Menneisyyden haamut

[vieras]

Erosin 6 vuotta sitten silloisesta poikaystävästäni. Meillä oli ihan ihana suhde, mutta jokin meillä ei vaan mennyt yhteen ja ajauduttiin erilleen.. hetkellisesti tuli tehtyä iso päätös -ero.

Nyt meillä molemmilla on omat uudet elämämme.. hän on pian 2 lapsen isä ja minulle ja miehelleni on tulossa myös lapsi.

Mutta nyt viime aikoina kun olen häntä nähnyt kaupungilla, on mun sydän tehnyt omituisia muljauksia.. on tullut haikea olo.. mielessä on käynyt "mitäs jos oltais tehty toisin" "millaista ois elämä nyt" jne..

En pysty kieltämään itseltäni että mulla on tunteita exää kohtaan edelleen.. mutta millaisia?? Onko nää nyt vaan kaihon tunteita vai johtuuko tää siitä että kaikki jäi aikoinaan periaatteessa kesken.. ?? Onko ne vaan onnellisia muistoja jotka lämmittää siten että sattuu?? Vai mitä hittoa nää tunteet on???

Rakastan miestäni ja perhettäni valtavasti. Mutta inhoan itseäni tälläisten tuntemusten takia, joista tahtoisin eroon, joille en näemmä itse voi mitään.

takokaa nyt jotain viisasta tähän mun tyhmään päähän.. Onko tää nyt vaan seurausta siitä että on jättänyt asiat kesken silloin joskus.. suhdetta ei päätetty loppuun asianmukaisella tavalla, vaan se vaan jäi. eli sen minkä taakseen jättäää sen eestään löytää... silloin rakastin poikaystävääni todella...

Mä tahdon että mun kaikki ajatukseni ja tunteeni kohdistuu vaan mun mieheeni.. tuntuu niin tyhmältä ja pahalta kun tälläisia ajatuksia ja tunteita on noussut pintaan..

Kiitos jos jaksoit lukea.. pakko oli purkaa tätäkin jonnekkin..

 

[päätön ratsumies]

no eihän noi haamut oo todellisia yleensä :attn:

 

[Pix]

Mulla on vähän samansuuntainen juttu...
Erotuksena, että olen eroamassa lapseni isästä, eikä exälläni ole lapsia eikä edes suhdetta. Ystävinä pysyttiin eron jälkeenkin ja ollaan tapailtu matkan varrella muuten vaan. Taidan silti jättää ajatukseni kertomatta ja muistella vaan menneitä...

 

[kangasajuruoho]

no eihän noi haamut oo todellisia yleensä :attn:

Nimenomaan.

Kuvitelma siitä, millaista oli aika ennen lapsia ja velvollisuuksia, utopia, joka taatusti haihtuisi kun exäkin jättäisi likaiset sukkansa lojumaan ympäri kämppää.

Realismia peliin nyt.

 

[Beep]

:hug:

Elämään nyt vaan kuuluu kaikenlaisia epämukavia tuntemuksia. Kyllä toi ohi menee ihan varmasti. Asiat menee niin kuin on tarkoitettu. Jos ette olis eronneet silloin, et olisi nyt miehesi kanssa, jota rakastat. Ajattele se niin päin vaikka.

 

[miu]

ole huoleti, ihan normaalia..minä kaipaan kans exiäni joskus, mukavia miehiä kun olivat ja erot johtuivat lähinnä siitä et yhteistä tulevaisuutta ei heidän kans suunniteltu, vaikka muuten hetken aikaa yhdessä viihdyttiinkin. Sepä kai se onkin kun ei ole tarvinnut riidellä ja sovussa erottu..mietinkin et kaverina heitä kaipailen, ovathan olleet läheisiä ystäviä, en siis kaipaa heitä elämänkumppaniksi..

 

[alkuperäinen]

Kiitos kaikista kannustavista sanoista teille. Niinhän se on.. täytyy olla vaan realistinen.. se oli silloin ja nyt on nyt.. yritän siis keskittää kaikki ajatukseni vain ja ainoastaan tulevaan... Kiitos tsempistä ja kannustuksesta.. olette ihania!