Miehelläni lienee Aspergerin oireyhtymä.

[..]

Hänen suvussaan on todella paljon kaikenlaista.

Olen miettinyt että tuo omalla tavallaan erittäin lahjakas, mutta lähes täysin ilman sosiaalista elämää selviävä mies ei voi olla ns.normaali.

Hänen muistinsa on toisaalta erittäin hyvä, asioissa joista hän itse on kiinnostunut ja toisaalta tosi huono niissä asioissa jotka eivät häntä kiinnosta.

Matemaattisesti huippulahjakas, toisaalta jollain osa-alueella täysin avuton.

Töissä selviää tosi hyvin, mutta on varmasti ei-pidetty työntekijä, asenteensa ja ylettömän ahkeruutensa vuoksi.

Voiko ja miten aikuisen ihmisen aspergerin voi todeta noin niinkuin virallisesti?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voi. Vaikka neurologilla.

 

[Oletuksia.]

"Olen miettinyt että tuo omalla tavallaan erittäin lahjakas, mutta lähes täysin ilman sosiaalista elämää selviävä mies ei voi olla ns.normaali."


HUOKAUS!
Onko kaikista etsimällä etsittävä joku typerä diagnoosi? ja miksi?

 

[...]

"Olen miettinyt että tuo omalla tavallaan erittäin lahjakas, mutta lähes täysin ilman sosiaalista elämää selviävä mies ei voi olla ns.normaali."


HUOKAUS!
Onko kaikista etsimällä etsittävä joku typerä diagnoosi? ja miksi?

Koska on pakko olla jokin seliltys siihen miksi hän on sellainen kuin on ja olen miettinyt poikaamme, jossa on myös erikoisia "vinkeitä".

Ja koska oikeasti hänen suvussaan on erittäin paljon ei niin normaaleja, joilla on olemassa diagnoosit jo.

 

["Vieras"]

Hänen suvussaan on todella paljon kaikenlaista.

Olen miettinyt että tuo omalla tavallaan erittäin lahjakas, mutta lähes täysin ilman sosiaalista elämää selviävä mies ei voi olla ns.normaali.

Hänen muistinsa on toisaalta erittäin hyvä, asioissa joista hän itse on kiinnostunut ja toisaalta tosi huono niissä asioissa jotka eivät häntä kiinnosta.

Matemaattisesti huippulahjakas, toisaalta jollain osa-alueella täysin avuton.

Töissä selviää tosi hyvin, mutta on varmasti ei-pidetty työntekijä, asenteensa ja ylettömän ahkeruutensa vuoksi.

Voiko ja miten aikuisen ihmisen aspergerin voi todeta noin niinkuin virallisesti?

Voi. Menemällä esim. psykiatrian erikoislääkärin tai neurologin vo:lle, sieltä todennäköisesti psykologisiin/neuropsykologisiin tutkimuksiin.

kysymykseni kuuluu kuitenkin: Miksi? Mihin diagnoosia tarvitaan? Onko jokin hoidon tarve tms.? Jos mies pärjää hyvin eikä itse koe ongelmaa, tilanne on eri kuin jos hän tarvitsee apua johonkin.

 

["jooh"]

Koska on pakko olla jokin seliltys siihen miksi hän on sellainen kuin on ja olen miettinyt poikaamme, jossa on myös erikoisia "vinkeitä".

Ja koska oikeasti hänen suvussaan on erittäin paljon ei niin normaaleja, joilla on olemassa diagnoosit jo.

Selitys siihen millainen on, siis MILLAINEN ?
Jos ainoastaan niin ettei tarvitse sosiaalisia kontakteja niin johan moni suomalainen olisi automaattinen asp.

 

[kingis]

ahaa eli mullakin on tuo samoin lähes jokaisella mun lapsuuden perheestä:O:O

 

["vieras"]

Sitä ei voi hoitaa, niin miksi haluat diagnoosin, jos kuitenkin pärjää.

 

["hohhoijAA"]

Kuuleppas. minulla on 5.luokkalainen aspergerin oireyhtymästä kärsivä poika ja hän ei pärjää edes tuntia yksin, tarvitsee aikuisia sanottamaan tunteitaan eikä osaa lähestyä muita ihmisiä (haluaa kyllä!). Hänellä on diagnoosi jotta saisi viikottaiset terapiansa yms.
Mihin sinun miehesi diagnoosia tarvitsee, eikä todellakaan ihmisestä tee aspergeria että ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä! Aspergerin oireyhtymä on LAAJA-ALAINEN kehityshäiriö dg f. 84.5

 

["eeee"]

Mä kyllä ymmärrän ap:tä. Miehen kanssa on varmasti vaikea tulla toimeen arjen elämässä, ja jotenkin helpottaisi tilanteen kestämistä, jos miehen käytöstä voisi selittää jollain diagnoosilla. Niin tietäisi, miten tilanteessa selvitä ja miten miestä "käsitellä".

 

["vieras"]

[QUOTE="eeee";22859538]Mä kyllä ymmärrän ap:tä. Miehen kanssa on varmasti vaikea tulla toimeen arjen elämässä, ja jotenkin helpottaisi tilanteen kestämistä, jos miehen käytöstä voisi selittää jollain diagnoosilla. Niin tietäisi, miten tilanteessa selvitä ja miten miestä "käsitellä".[/QUOTE]
Aspergeriakin on eri vaikeusasteita ja kyseinen mies on selvästi lievimmästä päästä. Ei kuulosta myöskään siltä, että hän olisi erityisen hankala ja jaksamista ja "erityiskäsittelyä" vaativa ihminen. Kuulostaa kuin puhuisit jostakin vajaaälyisestä.

 

[Asperger?]

Olen jo eläkkeellä oleva mies ja minulla on Asperger epäily tutkimuksen alla. En ole vajaaälyinen ja vaimonikin (+ psykiatrini) pitää minua erittäin älykkäänä. Silti vaimoni kokisi suurta helpotusta, jos saisin diagnoosin! Olisi se minullekin melkoinen helpotus, jos kaikenlaisille tapahtumille löytyisi selitys ja en olisikaan luonnevikainen!
Että esim. sellaiseen sitä diagnoosia tarvitaan.
Muuten tuo aloittajan kertomus on kuin kuvailisi minua.

 

["hmmm"]

hyvä asia, henkilölle itselleen. Se voi myös auttaa kaikkia muita läheisiä ymmärtämään kyseistä ihmistä paremin.
En välttämättä kannata aina lapselle diagnoosin etsimistä, mutta aikuinen ihminen voi todellakin oppia itsestään ja käytöksestään paljon. Ja hyväksyä asioita sitä kautta.

 

[Millenia]

Olen jo eläkkeellä oleva mies ja minulla on Asperger epäily tutkimuksen alla. En ole vajaaälyinen ja vaimonikin (+ psykiatrini) pitää minua erittäin älykkäänä. Silti vaimoni kokisi suurta helpotusta, jos saisin diagnoosin! Olisi se minullekin melkoinen helpotus, jos kaikenlaisille tapahtumille löytyisi selitys ja en olisikaan luonnevikainen!
Että esim. sellaiseen sitä diagnoosia tarvitaan.
Muuten tuo aloittajan kertomus on kuin kuvailisi minua.

Näinhän se on. Diagnoosi voi tuoda varmuutta ja helpotusta elämään. Tosihan se on, että kaikista lievimmissä tapauksissa diagnoosia ei välttämättä tarvita, eikä hoitoakaan, mutta ei sitä voi oikein ulkopuoliset päättää. Ainoastaan se perhe tietää, mikä on heille vaikeaa ja mikä ei.

Itsekin tunnen yhden erittäin älykkään ja mukavankin aspergerista kärsivän. Toista epäillään, mutta tämä noista "vihjailuista" loukkaantui, koska kuvitteli myös kaikkien aspergerista kärsivien olevan jotain vakavasti vammaisia, jotka tarvivat hoitajan 24/7.

 

[Madicken04]

Olen jo eläkkeellä oleva mies ja minulla on Asperger epäily tutkimuksen alla. En ole vajaaälyinen ja vaimonikin (+ psykiatrini) pitää minua erittäin älykkäänä. Silti vaimoni kokisi suurta helpotusta, jos saisin diagnoosin! Olisi se minullekin melkoinen helpotus, jos kaikenlaisille tapahtumille löytyisi selitys ja en olisikaan luonnevikainen!
Että esim. sellaiseen sitä diagnoosia tarvitaan.
Muuten tuo aloittajan kertomus on kuin kuvailisi minua.

Tuo on ykis hyvä syy haluta se diagnoosi.

Meillä on kaksi autistista lasta ja kun tässä mietin näitä sukurasitteita niin löydän kyllä lähisuvustakin ihmisen joka voisi hyvin vastata aspergeria. Mutta tässä taas ihminen itse ei pidä näitä "omituisuuksiaan" ongelmina ja pärjää elämässään niiden kanssa vaikka (vaikka muut välillä ihmettelevätkin ) niin siinä ei tietty ole mitään syytä tutkimuksiin. Ja kieltämättä myönnän itsekin nykyään katsovani näitä asioita vähän liikaa diagnooseja etsien, ennen en olisi tuolalsiia ajatellutkaan.