineet! 5-vuotisuhmaa vaan pukkaa päälle, pitänee imuttaa lisäjaksoja netistä..

 

[app]

[QUOTE="vieras";24015189]Se on nyt varmaan huomannut (muistaakin vielä hetken ), ettei kannata äidille tuittuilla: ja tuohan se turvaakin kun on rajat kohdillaan

Ja joo, meillä tämän 5-vuotiaan kasvatus pohjaltuu hyvinkin paljon kyseisen supernannyn ohjeisiin ja hyvin ovat toimineet! 5-vuotisuhmaa vaan pukkaa päälle, pitänee imuttaa lisäjaksoja netistä..[/QUOTE]

Kyllä nää opit on ihan suoraan supernannysta!

Lapsi tietää hyvin sen että jos minä päätän jotain niin asia on niin. Isä antaa liian helposti periksi ja häntä lapsi ei juurikaan tottele. Mä en halua antaa kiukuttelevalle lapselle periksi, kun ensi kerralla se uhmaa pahemmin.

Onko noita supernanny jaksoja netissä? Voisin istuttaa miehen illaksi koneen ääreen!

 

["vieras"]

Kyllä nää opit on ihan suoraan supernannysta!

Lapsi tietää hyvin sen että jos minä päätän jotain niin asia on niin. Isä antaa liian helposti periksi ja häntä lapsi ei juurikaan tottele. Mä en halua antaa kiukuttelevalle lapselle periksi, kun ensi kerralla se uhmaa pahemmin.

Onko noita supernanny jaksoja netissä? Voisin istuttaa miehen illaksi koneen ääreen!

En kyllä tiedä.. mut pitää tarkistaa, pidetään mekin sitten ukkokullan kanssa maratonilta

Joskus tuntuu näitä nykymammoja seuratessa et olenko tosiaan liian tiukka omani kanssa, mutta hyvä tietää että on muitakin samoilla periaatteilla meneviä ja näkyyhän se nyt jo käytöksessäkin, vaivan arvoista on kyllä ollut!

 

[vrs]

Ei menekään rikki. Tänään lapsi ollut OMITUISEN kiltti ja todella auttavainen, eikä ole uhmannut yhtään. Harvinaista, kun yleensä saa ottaa heti aamusta yhteen. Voiskohan tääkin liittyä tuohon nukkumis asiaan? Tänään on ollut ihanaa touhuta lapsen kanssa, eikä ole tarvinnut komentaa. :O

Niin no, tuon nyt voikin tulkita monella tapaa... Toivotaan nyt, ettei hirveästi pelkää, että äiti hylkää heti kiukun tullen... :/

 

["vieras"]

Niin no, tuon nyt voikin tulkita monella tapaa... Toivotaan nyt, ettei hirveästi pelkää, että äiti hylkää heti kiukun tullen... :/

Ei taida olla siitä nyt kyse.. esimerkki: mummolassa lapsi oli ennen pieni hellantelttu, joka sai kaiken periksi. Ei ollut koskaan silti järin innokas sinne lähtemään. Erään kerran, kun asiasta oli keskusteltu mummon kanssa, piti mummokin päänsä, eikä antanut perksi vaikka tyttö sai itkupotkuraivarit ja huusi pitkään. Tulos: ei olisi halunnut seuraavana päivänä kotiin lähteä

Rajat tuo turvaa.

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";24015261]Ei taida olla siitä nyt kyse.. esimerkki: mummolassa lapsi oli ennen pieni hellantelttu, joka sai kaiken periksi. Ei ollut koskaan silti järin innokas sinne lähtemään. Erään kerran, kun asiasta oli keskusteltu mummon kanssa, piti mummokin päänsä, eikä antanut perksi vaikka tyttö sai itkupotkuraivarit ja huusi pitkään. Tulos: ei olisi halunnut seuraavana päivänä kotiin lähteä

Rajat tuo turvaa.[/QUOTE]

No tuossa on kuitenkin vähän eri tilanne. Siis ajattelin vain sitä, että nythän äiti vei ns vieraaseen nukkumapaikkaan ja jätti sinne, koska lapsi oli kiukutellut. Rajat on rakkautta, mutta tämä tilanne ei vain nyt mielestäni mennyt ihan putkeen.

Itse olisin hiljalleen opetellut omassa huoneessa nukkumista lapsen kanssa, mennyt vaikka yhdessä kokeilemaan miltä tuntuisi siellä nukkuminen. Me teimme niin, että veimme lapsen sängyn lastenhuoneeseen, mutta hällä oli pitkään patja meidän makkarissa. Kerran hän sitten vain ilmoitti olevansa iso ja siirtyi sinne sänkyynsä. Ikää oli tuolloin 2v ja risat.

 

[app]

No tuossa on kuitenkin vähän eri tilanne. Siis ajattelin vain sitä, että nythän äiti vei ns vieraaseen nukkumapaikkaan ja jätti sinne, koska lapsi oli kiukutellut. Rajat on rakkautta, mutta tämä tilanne ei vain nyt mielestäni mennyt ihan putkeen.

Itse olisin hiljalleen opetellut omassa huoneessa nukkumista lapsen kanssa, mennyt vaikka yhdessä kokeilemaan miltä tuntuisi siellä nukkuminen. Me teimme niin, että veimme lapsen sängyn lastenhuoneeseen, mutta hällä oli pitkään patja meidän makkarissa. Kerran hän sitten vain ilmoitti olevansa iso ja siirtyi sinne sänkyynsä. Ikää oli tuolloin 2v ja risat.

No mun mielestä huone, jossa lapsi päivät leikkii ja huone, joka sijaitsee makkarimme vieresse ei ole joku vieras huone.

Meillä on hiljalleen opeteltu omaan sänkyyn, vaipasta pois ja näin. Tosta omaan huoneeseen nukkumaan menemisestä ollaan puhuttu jo 10kk, eikä se siitä miksikään olisi muuttunut. Mä haluan että kaikki nukkuu yönsä hyvin, niin ei ole viimeaikoina ollut kun tää esikoinen on heräillyt aamuöisin ja alkanut mankumaan, peittoa, viereen, silitä ja lista on loputon. Nyt on vaan uskottava että yöllä nukutaan, eikä pelleillä. Iso osasyy noihin lapsen yöheräämisiin on pitkä korvakierre vauvana ja sillon häntä kannettiin, laulettiin, luettiin ja mitä vaan kun yritimme saada häntä unohtamaan korvakivun ja taas takaisin nukkumaan.

Meidän lapsella on rajat muutenkin ja kyllä hän on kiltti kullannuppu, verrattuna moniin muihin lapsiin.

Tänään tein lapselle tarrataulun. Siinä on omat kohdat aamupäivälle, iltapäivälle ja yölle. Tänään laitetaan lapsen kanssa pieni rasia tyynyn alle ja "Nukkumatti" vie sinne jonkin jutun, jos lapsi on mennyt kiltisti nukkumaan. Tuskin vielä tänäyönä, mutta jatkossa tämä on varmasti hyvä apu, siihen ettei yksin omaan huoneeseen nukkumaanmeno ole paha asia.

 

[Sanon vaan]

Jo oli aikakin siirtää omaan huoneeseen.

 

[app]

Jo oli aikakin siirtää omaan huoneeseen.

Sanos muuta!

Äskenn lapsen nukkumaan laittamiseen meni n. 15min. Äikä pian siis hoksasi että edelleen ollaan tosissaan. Pyysi taas lopuksi halipusun ja jäi nätisti nukkumaan, kovan riehumisen jälkeen. Eiköhän tämä tästä!

 

[app]

Tänään lapsi meni iloisesti omaan sänkyyn, pyysi peitellä ja halipusun. Sinne se jäi unta tekemään ja nukahti pian! <3 On niin hyvä fiilis ja olen tosi ylpeä lapsesta, kun hän oppi tuon näin pian