miä taidan olla vähän eksyksissä..

[soleigh]

Aloitetaan nyt siitä, kun jokunen aika sitten murehdin tätä ystävääni, joka sitten olikin ihan kunnossa ja turvassa. Mieli on ollut aika sekava siitä saakka, kun tää sama ystävä kertoi tunteistaan minua kohtaan ja ajatuksistaan. Kuitenkin ymmärtää tilanteen, että elän avoliitossa ja haluan olla tässä, ainakin vielä.
Itsellä epävarmuus ja ahdistuneisuus on lisääntynyt, kun ei tiedä mitä ja miten pitäisi toimia, että ei loukkaisi omaa puolisoaan, eikä tätä ystävää, täytyy siis varoa kumartamasta mihinkään suuntaan.
Nyt miä olen pohtinu, että miten olisi viisain tehdä. Parisuhteessa ei ole mitään vikaa, siitä vain puuttuu jotain, minkä tämä ystävä voisi tarjota. Muttakun en halua satuttaa ketään, enkä särkeä toisen sydäntä. Kaikkea on sekoittanut myös ystäväni tapaturmainen menehtyminen, joka vaikuttaa elämään ja ajatuksiin todella paljon. Äh, tästä tuli nyt hirmusen sekavaa, mutta toivottavasti ees joku tajuaa jotain..

 

[soleigh]

Hm. Eli kukkaan ei liene saanu tolkkua tästä :3 noh, eiköhän ne nämäkin asiat lutviinnu ja löyä järjestyksensä.

 

[hyytikyppynen]

Mut jos se toinen voi tarjota sitä puuttuvaa, kuka takaa etteikö se ole kykenemätön tarjoamaan jotaki mitä saat nykysessä suhteessa? Ei kait semmosta täydellisyyttä olekkaan, että oikeasti kaikki, aivan kaikki ois suhteessa ihanaa auvoa ja onnea ja upeutta.
Keskity siihen missä oot nyt, ja sinuna sanoisin vaan suoraan vaikka loukkaiski, että mittään ei tule tapahtuun eikä olemaan. Semmonen varovaisuus voi pitkittää vaan tilannetta ja loukata lopulta enemmän.