Menneisyyden haamut uudessa suhteessa

Olin aiemmin hankalassa suhteessa. Toinen osapuoli muuttui vähitellen kylmäksi ja välinpitämättömäksi, kuitenkin kaikki kääntyi aina minun syykseni, tuntui että kaikki minussa oli ärsyttävää ja kävi hänen hermoilleen. Jos paljastin heikkouksiani/vikojani, käytti toinen niitä "aseina". Muutuin suhteessa heittopussiksi ja tunsin usein, ettei minulla ollut mitään arvoa enkä ollut edes osana parisuhdetta vaan pelkkä märkä rätti jota toinen viskoo miten haluaa. Lopulta luottamukseni petettiin pahasti. Asiasta ei saanut puhua tai toinen suuttui, vihjaillen erolla jne. En saanut suuttua asioista tai ilmaista suuttumustani. Hän saattoi sanoa minulle rumasti ja myöhemmin väitti minun keksineen koko asian. Aloin epäillä omaa mielenterveyttäni ja miettiä kuvittelenko asioita. Lopulta hän vain ilmoitti minun pilanneen monta vuotta hänen elämästään ja että voin syyttää vain itseäni, kuulemma ajoin hänet pettämään luottamukseni ja käyttäytymään tavoilla joilla hän käyttäytyi. Tunnen syyllisyyttä yhä tänä päivänä.

Nyt, 8 vuotta myöhemmin olen tavannut uuden ihmisen, jonka olen uskaltanut päästää elämääni. Kaikki on ollut ihanaa ja minua kohdellaan hyvin. Menneisyyden haamut kuitenkin seuraavat yhä. Takaraivossa on jatkuvasti pelko että taas käy huonosti ja luottamukseni petetään. Herään öisin hiestä märkänä vapisten ja välillä vain purskahtelen itkuun. Vaikka nykyinen kumppanini on kaikin puolin ihana ja kiltti, en pääse irti ajatuksesta, kuinka joku josta myös ajattelin aikanaan samoin, pystyi rikkomaan minut niin pahasti.

Olen harkinnut terapiaa, jotta pääsisin pelkojeni yli. Onko muilla vastaavia kokemuksia tai tarinoita jaettavana, kuinka olette selvinneet kokemuksistanne?

 

Kannattaa käsitellä vanhat haamut kunnolla ja yrittää olla tuomatta niitä suhteeseen. Uusi puoliso ei ole syyllinen.

Mulla on takana 2 rankkaa suhdetta. Toisessa oli jonkin verran väkivaltaa ja ikävästi annoin kyseisen suhteen traumojen vaikuttaa myös seuraavaan suhteeseen. Seuraava olikin narsisti, joka yhä vielä lähes 8 vuotta eron jälkeen vainoaa. Olin useamman vuoden yksin enkä luottanut kehenkään. Kun tapasin nykyisen puolisoni, huomasin epäileväni ja etsiväni ns vikoja, pelkäsin ja vedin omia johtopäätöksiä pikkuasioista.

Samuli Putron Mitäpä jos -biisi oli selkeä voimabiisi. Mieheni kyllä tietää menneisyyden, mutta en halunnut vaivata häntä liikaa asioilla ja päätin, että nykyisen mieheni ei kuulu kärsiä mun menneisyydestä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta päätin, että kaikki se todellakin pysyy menneisyydessä. Opettelin jättämään turhat epäilyt ja luottamaan mieheeni, joka puolestaan näytti teoilla, että ei ole samanlainen kuin exäni. Mä alkuun tulkitsin hurjasti toisen eleitä, sanoja ja tekoja sekä pohdin valtavasti omia tunteitani. Ylitulkitseminen on aina typerää, mutta se lisäsi luottamusta kun miehen teot vastasivat sanoja.

Rauhassa vaan ja muista, että jos ei heittäydy täysillä mukaan ei ehkä koskaan saa tietää sattuuko vai ei. Ehkä ei satu Vanhat haamut tulehduttaa helposti suhteen.