M
maximus
Vieras
Hei!
Onko täällä ketään kohtalokaveria,jonka mies työskentelisi merillä? Olemme uusperhe, joka kohtaa myrskyjä niin merellä kuin ihan kotioloissa. Itselläni on kaksi lasta, mieheni on lapseton, mutta kovasti haluaisi sen yhteisen pikkunyytin. Itse olen kovin epävarma, koska olen yksinyhuoltajaelämää elänyt 2 lapsen kanssa 2v. ennen tapaamistamme. Edelleen viestän aikaani paljon yksin. Lapseni eivät aina ymmärrä miksi "isäpuoli" on paljon poissa ja toivoisivat, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Lasten tietysti on joskus vaikea näitä asioita ymmärtää.
Kahden omani ja yhden yhteisen lapsen kanssa on jo ihan eriasia. Pelkään kovasti vauva-aikaa sillä molemmat lapseni ovat olleet vauvaiässä hyvin haastavia. Ollemme kokeneet koliikit, korvakierteet ja maitoallergiat. Olimme ex-mieheni kanssa täysin uupuneita, vaikka olimme molemmat läsnä päivittäin ja hoidimme lapsia tasapuolisesti. Nyt mies on poissa 4 viikkoa kerrallaan, joskus aikataulut eivät pidä ja keikka saattaa venyä pidempään. Joulut, juhannukset ja vaput ollaan yksin jos niin ikävästi sattuu
Tämä vaatii äidiltä paljon venymistä, ymmärrystä ja joustoa.
Olen tähän elämään tavallaan tottunut, mutta pettymyksiin en. Ainainen ikävä ja toisen kaipaus raastaa..Kun sitten mies tulee kotiin tuntuu, että hän sotkee kaiken arjen mitä me lasten kanssa elämme. Tämän lisäksi hän nukkuun 3 ensimmäistä päivää väsymystään.
Kaipaisin kovasti kohtalontovereita tai naisia, jotka ovat jo eläneet vuosia elämää merimiehen kanssa. Pelkään ettei suhde kestä vaikkakin rakkautta riittää. Mies on ihana, huomaavainen, antelias ja rakastava. Olen tietoinen siitä, että jos haluan hänen kanssaan olla, on minun hyväksyttävä hänen työnsä.
Mielellään kuulisin ajatuksia, vinkkejä ym. teiltä jotka tietävät elämästä merimiehen kanssa. Tottakai muidenkin ajatukset ovat tervetulleita
Mukavaa kesänodotusta!
Onko täällä ketään kohtalokaveria,jonka mies työskentelisi merillä? Olemme uusperhe, joka kohtaa myrskyjä niin merellä kuin ihan kotioloissa. Itselläni on kaksi lasta, mieheni on lapseton, mutta kovasti haluaisi sen yhteisen pikkunyytin. Itse olen kovin epävarma, koska olen yksinyhuoltajaelämää elänyt 2 lapsen kanssa 2v. ennen tapaamistamme. Edelleen viestän aikaani paljon yksin. Lapseni eivät aina ymmärrä miksi "isäpuoli" on paljon poissa ja toivoisivat, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Lasten tietysti on joskus vaikea näitä asioita ymmärtää.
Kahden omani ja yhden yhteisen lapsen kanssa on jo ihan eriasia. Pelkään kovasti vauva-aikaa sillä molemmat lapseni ovat olleet vauvaiässä hyvin haastavia. Ollemme kokeneet koliikit, korvakierteet ja maitoallergiat. Olimme ex-mieheni kanssa täysin uupuneita, vaikka olimme molemmat läsnä päivittäin ja hoidimme lapsia tasapuolisesti. Nyt mies on poissa 4 viikkoa kerrallaan, joskus aikataulut eivät pidä ja keikka saattaa venyä pidempään. Joulut, juhannukset ja vaput ollaan yksin jos niin ikävästi sattuu
Tämä vaatii äidiltä paljon venymistä, ymmärrystä ja joustoa.Olen tähän elämään tavallaan tottunut, mutta pettymyksiin en. Ainainen ikävä ja toisen kaipaus raastaa..Kun sitten mies tulee kotiin tuntuu, että hän sotkee kaiken arjen mitä me lasten kanssa elämme. Tämän lisäksi hän nukkuun 3 ensimmäistä päivää väsymystään.
Kaipaisin kovasti kohtalontovereita tai naisia, jotka ovat jo eläneet vuosia elämää merimiehen kanssa. Pelkään ettei suhde kestä vaikkakin rakkautta riittää. Mies on ihana, huomaavainen, antelias ja rakastava. Olen tietoinen siitä, että jos haluan hänen kanssaan olla, on minun hyväksyttävä hänen työnsä.
Mielellään kuulisin ajatuksia, vinkkejä ym. teiltä jotka tietävät elämästä merimiehen kanssa. Tottakai muidenkin ajatukset ovat tervetulleita
Mukavaa kesänodotusta!
