Toggle sidebar

Menisitteks naimisiin, jos

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "morsian"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"morsian"

Vieras
Menisitteks te naimisiin jos tiedätte ettei hääyöstä voisi nauttia silleen yhtään?
Siis enne häitä ette olis olleet vuosiin ns. ihokontaktissa (toki suhteen alussa pari vuotta on ollut sexiä, ettei kukaan vaan nyt ymmärrä että olisi tässä kyse "ei sexiä ennen papin aamenta"- asiasta) ette keskenään ettekä tietenkään muidenkaan kanssa kun uskollisia ootte toisillenne olleet puutteesta huolimatta.

Mä oon miettiny kosintaa, siis miehen joka ei oo pitkään aikaan edes antanut koskea itseensä eikä kyl koskenu muhunkaan (vaikka ihoni kiljunut kosketuksen kaipuusta)

Tää on hirmu vaikeeta! En silti haluaisi hääyötä joka ei jäisi mieleen, tai että hääjuhlan jälkeen pelkän hyvänyönsuukkosen kera käännetään selät vastakkain ja mennään untenmaille, ei niinkuin nappais. Mitä tehdä, suostuakko vai ajatella itsee jo?

 
Hmm... no ei minua se hääyö huolettaisi - meidän hääyömme meni siihen että romahdimme lopen uupuneina sänkyyn ja nukuimme pitkään seuraavaan päivään. Aikaa on koko loppuelämä ottaa se takaisin. Mutta jos teidän seksuaaliset tarpeenne eroavat noin paljon kuin viestisi antaa ymmärtää, niin sitten kyllä voi tulla suuria ongelmia ajan kuluessa. En siis suunnittelisi naimisiinmenoa - en hääyön vuoksi, vaan koko loppuliiton...
 
No miks meet naimisiin???? Siksi että saat elää kyseisenkaltaisen miehen kanssa mahdollisesti loppuelämäsi? Vai siksi että saat häät?

Minä EN todellakaan menisi tuossa tilanteessa naimisiin. En näe siihen juurikaan syytä. Seksi on tärkeä osa suhdetta ja jos sitä ei ole tai siinä on ongelmia, siitä pitäisi ainakin pystyä puhumaan....

 
Menin tollasessa tilanteessa naimisiin ja 1,5vuoden päästä erottiin. Mies alkoi ehdottaa lasta, vaikka ei oltu 6kk harrastettu ees seksiä, saati koskettu. Mies ei päästänyt ees kainaloon enää kun pelkäs että alan kärttää seksiä.

Toi lapsen teko ajatus sai mut viimein järkiin...ehdin tosin pettääkin jo tossa avioliiton aikana kun en enää kyennyt olemaan ilman toisen ihmisen huomiota ja kosketusta. Tosta en toki ole ylpeä, mutta tehty mikä tehty. Mies ei oikein ymmärtänyt miks haluan erota... Nyt jälkikäteen ollaan ystäviä edelleen. Olemme puhuneet asiasta paljon ja todenneet ettemme kai missään vaiheessa olleetkan kuin "hyviä ystäviä".

Nyt itse olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, joka on mun paras ystävä ja mieletön rakastaja. Exä tahollaan myös naimisissa ja odottavat esikoista. Mulla jo kaksi lasta. Ex on ihan täpinöissään, nyt näen hänet onnellisena. Minun kanssa hän ei sitä tuollalailla ollut, niin kuin en minäkään hänen kanssaan. Seksi on niin intiimi asia että mun mielestä siitä huomaa jos joku suhteessa on pilalla. Toki syy voi olla vaikkapa joku sairaus tahi ääretön stressi ja väsymys. Mutta jos ei, niin sinuna miettisin VAKAVASTI tuota naimisiin menoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The exfiles:
Menin tollasessa tilanteessa naimisiin ja 1,5vuoden päästä erottiin. Mies alkoi ehdottaa lasta, vaikka ei oltu 6kk harrastettu ees seksiä, saati koskettu. Mies ei päästänyt ees kainaloon enää kun pelkäs että alan kärttää seksiä.

Toi lapsen teko ajatus sai mut viimein järkiin...ehdin tosin pettääkin jo tossa avioliiton aikana kun en enää kyennyt olemaan ilman toisen ihmisen huomiota ja kosketusta. Tosta en toki ole ylpeä, mutta tehty mikä tehty. Mies ei oikein ymmärtänyt miks haluan erota... Nyt jälkikäteen ollaan ystäviä edelleen. Olemme puhuneet asiasta paljon ja todenneet ettemme kai missään vaiheessa olleetkan kuin "hyviä ystäviä".

Nyt itse olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, joka on mun paras ystävä ja mieletön rakastaja. Exä tahollaan myös naimisissa ja odottavat esikoista. Mulla jo kaksi lasta. Ex on ihan täpinöissään, nyt näen hänet onnellisena. Minun kanssa hän ei sitä tuollalailla ollut, niin kuin en minäkään hänen kanssaan. Seksi on niin intiimi asia että mun mielestä siitä huomaa jos joku suhteessa on pilalla. Toki syy voi olla vaikkapa joku sairaus tahi ääretön stressi ja väsymys. Mutta jos ei, niin sinuna miettisin VAKAVASTI tuota naimisiin menoa.
Click to expand...

hei, kauanko elit/olit tuon ex:äsi kanssa enne naimisiinmenoa yhdessä?
 
Olin naimisissa vuosia juuri tällaisen miehen kanssa kuin ap:n, enkä toivo pahimmalle vihamiehellekaan. Tiedän täsmälleen miltä tuntuu, kun iho huutaa kosketusta! Tilanne oli vielä siedettävä, kun menin naimisiin, mutta paheni vuosien mittaan.

Nyt olen menossa naimisiin aivan ihanan miehen kanssa, jonka kanssa suhteesta ei kosketusta ja rakkautta puutu. Sanoisin, vain omaan kokemukseenio pohjautuen että miksi tuomitset itsesi sellaiseen? Kosketuksen puute on hirveä tila suhteessa, josta ainakin minä kärsin hirveästi. Nyt kun pystyy vertaamaan, sen tajuaa vielä selvemmin! Mieti tarkkaan kannattaako ja miksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiitollinen:
Alkuperäinen kirjoittaja The exfiles:
Menin tollasessa tilanteessa naimisiin ja 1,5vuoden päästä erottiin. Mies alkoi ehdottaa lasta, vaikka ei oltu 6kk harrastettu ees seksiä, saati koskettu. Mies ei päästänyt ees kainaloon enää kun pelkäs että alan kärttää seksiä.

Toi lapsen teko ajatus sai mut viimein järkiin...ehdin tosin pettääkin jo tossa avioliiton aikana kun en enää kyennyt olemaan ilman toisen ihmisen huomiota ja kosketusta. Tosta en toki ole ylpeä, mutta tehty mikä tehty. Mies ei oikein ymmärtänyt miks haluan erota... Nyt jälkikäteen ollaan ystäviä edelleen. Olemme puhuneet asiasta paljon ja todenneet ettemme kai missään vaiheessa olleetkan kuin "hyviä ystäviä".

Nyt itse olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, joka on mun paras ystävä ja mieletön rakastaja. Exä tahollaan myös naimisissa ja odottavat esikoista. Mulla jo kaksi lasta. Ex on ihan täpinöissään, nyt näen hänet onnellisena. Minun kanssa hän ei sitä tuollalailla ollut, niin kuin en minäkään hänen kanssaan. Seksi on niin intiimi asia että mun mielestä siitä huomaa jos joku suhteessa on pilalla. Toki syy voi olla vaikkapa joku sairaus tahi ääretön stressi ja väsymys. Mutta jos ei, niin sinuna miettisin VAKAVASTI tuota naimisiin menoa.
Click to expand...

hei, kauanko elit/olit tuon ex:äsi kanssa enne naimisiinmenoa yhdessä?
Click to expand...

Oltiin yhdessä peräti 7 vuotta ennen naimisiin menoa. Seksi alkoi hiipua jo 2 vuoden jälkeen...hitaasti ja varmasti. Kyllä me koitettiin aiheesta puhua, tai mä koitin puhua. Mut mies vaan vastas: Hän ei osaa puhua aiheesta, mutta syy ei ole sussa vaan mussa.

Mä jumppasin ja hikoilin, hankasin selluliittejä...Koitin olla nätti, koitin olla viehättävä. Yritin olla puhumatta asiasta etten ahdistaisi miestä...mitä kaikkea. Oletin että syy kuitenkin on mussa, jossain niinkin pinnallisessa kuin ulkomuodossa, vaikka tiesin olevani ihan nätti ja hoikka ja sitä ja tätä. Mun itsetunto romuttui täysin tuona aikana, kun toinen ei puhunut ja siks oletin tosiaan olevani syypää. Kun nykyisen tapasin olin niin rikki että en uskaltanut liikkua hänen aikaan edes yövaatteissa, puhumattakaan alasti...Toi oli tyhmää, koska aito rakkaus ei sitä ulkokuorta katso.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olin naimisissa vuosia juuri tällaisen miehen kanssa kuin ap:n, enkä toivo pahimmalle vihamiehellekaan. Tiedän täsmälleen miltä tuntuu, kun iho huutaa kosketusta! Tilanne oli vielä siedettävä, kun menin naimisiin, mutta paheni vuosien mittaan.

Nyt olen menossa naimisiin aivan ihanan miehen kanssa, jonka kanssa suhteesta ei kosketusta ja rakkautta puutu. Sanoisin, vain omaan kokemukseenio pohjautuen että miksi tuomitset itsesi sellaiseen? Kosketuksen puute on hirveä tila suhteessa, josta ainakin minä kärsin hirveästi. Nyt kun pystyy vertaamaan, sen tajuaa vielä selvemmin! Mieti tarkkaan kannattaako ja miksi?
Click to expand...

Peesin tätä. Mä kun tosiaan menin sit vielä niin pitkälle että lähdin pettämän ja siihen kierteeseen. exä ei koskaan saannut tietää, ehkä hyvä niin. Itseni kyllä rikoin pahasti ja olen varmasti oikeutettukin tähän ikuiseen morkkikseen omasta käytöksestäni. Edeleenkin yököttää ne känniset yhdenillan jutut. Ja ne kaikki v**tun valheet joille peittelin menojani.

Nykyään itkettää kun kuulen Mikko Alatalon suojelusenkelin, varsinkin kohta: Kohta ryntään maailman ruuhkaan, näet varjoja ja aurinkoa. Tee mitä teet, mut älä, sielullesi vahinkoa. Sillä haavat nuo ei parane vaik isi kuinka puhaltais...

Niinhän se on, ne haavat on ikuisesti läsnä, vaikka elämä on nyt mallillaan. Itse ne aiheutin ja itse kannan. Mutta en suosittele kenellekään samaa polkua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja the exfiles:
Alkuperäinen kirjoittaja kiitollinen:
Alkuperäinen kirjoittaja The exfiles:
Menin tollasessa tilanteessa naimisiin ja 1,5vuoden päästä erottiin. Mies alkoi ehdottaa lasta, vaikka ei oltu 6kk harrastettu ees seksiä, saati koskettu. Mies ei päästänyt ees kainaloon enää kun pelkäs että alan kärttää seksiä.

Toi lapsen teko ajatus sai mut viimein järkiin...ehdin tosin pettääkin jo tossa avioliiton aikana kun en enää kyennyt olemaan ilman toisen ihmisen huomiota ja kosketusta. Tosta en toki ole ylpeä, mutta tehty mikä tehty. Mies ei oikein ymmärtänyt miks haluan erota... Nyt jälkikäteen ollaan ystäviä edelleen. Olemme puhuneet asiasta paljon ja todenneet ettemme kai missään vaiheessa olleetkan kuin "hyviä ystäviä".

Nyt itse olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, joka on mun paras ystävä ja mieletön rakastaja. Exä tahollaan myös naimisissa ja odottavat esikoista. Mulla jo kaksi lasta. Ex on ihan täpinöissään, nyt näen hänet onnellisena. Minun kanssa hän ei sitä tuollalailla ollut, niin kuin en minäkään hänen kanssaan. Seksi on niin intiimi asia että mun mielestä siitä huomaa jos joku suhteessa on pilalla. Toki syy voi olla vaikkapa joku sairaus tahi ääretön stressi ja väsymys. Mutta jos ei, niin sinuna miettisin VAKAVASTI tuota naimisiin menoa.
Click to expand...

hei, kauanko elit/olit tuon ex:äsi kanssa enne naimisiinmenoa yhdessä?
Click to expand...

Oltiin yhdessä peräti 7 vuotta ennen naimisiin menoa. Seksi alkoi hiipua jo 2 vuoden jälkeen...hitaasti ja varmasti. Kyllä me koitettiin aiheesta puhua, tai mä koitin puhua. Mut mies vaan vastas: Hän ei osaa puhua aiheesta, mutta syy ei ole sussa vaan mussa.

Mä jumppasin ja hikoilin, hankasin selluliittejä...Koitin olla nätti, koitin olla viehättävä. Yritin olla puhumatta asiasta etten ahdistaisi miestä...mitä kaikkea. Oletin että syy kuitenkin on mussa, jossain niinkin pinnallisessa kuin ulkomuodossa, vaikka tiesin olevani ihan nätti ja hoikka ja sitä ja tätä. Mun itsetunto romuttui täysin tuona aikana, kun toinen ei puhunut ja siks oletin tosiaan olevani syypää. Kun nykyisen tapasin olin niin rikki että en uskaltanut liikkua hänen aikaan edes yövaatteissa, puhumattakaan alasti...Toi oli tyhmää, koska aito rakkaus ei sitä ulkokuorta katso.
Click to expand...

Oho, miten kuulostaakin "tutulta" toi, hieman lohtua et todella ollu muitakin... Pisti miettimään :hug: sinulle the exfiles ja teille KAIKILLE myös :hug:
 
En todellakaan menisi naimisiin. Ja se ei todellakaan johdu siitä, että murehtisin hääyön onnistumista. Hääyönä harrastettua seksiä paljon tärkeämpää on se, mitä sen jälkeen makuukammarissa tapahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja OB:
LAIHDUTA! VITUN LÄSKI! LOPETA SE MÄSSYTYS! EI MIEHET HALUA LÄSKEJÄ. SORI!
Click to expand...

Juu. mites sit selität mun tilanteen kun painoa on sen 50kg ja pituutta 163, siis silloinkin kun ex ei mua halunnut? Ja oikeasti oli nättikin, tiedän sen tasan tarkkaan. Ja miehistä ei olis ollut pulaa jos ihan vapaalle olisi heittäytynyt...Et ei se nyt noinkaan kuule mene! Ei ole sua järjellä lyöty ei. Kattos parisuhteessa on muutakin kuin pelkkä ulkomuoto, jos se kunnossa on. Ainahan maailmasta löytyy kauniinpi ja parempi....Johon sinut voi vaihtaa. Ompa hyvällä pohjalla silloin suhde...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa