Miehen alkoholinkäyttö

Meillä on molemmat lapset toivottuja. Yhdessä päätetty lapsien hankkimisesta. Tiedän olevani raskaana aina aikasta kenkku ihminen, mutta hän on sanonut ymmärtävänsä.

Viime viikonloppuna meidän yhteiseloon tuli iso kupru. Aloitetaas alusta, elikkäs alkuviikosta mies otti melko reippaasti kotona olutta, että voi sitten viikonlopun olla perheen kanssa selvinpäin. Sanoi vielä että olis mukava touhuta yhdessä jotain. Tiedossa oli että mulla on töitä viikonloppuna. Lauantai aamuna tuli pientä kinaa, joka sovittiin ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Lähdin iloisena töihin. Illalla tulin kotiin ja menin saunaan. Saunan jälkeen mies lähti minun nähteni wc:hen mutta törmäsi matkalla oven pieleen. Kysyin montako kaljaa on ottanut. Vastaus 12pll, mutta älä huoli aloin juoda jo klo 16 joten olen selvä aamuun mennessä. Hän oli ollut lasten kanssa päineen kotona koko illan ja siis humalassa. Yön jatkuessa kävely ja jopa istuminen kävi horjuvammaksi. Muistin hänen ostaneen edellisellä viikolla alkosta vahvempaakin ja kysyin missä se pullo on. Vastaus: Eihän mulla sellaista ole ollut. Mita oikein horiset. Pullo löytyi tyhjänä pullokaapista. Lisäksi isälleni lahjaksi menossa ollut konjakkipullo oli puoliksi juotu. Edelleen vastaukset kysymyksiin oli: En ole juonutkuin kaljaa. Eihän meillä vahvempaaolekaan. Kyllä voin olla lasten kanssa huomis aamun.

Puolen yön aikaan soitin töihin etten voi tulla, syytä en sano kerron sen sitten pomolle. Mies ei muistanut jääneensä kiinni vaan kävi "salaa" juomassa konjakkia. Lopulta klo 2 sammmui vierashuoneeseen hajotettuaan siellä ensin "vahingossa" sängyn. Aamulla ihmetteli miksi en ole töissä, oli edelleen humalassa. Kun tajusi syyn oli ensin ottamassa eroa kun valehtelen hänestä työpaikalleni ja olen ilkeä ja v****mainen akka. Kun sitten pakkasin tavarani muuttui ääni kellossa. Hoksasi aiheuttaneensa lapsille vaaratilanteen humalallaan Lopulta myönsi alkoholi ongelman. Lupasi hakea apua arkena. Säännöt on ne että jos ei apua hae lahden kuun loppuun mennessä lasten kanssa. Siinä meidän tarina viikonloppu juoppaoudesta.

 

Sama peli jatkui kuin teilläkin. Lapsi oli 3 kk:n ikäinen kun hanki toisen asunnon ja tilasin muutto-auton. Tavarat ehdin pakata miehen ollessa töissä. Nyt saa juoda vapaasti vaikka kuinka paljon ja kyllä se juokin.Tulisi luoksemme melkein joka päivä, ainakin viikonloppu. Lasta on käynyt katsomassa, mutta jos viina haisee, oman kotini ovi sulkeutuu vaikka kuninkaan edessä. Niitä tosin ei ole montaa ollut tarjolla kun raskaudesta vielä ison mahani kanssa tässä lyllertelen.

Vauvan kanssa menee kivasti, elämä on rauhallista ja rakastan miestäni, mutta en voi elä hänen kanssaan. Äitiysloma on sen verran pitkä, että ehdin miettiä miten elämäni saan järjestymään. Vauvan ei tarvitse kärsiä, sillä mieheni taitaa olla alkoholisti. Minulla ei ole oikeutta tehdä diagnoosia, mutta nimenantoon ei kännissä ole asiaa.
Toisin elämäni uskoin menevän, mutta ei tämä huonosti mene nytkään. Ystävät eivät ole jättäneet.Suomessa ei ole pakko kestää mitä tahansa.

 

Alkoholistina kerron teille,että joskus kannattaa katsoa peiliin. Toki on meissäkin idiootjeja jotka katsoo vain omaa kuvaansa.Asiaan,miksi ihminen alkoholisoituu? Suurimpana syynä näkisin sen,että ne vaimot "unohtaa" sen isän.

 

Mieheni on aina ollut alkoholin suurkuluttaja. Ei ole juoppo, huolehtii kyllä töistään ja on arkisin selvinpäin. Mutta ne viikonloput... Miltei poikkeuksetta on joka viikonloppuna, (perjantaisin ja lauantaisin) humalassa. Jos ei, niin sitten selvänä olosta tehdään iso numero ja seuraavana viikonloppuna on jo pakko ryypätä, kun viime viikonloppukin meni selvin päin. Ja kotikalsarikänneistähän ei ole mitään haittaa, se on ihan turhaa naputtamista jos niistä valitan. Ravintolakännäämisistä naputtamisen ymmärtää paremmin, mutta mun mielipiteillä ei ole mitään merkitystä siihen lähteekö vai ei. Aina on joku hyvä syy lähteä ""kun Arskaakaan ei oo nähny puoleen vuoteen"" tai ""seuraava viikonloppu kun kuluu työn merkeissä"" tms.

Raskauteni on nyt puolessa välissä. Mitään merkkejä alkoholinkäytön vähentämiseen ei ole tullut. Olen tiukkapipo joka natisee turhasta. Tottakai nyt saa mennä vielä kun voi! Olen koittanut kaikkeni; huutamisen lisäksi myös ihan järkipuhetta ja omien tuntemusteni läpikäymistä. Olen sanonut, että ei ole kiva istua kotona yksin tv:n ääressä kun toinen ravaa kaupungilla jne.

Onko vastaavanlaisia kokemuksia ja kenties ratkaisuja tilanteeseen? Hyviä kommentteja ja näkökulmia, mitä voisin heittää miehelle? En haluaisi kommenteiksi ""jätä mies""-tyylisiä heittoja, sillä sitä en aio tehdä. Mieheni on rakastava ja kunnollinen, mutta liian loppasuu alkoholin suhteen.

Sen vielä lisään, että kyseessä ei ole 20-vuotias pojankloppi vaan kolmikymppinen äijä.

 

Et varmaan halua kuulla edes tälläista mutta aion kuitenkin kertoa.
Isäni oli juuri kuvailemasi miehesi kaltainen.
Alku meni hyvin vaikka viinaa käyttikin,mutta...Ikävä kyllä viina tuhoaa niin paljon pääkopassa ettei silloin ole muu mielessä kuin viina. Se on aivan sama millainen vaimo ja lapset siellä kotona on,viina vie voiton.
Ensi alkuun ""vain"" viikonloppuna mutta siitä se pikku hiljaa lähtee ""mopo käsistä"" ja juominen lisääntyy myös arkitissutteluna. Huomaakin että työt tulee hoidettua vaikka olisikin muutaman bissen illalla ottanut.
Sitten syytetäänkin työtä ja otetaan lisää.

Oletko valmis ottamaan riskin että tuo juominen vain pahenee.
Voin sanoa alkoholisti-isän lapsena että monta kertaa toivon että eroaisivat tai että ""ukko"" kuolisi.
Vaikka ukon kuolemasta on pari vuotta (en ole kertaakaan edes itkenyt) kannan ikuisesti kaiken maailman traumoja sisälläni.Usein näen painajaisia hänestä.
Olisinpa saanut elää normaalin lapsuuden ilman juopon isän läsnäoloa.

Haluatko lapsillesi normaalin lapsuuden?
Ei ole todellakaan normaalia juoda tuolla tavoin!!!

 

nuo esimerkit on aika mielenkiintosia... mun mies vetää sen 6-15 bisseä joka päivä. tuohan selvästi on siis alkoholismia muttei koskaan oo väkivaltanen eikä ilkee. pelkästään mukava... samanlainen ku selvinpäinki. nauraa vaan ettei olut ole edes alkoholijuoma ehkä hieman sosiaalisempi ku normaalisti ja ystävystyy vaikka lyhtypylvään kanssa mut ei tuo pelota... tehny samaa aina. yhes oltu 5 vuotta. kysymys siis kuuluuki että onks oikeesti siis noin suuria eroja miten alkoholin voi hallita vai onks se vaan ihmisen luonteessa miten se vaikuttaa ?

 

nuo esimerkit on aika mielenkiintosia... mun mies vetää sen 6-15 bisseä joka päivä. tuohan selvästi on siis alkoholismia muttei koskaan oo väkivaltanen eikä ilkee. pelkästään mukava... samanlainen ku selvinpäinki. nauraa vaan ettei olut ole edes alkoholijuoma ehkä hieman sosiaalisempi ku normaalisti ja ystävystyy vaikka lyhtypylvään kanssa mut ei tuo pelota... tehny samaa aina. yhes oltu 5 vuotta. kysymys siis kuuluuki että onks oikeesti siis noin suuria eroja miten alkoholin voi hallita vai onks se vaan ihmisen luonteessa miten se vaikuttaa ?

Alkoholi muuttaa ihmisen aivotoimintaa. Jollakulla tulee tuhoamisvimma, toinen tappelee, riehuu ja uhoaa, kolmas tönöttää persiillään itsekseen hihitellen ja neljäs ehkä kuten miehesi, ei muutu luonteeltaan juuri lainkaan. Siinä mielessä sinulla on käynyt tuuri.

Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että noin suuret alkoholimäärät tuhoavat vähitellen aivosoluja. Ajan kanssa se voi vaikuttaa myös siihen, miten käyttäytyminen päissään muuttuu. Selvinkin päin viisas ihminen todennäköisesti tyhmenee, keskittymiskyky heikkenee ja kun elimistö huutaa päihdettä, hänestä tulee kärsimätön. Elimistö mukautuu siihen, että sen "normaalitila" vaatii annoksensa alkoholia.

Teidän perheenne tapauksessa nyt on korkea hetki muuttaa alkoholinkäyttö kohtuullisemmaksi tai lopettaa kokonaan. Ei kukaan meistä pysty kuningas alkoholin kanssa kilpasille, siinä koitoksessa häviää ihan varmasti. Vaikka miten kuvittelee hallitsevansa käytöstään, juomistaan ja tilanteiden hallintaa, se on vain harhaa. Juojan vannomiset ovat itsensä petosta.

Tunnen nämä kuviot tuskallisen hyvin, sillä omalle kohdalleni on sattunut niin puoliso, appi, oma lapsi ja sen lisäksi työssä oma esimies alkoholisoitui tosi pahasti. Hän kuitenkin on joukosta ainut, jolla se saatiin kuriin lopulta ja hänkin lopetti vain sen tosiasian edessä, että joko juominen ja kuolema tai täydellinen raittius ja elämä. Isänpuolen suvussa periytyy alttius alkoholismiin, sieltä löytyy monta ihmistä, joilla on ja on ollut samat kuviot. Kaikille yhteistä se, että alkoholisoituminen tapahtui kuin varkain hiipien ja että jokaisen elämä päättyi ennen aikojaan.

Olen ollut katkera ja typertynyt siitä, että olen kohtuuttomasti joutunut kantamaan huolta ja vastuuta, sillä alkoholisti ei sitä itse ota. Siksi kannattaakin olla niin paljon itsekäs, että asettaa oman ja lasten hyvinvoinnin etusijalle, irtautuu kokonaan alkoholistista ja järjestää elämän uusiksi turvallisesti.

 

Selvä alkoholisti ja puoliso mahdollistaa ja puolustelee... Surullista...