Nunnuli
Täällä vähän samanlaista meininkiä,nyt vklla 20 ja viimeiset 3 kk mies ollut jokaikinen viikonloppu pe ja la ryyppäämässä. Ryyppyreissut venyy aina seuraavaan aamuun asti. Eli kun perjantai-iltana lähtee radalle on ""älykkäässä "" kunnossa vasta maanantaiaamuna. Ennen oltiin yhdessä paljon ulkona ja itsekin olin joka viikonloppu juhlimassa. Nyt on todella yksinäinen olo. Kaikki ystävät ovat lapsettomia ja viihtyvät edelleen ravintoloissa, joten nyt olen joka viikonloppu yksin. Välillä ahdistun niin ettätuntuu että sekoan päästä. En pelkää että mies pettää tai mitään, haluaisin vaan olla hänen kanssaan enemmän. Tiedän että hän haluaa tätävauvaa ja hän on sanonut että kun vauva syntyy hän ei enää juokse ravintoloissa. Tuntuu että jaksanko siihen asti? Ennen odotin viikonloppuja innolla.Nykyään, mitä lähemmäksi viikonloppua tullaan sitä ahdistuneenpi olen. Muutenkin raskausaika heittänyt hormonitasapainon sekaisin, itken helpommin ja herkistyn kaikesta. Miehellä menee hermot kun kitisen ja itken ja haluan hänen tulevan kotiin. ""Hanki kavereita"" hän sanoo mutta kaikki kaverit ovat siis sinkkuja/lapsettomia yms , enkä katso että heillä on ""velvollisuus"" olla viikonloppuiltoja minua piristämässä.
Tälläkin hetkellä istun siis iltaa yksin kotona. Mies työ/ryyppyreissulla toisessa kaupungissa ja tulee vasta huomen iltana takaisin. Puren hammasta, jotta en soita hänelle. Alan kuitenkin vaan itkeä puhelimeen...
=(
Tälläkin hetkellä istun siis iltaa yksin kotona. Mies työ/ryyppyreissulla toisessa kaupungissa ja tulee vasta huomen iltana takaisin. Puren hammasta, jotta en soita hänelle. Alan kuitenkin vaan itkeä puhelimeen...
=(