Menneisyyteen jämähtäminen

[Tollotapaus]

Millähän sitä estäis pystyynkuolemisen?

Olen 47v. ja asiat elämässä suht. kunnossa. Vaimo, jonka kanssa varmasti elelen loppuelämän ja kaksi lasta. Ok-duuni jne.
Mutta elän menneisyydessä ja en vain pääse siitä irti. 90-lukua uudempaa musaa en kuuntele. Toki mulle ihan uusikin musa siis kelpaa, mutta ei se ole sama.

Uusia leffojakaan en kauheesti jaksa katsoa, mieluummin kattelen leffoja ysäriltä ja sitä ennen. TV-sarjoissa sentään uusikin kelpaa, niiden laatu on parantunut niin paljon.

En tykkää liiasta teknologiasta enkä muutenkaan muuttuvasta maailmasta. Kauhulla odotan, että miten pärjään muuttuvassa työelämässä. Mut kaipa jotenkin selviän.

Mites te 60-80-luvuilla syntyneet. Onko musamaku jämähtänyt menneisyyteen. Mikä on viimeinen hyvä LP-levy kokonaisuutena? (Jonnet ei muista!). Mua ei oo mikään sykähdyttänyt sitten Nirvanan tuotannon vaikka pohjimmiltaan olen hevimies.

Huvittavinta on se, että nuorena haaveilin tulevaisuudesta. Mun nuoruusvuodet eivät sinällään olleet mitenkään erityisen kultaisia. Mutta kuitenkin niitä kaipaa.

 

[Elena777]

Mä en ole oikein ikinä tykännyt 90-luvun elokuvista tai musiikista, vaikka musiikkimaku onkin laaja....en tykännyt edes 90-luvulla.
Sensijaan 60-80 - völisenä aikana tehty musiikki uppoaa oikein hyvin, kunhan ei klassillisesta musiikista puhuta.

 

[m1es]

Millähän sitä estäis pystyynkuolemisen?

Olen 47v. ja asiat elämässä suht. kunnossa. Vaimo, jonka kanssa varmasti elelen loppuelämän ja kaksi lasta. Ok-duuni jne.
Mutta elän menneisyydessä ja en vain pääse siitä irti. 90-lukua uudempaa musaa en kuuntele. Toki mulle ihan uusikin musa siis kelpaa, mutta ei se ole sama.

Uusia leffojakaan en kauheesti jaksa katsoa, mieluummin kattelen leffoja ysäriltä ja sitä ennen. TV-sarjoissa sentään uusikin kelpaa, niiden laatu on parantunut niin paljon.

En tykkää liiasta teknologiasta enkä muutenkaan muuttuvasta maailmasta. Kauhulla odotan, että miten pärjään muuttuvassa työelämässä. Mut kaipa jotenkin selviän.

Mites te 60-80-luvuilla syntyneet. Onko musamaku jämähtänyt menneisyyteen. Mikä on viimeinen hyvä LP-levy kokonaisuutena? (Jonnet ei muista!). Mua ei oo mikään sykähdyttänyt sitten Nirvanan tuotannon vaikka pohjimmiltaan olen hevimies.

Huvittavinta on se, että nuorena haaveilin tulevaisuudesta. Mun nuoruusvuodet eivät sinällään olleet mitenkään erityisen kultaisia. Mutta kuitenkin niitä kaipaa.

Olet tullut oikeaan paikkaan. Tällä palstalla on paljon kaltaisiasi, tarkastele vaikkapa musiikkiketjuja. Minä tosin olen linkkaillut uudempaa, mutta kun ohitat nuo, on 70-80-lukujen musiikki erittäin vahvasti esillä.
Useimpien palstalaisten musiikkimakua voisi kuvailla näin: Jos sitä ei ole julkaistu C-kasetilla, ei se ole kuunneltavaa.

Paitasi?

 

[viisikymppinen isoäiti]

eiköhän tuo ole ihan luonnollista.

 

[vierailija]

eiköhän tuo ole ihan luonnollista.

Jep. Ihminen jämähtää nuoruuteensa ja mikään ei muuttua saa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Jep. Ihminen jämähtää nuoruuteensa ja mikään ei muuttua saa.

no ei nyt noinkaan. mutta ei siitä mihkinkään pääse, eikä tarviikkaan päästä, että se menneisyys kyllä kulkee mukana ja sieltä muistuu mieleen hyviä ja huonoja asioita. ja asioita, jotka haluais, että ne säilyis ennallaan

 

[vierailija]

Musiikki vaan oli parempaa 80-90 luvulla. Hassisen Kone, U2, Melkoisen, Hearthill... Uusin lp mimkä ostin oli Ismo Alangon uusin

 

[vierailija]

Tuo on aivan normaalia sanoisin, minä 50+

Tosin mun lempparimusiikit ovat peräsin 1970- ja 1980-luvuilta, vaikka muutakin kuuntelen.

Mut vaikka musiikkimakuni on säilynyt suht samana, en kyllä ole ehkä niinkään jämähtänyt paikalleni. Uudesta teknologiasta en ole niin innostunut, mutta otan käyttöön ja opin sen, mikä on tarpeen, työssä erityisesti.

Prioriteetit ovat muuttuneet, se lienee normaalia.

Olen ihan tyytyväinen tähän ikään ja onnellinen ja kiitollinen, että olen suht terveenä saanut elää. Kaikki eivät ole.

 

[vierailija]

Ennen kaikki vaan oli paremmin.
Dylanin mukana kuolee mennyt maailma, jossa musiikki oli hyvää, ihmiset vähemmän kusipäisiä ja maapallo vielä toivoa täynnä.

- YouTube

YouTubessa voit nauttia parhaista videoista ja musiikista, ladata alkuperäistä sisältöä ja jakaa kaiken ystäviesi, perheesi ja koko maailman kanssa.

www.youtube.com

 

[AivanSama]

Millähän sitä estäis pystyynkuolemisen?

Olen 47v. ja asiat elämässä suht. kunnossa. Vaimo, jonka kanssa varmasti elelen loppuelämän ja kaksi lasta. Ok-duuni jne.
Mutta elän menneisyydessä ja en vain pääse siitä irti. 90-lukua uudempaa musaa en kuuntele. Toki mulle ihan uusikin musa siis kelpaa, mutta ei se ole sama.

Uusia leffojakaan en kauheesti jaksa katsoa, mieluummin kattelen leffoja ysäriltä ja sitä ennen. TV-sarjoissa sentään uusikin kelpaa, niiden laatu on parantunut niin paljon.

En tykkää liiasta teknologiasta enkä muutenkaan muuttuvasta maailmasta. Kauhulla odotan, että miten pärjään muuttuvassa työelämässä. Mut kaipa jotenkin selviän.

Mites te 60-80-luvuilla syntyneet. Onko musamaku jämähtänyt menneisyyteen. Mikä on viimeinen hyvä LP-levy kokonaisuutena? (Jonnet ei muista!). Mua ei oo mikään sykähdyttänyt sitten Nirvanan tuotannon vaikka pohjimmiltaan olen hevimies.

Huvittavinta on se, että nuorena haaveilin tulevaisuudesta. Mun nuoruusvuodet eivät sinällään olleet mitenkään erityisen kultaisia. Mutta kuitenkin niitä kaipaa.

En erityisemmin kaipaa mennyttä. On ollut aivan järjettömän hauskaa ja niin on nytkin. Se, minkä koen hauskaksi on vain muuttunut aikojen saatossa.

Sensijaan huomaan, että alan muuttua mummokseni " Kyllä sillon kun me oltiin nuoria, niin ei ollut tällaista", "Kyllä me hiihdettiin vastamäkeen 50 km suuntaansa kouluun tuulessa ja myrskyssä, oli lunta tai ei" jne. Toisinaan olen niin ärsyttävä ja toisaikainen, että tekisi mieli piiskata itse itseään.

 

[-roosaruusa-]

Ainoa, mitä kaipaan menneisyydestä, on se porukka missä liikuttiin yläasteen ja lukion aikaan. Siis ne ystävät, ne joiden kanssa tuli keksittyä vaikka mitä hölmöyksiä.

Musiikki taas. Joo, silloin tehtiin hyvää musiikkia mut melkis albumista ku albumista on yhtä, kahta biisiä soitettu eri radiokanavilla niin ettei enää tee mieli kuunnella edes radiota.

Ja sekin pitää huomata, ettei levy silloin aiemminkaan kuulostanut kokonaisuudessaan hyvältä ennen kuin sen oli kuunnellut ainakin viisi kertaa. Annatko niille nykyään edes mahdollisuutta?


Mä odotan tulevaa! Sitä että pääsee taas matkustamaan ja näkemään loputkin kolkat maailmasta. Uusia makuja, tuoksuja, tuntemuksia

 

[vierailija]

Mä odotan tulevaa! Sitä että pääsee taas matkustamaan ja näkemään loputkin kolkat maailmasta. Uusia makuja, tuoksuja, tuntemuksia

Haluat siis tuhota maailman. Hyvin itsekästä.

 

[vierailija]

Jonnet ei muista tätä, ja suurin osa ei ollut edes syntynyt tuolloin. Eikä siinä mitään.

Tietyt muistot ovat vain niin <3

Ja sitte hep, kuka tämän sarjan muistaa

- YouTube

YouTubessa voit nauttia parhaista videoista ja musiikista, ladata alkuperäistä sisältöä ja jakaa kaiken ystäviesi, perheesi ja koko maailman kanssa.

www.youtube.com

 

[vierailija]

Millähän sitä estäis pystyynkuolemisen?

Olen 47v. ja asiat elämässä suht. kunnossa. Vaimo, jonka kanssa varmasti elelen loppuelämän ja kaksi lasta. Ok-duuni jne.
Mutta elän menneisyydessä ja en vain pääse siitä irti. 90-lukua uudempaa musaa en kuuntele. Toki mulle ihan uusikin musa siis kelpaa, mutta ei se ole sama.

Uusia leffojakaan en kauheesti jaksa katsoa, mieluummin kattelen leffoja ysäriltä ja sitä ennen. TV-sarjoissa sentään uusikin kelpaa, niiden laatu on parantunut niin paljon.

En tykkää liiasta teknologiasta enkä muutenkaan muuttuvasta maailmasta. Kauhulla odotan, että miten pärjään muuttuvassa työelämässä. Mut kaipa jotenkin selviän.

Mites te 60-80-luvuilla syntyneet. Onko musamaku jämähtänyt menneisyyteen. Mikä on viimeinen hyvä LP-levy kokonaisuutena? (Jonnet ei muista!). Mua ei oo mikään sykähdyttänyt sitten Nirvanan tuotannon vaikka pohjimmiltaan olen hevimies.

Huvittavinta on se, että nuorena haaveilin tulevaisuudesta. Mun nuoruusvuodet eivät sinällään olleet mitenkään erityisen kultaisia. Mutta kuitenkin niitä kaipaa.

Johtuu varmasti paljolti myös siitä, että 80/90 luvulla tehtiin paljon parempaa musiikkia kuin nykyään, varsinkin 80-luvulla musiikki oli ihan ero tasoa kuin nykyisin.

 

[vierailija]

Hui hirveä! Onneksi ei tarvi kuunnella mitään nylareita enää!
Olen syntynyt 80-luvulla, enkä ole vielä jämähtänyt. Jos aion jämähtää, teen sen kyl tälle vuosituhannelle mieluiten. Olen löytänyt tosi hyviä musiikkigenrejä täs vuosien varrella.. Ehkä, jos kuuntelisin pelkkää poppia tms niin vois olla, et nykyinen ei kiinnostais. Hevi tietenkin nirvanana.

Leffoja löytyy todella hyviä ja laadukkaita, mut ehkä tarjonta on lisääntynyt, myös kaikkeen muuhun törmää. Ennen nähtiin elokuvissa se yks per puol vuotta ja ne oli kaikki tehty laadukkaiksi. Mut nykyisin näkee myös muita kuin hollywoodin leffoja. Bollywoodistakin löytyy kivaa ja korea/japanin suunnalta.

 

[vierailija]

Last Christmas on iki-ihana.

 

[TOLLOTAPAUS]

Olet tullut oikeaan paikkaan. Tällä palstalla on paljon kaltaisiasi, tarkastele vaikkapa musiikkiketjuja. Minä tosin olen linkkaillut uudempaa, mutta kun ohitat nuo, on 70-80-lukujen musiikki erittäin vahvasti esillä.
Useimpien palstalaisten musiikkimakua voisi kuvailla näin: Jos sitä ei ole julkaistu C-kasetilla, ei se ole kuunneltavaa.

Paitasi?

Olen kuitenkin ns. pakottanut itseäni kieltämään faktana sen, että "ennen oli kaikki paremmin". Kaipa työelämä viimeistään on pakottanut sen verran uudistumaan.

En suostu myöntämään, että musiikki oli 80-luvulla parempaa kuin nykyään. Yhtä lailla silloin oli rasittavia renkutuksia sun muita. Nykyään ehkä mennään vielä enemmän sieltä missä aita matalin. Musiikintuottajia on vaan niin paljon, että varmaan on jossain vähän piilossa todella hyvää musiikkia. Mutta kun ei jaksa innostua kun ei mitään uutta tule... EIkä sitä enää jaksa keskittyä johonkin kokonaiseen levyyn itsekkään.

Lisäksi minua jonkun verran ahdistaa se, että teknologia jyrää meidät lopullisesti. Tekoäly etc. Nythän se pätkiin ihmisen jo shakissa ja go-go:ssa. Mitäpä jää jäljelle...

Toisaalta voihan se olla, että tekoälynkin rajat ovat jossain. Tavallaan sitä toivoisi, tavallaan ei... Mahdoton kuvitella mihin se johtaisi, koska luonnollisesti ei äly riitä...

Ehkä ihmiset jää vaan nettiin kinastelemaan siitä, että kumpi on pahempi vihree vai persu.

 

[vierailija]

Hui hirveä! Onneksi ei tarvi kuunnella mitään nylareita enää!
Olen syntynyt 80-luvulla, enkä ole vielä jämähtänyt. Jos aion jämähtää, teen sen kyl tälle vuosituhannelle mieluiten. Olen löytänyt tosi hyviä musiikkigenrejä täs vuosien varrella.. Ehkä, jos kuuntelisin pelkkää poppia tms niin vois olla, et nykyinen ei kiinnostais. Hevi tietenkin nirvanana.

Leffoja löytyy todella hyviä ja laadukkaita, mut ehkä tarjonta on lisääntynyt, myös kaikkeen muuhun törmää. Ennen nähtiin elokuvissa se yks per puol vuotta ja ne oli kaikki tehty laadukkaiksi. Mut nykyisin näkee myös muita kuin hollywoodin leffoja. Bollywoodistakin löytyy kivaa ja korea/japanin suunnalta.

Nylon beat oli vähän samanlaista sontaa kuin esim Sanni nykyään, joten kyllä sitä huonoa musiikkia ennenkin osattiin tehdä, mutta yleisesti ottaen musiikin taso on laskenut, paljolti johtuen siitä mihin suuntaan levy-yhtiöt ovat halunneet musiikkia viedä.

 

[vierailija]

Aloittaja on nyt elämässään siinä elämänkaaren vaiheessa, jolloinka kysytään itseltään, että mitä sinulle oikein kuuluu. Tätäkö minä halusin, haluanko jatkaa elämääni näin ja olenko tyytyväinen tai onnellinen. Mitä voisin vielä tehdä ja kokea. Keski-iän kriisiksi myöskin kutsutaan.
Kun vielä vanhenet niin huomaat että vaikka vauhti hidastuu ja kuori rapistuu niin siellä niiden silmiesi takana on se 45+ henkilö, joka yhä kuuntelee sitä musiikkia ja pitää niistä elokuvista mistä tänäpäivänä pidät.
Ikäisesi mielellään näkisi vielä kerran Napolin että olisi sitten valmis kuolemaan. Lähdin ikäisenäsi opiskelemaan uuden ammatin, erosin ja muutin toiselle paikkakunnalle. Olen tyytyväinen elämääni eikä tarvitse katua että jäi sitten kokematta ja elämättä. Edelleen Dire Straits soi levylautasella ja Top Gun kuuluu suosikki elokuviin. Onnea elämällesi.

 

[TOLLOTAPAUS]

Aloittaja on nyt elämässään siinä elämänkaaren vaiheessa, jolloinka kysytään itseltään, että mitä sinulle oikein kuuluu. Tätäkö minä halusin, haluanko jatkaa elämääni näin ja olenko tyytyväinen tai onnellinen. Mitä voisin vielä tehdä ja kokea. Keski-iän kriisiksi myöskin kutsutaan.
Kun vielä vanhenet niin huomaat että vaikka vauhti hidastuu ja kuori rapistuu niin siellä niiden silmiesi takana on se 45+ henkilö, joka yhä kuuntelee sitä musiikkia ja pitää niistä elokuvista mistä tänäpäivänä pidät.
Ikäisesi mielellään näkisi vielä kerran Napolin että olisi sitten valmis kuolemaan. Lähdin ikäisenäsi opiskelemaan uuden ammatin, erosin ja muutin toiselle paikkakunnalle. Olen tyytyväinen elämääni eikä tarvitse katua että jäi sitten kokematta ja elämättä. Edelleen Dire Straits soi levylautasella ja Top Gun kuuluu suosikki elokuviin. Onnea elämällesi.

Mun elämä ei ole mennyt ihan sitä suoraa rataa. Käytännössä opiskelin sen ammatin mitä nyt harjoitan vasta viimeisen 15 vuoden aikana. Nyt voin työssäoppineena sanoa olevani siinä kohtuullinen. Ei riitä tahkeet enää uuden ammatin opiskeluun, mutta nyt on viimeiset paikat ehkä hakea uudesta paikasta töitä. Toisaalta en mitenkään saisi näinkään hyvää paikkaa, joten olkoon.

Dire Straits kyllä maistuu, mutta TOP Gun menee vain huumorilla. Dire Straits teki muuten aika vähän levyjä, loppujen lopuksi.