Miehen alkoholinkäyttö

Mieheni on aina ollut alkoholin suurkuluttaja. Ei ole juoppo, huolehtii kyllä töistään ja on arkisin selvinpäin. Mutta ne viikonloput... Miltei poikkeuksetta on joka viikonloppuna, (perjantaisin ja lauantaisin) humalassa. Jos ei, niin sitten selvänä olosta tehdään iso numero ja seuraavana viikonloppuna on jo pakko ryypätä, kun viime viikonloppukin meni selvin päin. Ja kotikalsarikänneistähän ei ole mitään haittaa, se on ihan turhaa naputtamista jos niistä valitan. Ravintolakännäämisistä naputtamisen ymmärtää paremmin, mutta mun mielipiteillä ei ole mitään merkitystä siihen lähteekö vai ei. Aina on joku hyvä syy lähteä ""kun Arskaakaan ei oo nähny puoleen vuoteen"" tai ""seuraava viikonloppu kun kuluu työn merkeissä"" tms.

Raskauteni on nyt puolessa välissä. Mitään merkkejä alkoholinkäytön vähentämiseen ei ole tullut. Olen tiukkapipo joka natisee turhasta. Tottakai nyt saa mennä vielä kun voi! Olen koittanut kaikkeni; huutamisen lisäksi myös ihan järkipuhetta ja omien tuntemusteni läpikäymistä. Olen sanonut, että ei ole kiva istua kotona yksin tv:n ääressä kun toinen ravaa kaupungilla jne.

Onko vastaavanlaisia kokemuksia ja kenties ratkaisuja tilanteeseen? Hyviä kommentteja ja näkökulmia, mitä voisin heittää miehelle? En haluaisi kommenteiksi ""jätä mies""-tyylisiä heittoja, sillä sitä en aio tehdä. Mieheni on rakastava ja kunnollinen, mutta liian loppasuu alkoholin suhteen.

Sen vielä lisään, että kyseessä ei ole 20-vuotias pojankloppi vaan kolmikymppinen äijä.

 

Meillä täsmälleen sama tilanne! Asiasta olen yrittänyt keskustella ja aina saa kuulla saman ""kyllä mä muutun"" ja ""ens viikonloppuna en mee"". Tuntuu et pelkkiä tyhjiä lupauksia saa kuulla jatkuvasti!
En mä vaadikkaan miehestä mitään absolutistia, mut vois pikkasen rajottaa!
Nytkin tainnut 2kk olla joka viikonloppu kännäämässä,okei,ei koskaan molempina päivinä (pe ja la) mut silti...Rupeaa oikeesti pelottamaan, et tällästäkö tää on ku lapsi syntyy tammikuussa!¨
Mulla ainakin on keinot aika vähissä ja en oikeesti enään keksi mikä auttais...

 

Yritin ottaa taas asiaa puheeksi, kun kutsuja viikonlopun rientoihin alkoi sadella. Purskahdin itkuun ja koitin selittää, miten mua pelottaa se, että jokainen vapaa viikonloppu kuluu humalassa: osaako mies olla selvänä sittenkään kun lapsi syntyy? Ja että miten se selvänä olo voi olla niin vaikeeta, oonhan mäkin tässä ollut jo 5 kuukautta ilman! Vastaukseksi sitten että lopetetaan saatana sit koko sosiaalinen elämä ja mökötetään himassa!

Just joo. Ja nyt ollaan sit koko illan kestävässä mykkäkoulussa

 

Samansuuntaista meilläkin. Tosin ei joka viikonloppu, mutta noin 1 - 2 kertaa kuussa kuitenkin. Mua ei haittais yhtään parin - kolmen viinilasin juominen ruuan kanssa, mutta kun määrä menee aina överiksi. Ja sitten on seuraavakin päivä pilalla.

Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta. Sinä aikana on käynyt kolmesti niin, että mies on juonut kaksi päivää peräkkäin, ei tule kotiin, eikä vastaa puhelimeen. Joka kerta, kun mies lähtee johonkin kavereiden kanssa, pelkään, että hän ei tulekaan kotiin samana iltana.

Olen yrittänyt puhua asiasta useita kertoja. Ei auta. Nyt laskettuun aikaan on enää kuukausi ja pelottaa, että juuri, kun synnytys alkaa, mies onkin jossain ryyppäämässä tai makaa krapulassa. Olen jo sanonut, että vauvaan ei sitten saa koskea missään olosuhteissa, jos on humalassa tai krapulassa.

She, sanoit, että miehesi ei ole juoppo, mutta alkoholin suurkuluttaja kuitenkin. Missä menee sitten juopon raja? Mun mielestä niin sun kuin mun mieheni on jo jonkin sortin alkoholisti. Kun alkoholinkäyttöä ei enää pysty hallitsemaan ja määrät nousevat aina yli riskirajan, on kyse alkoholiongelmasta.

 

Itsella ei vastaavia kokemuksia mutta tuttavapiirissa on ja voin suoraakadelta sanoa etta luultavasti sun miehesi kaytos ei muutu yhtaan vaika lapsi perheeseen tulee. Ainahan pieni mahdollisuus on etta asiat voi muuttua mutta eikohan silloin niita muuttumisen merkkeja pitaisi nakya jo ennen lapsen syntymaakin.
Olen samaa mielta edellisen kirjoittajan kanssa etta vaikka sanot ettei miehellasi ole alkoholiongelmaa niin minusta tuo sinun miehesi kaytos kylla osoittaa etta jonkinmoinen ongelma on!!!!ja sanoit ettei miehesi ole mikaan 20kymppinen niin sita paremmalla syylla hanen pitaisi osoittaa jo rauhoittumisen merkkeja.

Sanot etta et aio jattaa miestasi, sitten sinun on vain hyvaksyttava miehesi kaytos yritettava puhua joka ilmeisesti ei tehoa tai yritta jotain muuta?
Itse en kylla jaksaisi tuollaisessa parisuhteessa ja kylla sen jo seurustelu vaiheessa huomaa millainen mies on ja jos mieheni olisi yhtaan osoittanut merkkeja etta viina on tarkeampi kun mina tai yhteiset rauhalliset viikonloput en olisi ryhtynyt koko suhteeseen, mutta ehka syy onkin kun mina en ole mikaan ravintolassa hyppaaja tai en valita suuresti koko alkoholista en voisi sietaa jos toinen puolisko olisi hyvin erilainen tassa suhteessa.

Itse vain haluan siis kai sanoa etta harvoin sita muututaan enaa tuossa vaiheessa ja toivon tostisesti voimia sinulle ehka sina voisit yrittaa jarjestaa joksikin viikonlopuksi erilaista ohjelmaa menkaa yhdessa johonkin kylpylaan paivalla uimaa jna illalla syomaan tai jotain mita teita kiinnostaisi tehda jos miehesi huomaisi etta voi sita viikonloppuja viettaa toisellakin tapaa kun juomalla.

Kun lapsi syntyy ehka sinun pitaa miettia sitten mita teet jos miehesi jatkaa samalla tavalla onko se lapsillesi hyva kuva viesti vai pystyisitko tekemaa irtioton miehestasi ehka han silloin tajuaisi etta hanen pitaa muuttua!!!!

Voimia sinulle

 

Valitettavasti kaikki edellämainitut tapaukset täyttävät alkoholismin tunnusmerkit.
Ei alkoholistiin voi luottaa, tilanne ei tule muuttumaan ellei miehenne sitä itse halua ja tee päätöstä asiasta.

Toivottavasti viikonloppukännäämiseen ei ala liittyä väkivaltaa tai holtitonta toilailua kotona, mikä vaarantaa lapsen elämää.

Elin itse samanlaisen juopon kanssa 10 vuotta, onneksi ei hankittu kissaa kummempaa.
Yleensä holtittomaan känniin liittyy kaatuilu, unissa/patologisessakännissä kävelyä, virtsaamista muualle kuin vessaan, sammumista milloin minnekin kuten suihkuun, pöntölle jne.

Kyllähän viikonloppujuopon kanssa voi elää, varsinkin jos viikot ovat iloisia ja raakkauden täyttämiä, mutta ehkä kannattaa pitää oma turvaverkosto kunnossa, jos tulee viikonloppuna liian rankkaa olla yksin kotona lapsen kanssa.

Suomalaisissa perheissä tämä ilmiö ei taida olla mitenkään poikkeuksellinen.

 

Miten teillä oli aikaisemmin?Onko mies aina ollut kova ottamaan?
Meillä ennen raskautta saatettiin käydä kerran kuussa yhdessä baarissa ja mies silloin tällöin kavereiden kanssa eli ei todellakaan tälläistä meininkiä ollut aikaisemmin...
Ollaa ihan asiallisesti yritetty keskustella et mikä oikeen mättää kun nyt pitää olla joka viikonloppu rellestämässä,mut mies ei osaa sanoa mitään syytä ja on itekkin sanonu et ei tää näin voi jatkua, mut silti mitään ei vaan tapahdu!Vaikuttaa siltä et miehellä on oikeesti jonkun näkönen ongelma alkoholin suhteen,kun ei pysty olemaan ottamatta vaikka haluisikin.
Mä oon monta kertaa uhkaillu et jos toi ryyppääminen ei lopu ni lähen,koska en halua meidän lapsen näkevän tällästä elämää!Siinä vaiheessa rupeaa haukkumaan itseään kuinka paska ihminen on ja syyttämään mua etten halua perhettä ja hän ei varmasti näkisi koskaan lastaan ym.
Saa taas nähdä miten tänä viikonloppuna käy,ite olen töissä joten eiköhän se viim. huomenna lähe ""poikien kanssa yhelle kaljalle"" tai ""ihan vaan saunomaan"".

 

Alkoholismi on aika salakavala sairaus. Ensin kyseessä on vain viikonloppuisin ryyppääminen, muutaman vuoden kuluttua tai nopeamminkin kuvaan tulee myös viikolla krapula-ryypyt ... Itse elin lapsuuteni kodissa jossa isä oli viikonloppujuoppo. Vaikka kuvassa ei ollut väkivaltaa alkuun, toi isän hillitön ryyppääminen kotiin sellaisen epävarman ja turvattoman ilmapiirin, mikä teki meistä lapsista levottomia ja riitaisia. Itse en soisi kenenkään lapsen syntyvän ja elävän sellaisessa perheessä, jossa olo on turvaton.

Valitettavasti sinulla on erittäin pienet mahdollisuudet vaikuttaa miehesi juomiseen. Ainoa joka voi lopettaa ryyppäämisen on sinun miehesi, ja hänkin vasta kun hän todella ymmärtää alkoholin olevan ongelma itselleen ja perheelleen. Paras kuitenkin muistaa ettei miehesi ole ainoa, joka sairastaa. Samalla kun alkoholisti sairastuu, sairastuu perhekin. Kommentit, ""ei hän ole alkoholisiti vaan..."" ovat yksi oire sairastumisesta. Jotenkin sitä vain haluaa pitää kuviot ennallaan koska muutos on meille jokaiselle erittäin vaikea. Eikä muutosta tajuta hakea ennenkuin vasta jonkin erittäin pysäyttävän tapahtuman jälkeen.

Oma mieheni on alkoholisti, tosin hän ei juo enää ja on hoidossa. Olemme paljon puhuneet hänen kanssaan siitä, millaisen lapsuuden haluamme lapsellemme ja hänkin alkoholistiperheessä eläneenä toivoo meidän lapsellemme paremman lapsuuden. Kuvio on ihan selvä, jos jompikumpi meistä ratkeaa ryyppäämään, toisen velvollisuus on turvata lapselle onnellinen lapsuus, vaikka sitten eri osoitteissa kunnes toinen on taas selvillä.

 

Ensinnäkin....mä olen varmaan ihan sairas ""tiukkapipo"", koska meillä alkoholin käyttö (siis miehen) on noihin verrattuna vähäisempää (6-pack lauantai-iltana), eikä mies käy ""koskaan"" ulkona...
Mutta silti mua ärsyttää aivan suunnattomasti jos sitä lauantai-iltaa ei voi viettää mun kanssa selvinpäin kotona. Aina sama rituaali...

Mä olen koittanut ehdottaa, että ihan rehellisesti pitäisi silloin tällöin poikien saunailtoja yms. ja olisi sitten mun/perheen kanssa ihan nollalinjalla...varsinkin kun nyt ollaan tässä tiineessä tilassa.
No, se ei halua mennä poikien kanssa mihinkään...eikä siitä voi valittaa.

Ratkaisuksi on sitten löytynyt, että tänä ""kuuluisana"" lauantai-iltana ei olla kotona! Täytyy mennä leffaan tai harrastaa jotain muuta pienimuotoista kivaa joka pitää miehen pois kotisohvalta

Toivottavasti tekin löydätte jonkun uuden jutun joka vähän rikkoisi niitä rutiineja joihin juominen aina liittyy. Sitten se mieskin voisi itse huomata vapaaehtoisesti, että selvinpäinkin oli kivaa
Ei ole helppoa, mutta kannattaa yrittää kuitenkin!

 

Minusta tuntuu että sun miestä on alkanu vähän pelottamaan lapsen tulo ja sen tuomat rajotukset elämässä kun kerta vasta raskausaikana on alkanu viina virtaamaan enemmän. Yrittää nyt ottaa kiinni tulevaa menetettyä aikaa kavereiden kanssa. En olis huolissani. Kun vauva sit syntyy on se varmasti miehenki mielestä niin sulonen ja maailman paras otus ettei malta enää lähtee mihinkään. Kyl se huomaa et elämä jatkuu vaikka vauva onkin talossa

 

Mun miehellä on aina ollut tapa ottaa alkoholia vapaina viikonloppuina. Silloin kun en ollut raskaana, asia ei niin haitannut, koska saatoin itsekin lähteä mukaan. Tosin tiedostin ihan selvästi jo tuolloin, että alkoholia kuluu turhan usein ja paljon.

Me ei oikeen pystytä keskustelemaan tuosta juomisesta. Krapulapäissään on joskus luvannut, että nyt on ainakin pari viikkoa kotona, mutta AINA ilmestyy joku hyvä syy; jonkun synttärit, tai joku kaveri tarvitsee kuuntelijaa, tai sitten vaan on ollut niin kova työputki, että ansaitsee vaihtaa vapaalle. Usein kyllä itsekin hermostun noissa keskusteluissa niin, että mun argumentit menee tälle ""pitääks sun aina""-syyttelylinjalle, mikä ei ole kovin rakentavaa. Tottakai ihminen menee puolustelulinjalle. Mitä kommentteja mä keksisin, jotta mies tajuaisi mun näkökulman??

Olen tosi väsynyt tilanteeseen. Mieheni on kai sitten viikonloppualkoholisti. Mitään väkivaltaa tai tavaroiden hajoittamista kännipäissään ei tapahdu.

Saa nähdä miten tänään/huomenna käy. Jos jää kotiin, niin luultavasti vain mököttää koko ajan.

 

Voisiko baarissa ryyppämisen ja sohvalla nyhjäämisen väliltä löytyä joku lauantai-illan viettotapa, joka ei olisi sinulle liian railakas, eikä miehelle liian tylsä? Jos kutsuisitte ystäviä syömään tai menisitte ulos syömään, leffaan tai vaikka keilaamaan ystävienne kanssa?

Miehesi on mahdollisesti sosiaalisempi ihminen kuin sinä ja ehkä hän ei ole vain huomannut, että ihmisiä voi tavata muuallakin kuin baarissa. Ja tarkoitukseni ei ole mitenkään väheksyä miestäsi, koska oman mieheni kohdalla on ollut vähän samanlainen tilanne.

 

Äitinä oleminen, pienen lapsen hoitaminen on raskasta kun kotona orastaa ongelma. Kannattaa soittaa AL-Anon auttavaan puhelimeen. Saada apua itselle, sillä useampi suurkuluttajaksi taipuvainen isäalokas sairastuttaa perheen. Netistä saat myös tietoa hakusanoilla alkoholistin läheinen, Al-Anon tai Al-Anon perheryhmät.

 

minun isäni oli alkoholisti. siis ei tuon kummempi kuin viikonloppu juoppo. käyttäytyi kännissä asiallisesti ja aluksi viinankäyttö ei kovasti huolestuttanut äitiäni. vuosien varrella mukaan matkan tuli kuitenkin valehtelua, koska äiti ei olisi halunnut isäni juovan ja hän taas halusi juoda. meille lapsille se kaikki oli idin ja isän riitelyä, enkä missään nimessä soisi sitä kenellekkään syntyvälle lapselle. kun vanhempani erosivat helpottui äidin ja sitämyöten myös meidän lasten elämä. rakastan isääni edelleen, mutta eri osoitteessa asuminen oli erittäin hyvä ratkaisu.näin meidän lasten ei tarvinnut sitä juomista ja tappelua katsella.

nyt olen ilmeisesti löytänyt aika helmen oma mieheni ottaa hyvin harvoin ja käy ulkona hyvin harvoin. hän voi olla oikein hyvin kuskinakin eli selvinpäin kun lähtee ulos. ulkona mieheni käy ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuussa. siis juomassa, muuten toki tapaa ystäviään päivittäin tai ainakin viikottain harrastusten parissa. olen onnellinen. tällaiseen ympäristön on vauvan hyvä tulla...riidan aiheita riitää ilman viinakkin. mutta ehkä olen alitajuisesti etsinytkin itselleni miehen jonka alkoholin käyttö on terveellistä....ehkä lapuuteni jätti sen verran viisautta pääkoppaan.

 

Hei, minullakin on vähän samantyyppinen mies.
Ollaan päästy sopimukseen tästä asiasta vihdoin.
Yksi syy on se että mieheni todella haluaa lapsen ja on innoissaan. Ennen juhlittiin yhdessä aina viikonloppuisin, nyt ollaan sovittu että mies saa käydä tuopilla parilla iltaisin kun haluaa mutta kännejä ei vedetä kuin silloin tällöin viikonloppuisin. Olen sanonutkin hänelle että minusta se on ihan ok että käy kavereitten kanssa juhlimassa silloin tällöin.
Pari kertaa on mennyt sitten överiksi mutta olen huomannut että sopivassa tilaisuudessa kun asiallisesti sanoo ,että sovitaanko, tai että eikös me sovittu että rajoitatetaan tuota kännäämistä, niin on tepsinyt paremmin kuin huutaminen.
Minulla oli alkoholisti isä enkä missään nimessä toivo kenenkään joutuvan kestämään samaa.
Miehelleni olen kertonut asiasta ja ehkä sekin sitten välillä pysäyttää häntä miettimään.

Ja kun lapsi syntyy ja jos mies lähtee kännäämään niin ollaan puhuttu alustavasti että jää sitten kavereitten luo yöksi, olen sanonut että yksi huolehdittava riittää en ala kaikista konttaavista huolehtimaan...
Ollaan oltu 10 v yhdessä ja en oikein enää osaa olla mustasukkainenkaan. Nautin välillä jos saa itsekseen keskittyä lueskelemaan tms. Mutta soittaa mieheni toki täytyy jos poikkeaa sovitusta.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti saisit vähän taottua järkeä miehellesi. Mutta kokeile sitä että et huuda vaan sanot asiat rauhallisesti ja jämptisti. käänteis psykologia monesti tehoaa miehiin

 

Meillä miehen alkoholin käyttö on vähentynyt huomattavasti raskauden alettua. Aikaisemmin vähintään joka toinen viikonloppu meni baarissa ja itsekkin siellä silloin viihdyin kun en töissä ollut ( mies viikot töissä ja minä ravintolassa työssä ja siksi usein viikonloput työssä). Tosin jos minulla oli kuukauden joka viikonlopun ilta töitä niin kuin usein oli niin kävin sitten istumassa tuttujen kanssa viikolla. Itse en nää siinä pahaa jos viihtyy ravintolassa vaan se minkä verran alkoholia käyttää. Työssäni olen oppinut tuntemaan monia hyviä perheen isiä jotka saattavat käydä viikollakin usena päivänä työpäivän päätteeksi juomassa yhden tai kaksi olutta ja joskus viikonloppuisin ja se ei silti heidän perhe-elämäänsä häiritse. Mielestäni alkoholi on ongelma silloin kun se vaikuttaa juojan terveyteen (psyykkiseen tai fyysiseen) taikka sitten juojan tai läheisten elämään merkittävästi. Ja ainahan jos oikein haluaa joka asiasta saa ongelman.
Ja jokaisellehan on omat rajat. Ja mielestani ne tulee perheen sisällä kyetä sopimaan sellaiseksi että molemmat tulevat sen verran vastaan että kaikilla on hyvä olla. Mielestäni se on kyllä sula mahdottomuus jos toista häiritsee kaikki toisen alkoholin käyttö ja toinen pitää siitä syystä tai toisesta.
En voi kyllä muuta sanoa kuin että kannattaisi ennen lastentekoa ajatella soivatko yhteiset sävelet tälläisissä asioissa. Ja pystytäänkö näissä asioissa tekemään kompromisseja niin ettei kumpikaan suhteettomasti kärsi.

 

meillä homma toimi niin, noin viikosta 20 aloin puhelemaan miehelle viikonloppumenoista, että niitä vois vähentää... eihän se aivan minun suunnitelmien mukaisesti mennyt mutta...
muutama viikko sitten sanoin että se on sitten sun vuoro olla seuraava vuosi kotona viikonloput kunhan vauva syntyy ja alkuun on päästy.. (enhän tietysti tosissaan ollut, mutta tätä miehelleni en myöntänyt). ja alkuviikosta sanoin että tässä eletään nyt sellasia hetkiä että olis kiva jos hän olis selvänä kun ei tosiaan tiedä millonka tulee paniikki päästä sairaalaan! nyt rv34

 

Minusta kuulostaa aika pahalta, etteivät miehet pysty lainkaan näkemään asiaa raskaana olevan vaimonsa näkökulmasta. Jo se, että 30-kymppisen miehen on aina hankkiuduttava humalaan ja ilman sitä ahdistuu, viittaa vahvasti jonkinlaiseen ongelmaan. Toivon, että ratkaisu löytyy.

Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että ettekö ajatelleet tätä ennen lapsentekoa? En halua olla jälkiviisas, mutta jos mies ryyppää viikonloput läpeensä on aika epätodennäköistä, että hän vaimon raskauduttua lopettaisi.

 

Tarkoittaako kavereiden tapaaminen miehelle sitten aina alkoholia? Jos niin on, niin alkoholinkäytön vähentäminen on vielä vaikeampaa. Onhan se nyt vaikea olla selvinpäin jos illan aihe on ryyppääminen...

Oma mieheni on kyllä lähes lopettanut kännijuomisen raskausaikanani (ei sitä kyllä kovin usein aiemminkaan tapahtunut). Ei hänestä ole kuulemma kiva tulla humalassa kotiin kun minä olen selvinpäin. Hän tapaa kyllä edelleen paljon kavereitaan (niinkuin minäkin), mutta voi ihan hyvin käydä heidän kanssa urheilemassa, leffassa tai saunomassa ja tulla oikeasti kotiin ajokuntoisena. Teemme ja harrastamme myös paljon yhdessä, eikä siihen tietenkään nyt kuulu alkoholi.

Kuulostaa vaan siltä että ""she""n tapauksessa pitäisi panna remonttiin myös koko kaveripiiri Vai onko teillä yhteisiä harrastuksia ja sellaisia ystäviä joiden kanssa voisi tehdä muutakin kuin läträtä viinalla?

Ongelma teillä kyllä on, eikä voi siihen luottaa että lapsen syntymä sen parantaa. Tahto muutokseen pitäisi lähteä miehestä itsestään, ja lisäksi tarvittaisiin paljon tukea ympäristöstä. Sitä ei taida kaveripiiri nyt tarjota.

 

Pistä miehesi lukemaan tämä viestiketju niin ehkä ymmärtää tilanteen toisella tavalla, vakavemmin. Voimia, täällä vähän samaa vikaa miun miehellä.

 

Meillä mies samanmoinen...Tosin ei oikeastaan baareissa käy, vaan ottaa kotona. Lauantai-ilta- ja yö kuluvat poikkeuksetta humalassa, tosin antaa mun olla rauhassa, eikä ole sellainen örveltäjä. Olen sanonut miehelle, että kun vauva syntyy, niin loppuu kotona juominen. Mun lapseni lähelle ei tule kukaan humalainen, saati ota syliin. Pyöriköön sitten vaikka siellä kaupungilla rahojaan tuhlaamassa, jos ei ilmankaan voi olla.

 

Meillä taas näytti eilinen menevän samaa rataa...ja tänään taas pyydellään anteeksi ja ollaan niin nöyrää kun pilannut kaiken!Ärsyttää tuollainen marttyyrinä olo ja itsensä haukkuminen,tuntuu kun pitäis nyt sääliä häntä koska mokannut TAAS kerrran!
Meidän piti eilen pitää rauhallinen peli ilta 3 hengen porukalla,niin eiköhän miehen kaveri ""älynnyt"" ostaa vähän terästystä peli iltaan,joten se siitä yrityksestä!
Ei siinä mitään jos se jäisi muutamaan kaljaan,mutta mies ei pysty siihen vaan ratkeaa aina vetämään lärvit ja baariinhan on ihan pakko lähteä!
Keskusteltiin tänään asiasta ja mies tunnusti että hänellä on pieni muotoinen ongelma tämän ryyppäämisen kanssa, koska ei pysty olemaan menemättä vaikka kuinka haluaisi.
Pyysi minua jatkossa kieltämään ja estämään häntä menemästä,niinku siitä olisi mitään hyötyä!
Käskin hakeutua hoitoon jos ei oikeasti pysty edes yhtä viikonloppua olemaan täysin selvinpäin vaikka kuinka haluasi,en tiedä ottiko tosissaan.

 

Tekeekö täällä kukaan nykyään lapsia niin että yhdessä ois oikeesti oltu niin pitkään että voi luottaa siihen kun raskaaksi tulee niin mies ottaa asian vakavasti ja muuttaa omaa käyttäytymistään? Meillä ku tultiin raskaaksi niin molemmat lopetti tupakan ja juomisen. Ja hyvin on mennyt. Kohta syntyy vauveli ja kaikki on hyvin.
Toivon kaikille jaksamista ja voimia. Miehet muuttuu jos ne haluaa muuttua...

 

Miehesi saattaa olla alkoholisti, joista useat repsahtavat kunnolla vasta juuri tuossa 30 vuoden korvilla. Silloin ei auta mikään, mitä sinä teet ja meno tulee tuosta vain hurjenemaan. Viikonloppujen jälkeen tulevat maanantait-aamujen krapulat, sitten kaikki lomat kännissä ja lopulta kymmenen, parinkymmenen vuoden kuluttua työkyvyttömyyseläke. Eikä tosissaankaan mikään, mitä sinä teet auta. Sinun on vain päätettävä, missä on oman kestämisesi raja, jota et ylitä tai sitten ylität vrt. Matti&Mervi. Kokemusta on akateemisen, kivan, kohteliaan miehen alkoholisoitumisen seuraamisesta.

 

Et varmaan halua kuulla edes tälläista mutta aion kuitenkin kertoa.
Isäni oli juuri kuvailemasi miehesi kaltainen.
Alku meni hyvin vaikka viinaa käyttikin,mutta...Ikävä kyllä viina tuhoaa niin paljon pääkopassa ettei silloin ole muu mielessä kuin viina. Se on aivan sama millainen vaimo ja lapset siellä kotona on,viina vie voiton.
Ensi alkuun ""vain"" viikonloppuna mutta siitä se pikku hiljaa lähtee ""mopo käsistä"" ja juominen lisääntyy myös arkitissutteluna. Huomaakin että työt tulee hoidettua vaikka olisikin muutaman bissen illalla ottanut.
Sitten syytetäänkin työtä ja otetaan lisää.

Oletko valmis ottamaan riskin että tuo juominen vain pahenee.
Voin sanoa alkoholisti-isän lapsena että monta kertaa toivon että eroaisivat tai että ""ukko"" kuolisi.
Vaikka ukon kuolemasta on pari vuotta (en ole kertaakaan edes itkenyt) kannan ikuisesti kaiken maailman traumoja sisälläni.Usein näen painajaisia hänestä.
Olisinpa saanut elää normaalin lapsuuden ilman juopon isän läsnäoloa.

Haluatko lapsillesi normaalin lapsuuden?
Ei ole todellakaan normaalia juoda tuolla tavoin!!!