Sinua on varmaan lapsena pahoinpidelty ja siksi käsityksesi siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää, on vääristynyt. Ei kaikki väkivaltaa käyttäneet lapsiinsa silloinkaan, kun lievä kuritusväkivalta oli sallittua. Joten ei, kaikki ei olleet väkivaltaisia aiemminkaan, vaikka tietysti se oli yleisempää koska monet olivat myös omassa lapsuudessaan kokeneet pahoinpitelyjä. Ja se tosiaan vääristää ajatusmaailmaa, lapset yleensä luovat mieleensä puolustusmekanismit, jolla selittävät itselleen sitä, miksi sellainen ihminen satutti, jonka pitäisi olla tuki ja turva elämässä. Lapset ovat vanhemmistaan riippuvaisia ja siksi kynnys vanhemman tuomitsemiselle on korkealla.
Tässä ei sitä paitsi ole kyse mistään harkitusta rangaistuksesta, vaan siitä että mieheltä menee hermo ja hän ei hillitse itseään. En minä kyllä hyväksyisi mieheltäni myöskään tukistusrangaistuksia, sinä siis hyväksyisit? Mutta jos mieheltä menisi hermo, hän olisi (ja onkin) minua paljon vahvempi ja voimaakkaampi ja alkaisi kiukuspäissään minua töniä, läpsiä tai tukistella, niin lisäksi minua pelottaisi. Ja taatusti pelottaa lastakin, jos vanhempi hermostuksissaan toimii noin. Hän on vielä selvemmin alakynnessä, vailla mitään mahdollisuuksia puolustautua.
Myöskään viikon kotiaresti ei ole 4-vuotiaalle sopiva rangaistus. Kasvatuksessa on muitakin keinoja, kuin rangaistukset ja ainakin minä pyrin luomaan lapseni välille molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen. Niitä ei väkivallalla rakenneta.
