Miehen avuttomuus ja kyvyttömyys ajatella omilla aivoilla

Onko kohtalotovereita, joilla on mies, joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan ja osaa toimia ainoastaan, kun käsketään? Onko toiveita tilanteen muuttumiseksi vai pysyykö mies ikuisesti aivottomana tohvelieläimenä?

Alkaa hermo pian mennä, kun mies on täysin saamaton, aivoton, avuton ja ulkopuolelta ohjattava. Työnsä hoitaa moitteetta ja on omassa työssään tunnollinen, mutta kotiin tullessaan tuntuu jättävänsä aivonsa työpaikalle. Kotona mies on kuin aivoton ameeba, joka ei näe eikä kuule, mitä ympärillä tapahtuu. Varmaan sais katto tipahtaa alas, eikä mies huomaisi, että asialle pitäisi tehdä jotain. On turha odottaa, että mies tarttuisi mihinkään muualle kuin jääkaapin oveen kotona. Ruuan saa jääkaapista suuhunsa, mutta ei osaa edes kauppaan lähteä ilman kehoitusta. Kaikki pienimmätkin asiat pitää sanoa ja mies vaan ihmettelee silmät suurina. Jos esim. oven saranat narisee, niin ne saavat narista vaikkapa hamaan tappiin saakka ja mies ei älyä tehdä mitään. Onpa kerran käynyt niinkin, että meillä narisi kaksi ovea asunnossamme ja kun kehoitin miestäni hoitamaan asian osoittaen toista narisevaa ovea, niin yritti kyllä kyseiselle ovelle tehdä jotain, mutta eipä älynnyt toista ovea rasvata samalla. Piti sitten ihan ihmetyksesta katsoa miestä silmät suurina muutaman päivän ajan ja kysyä sitten, että ei tullut mieleen hoitaa myös toisen oven saranoiden rasvaamista. Mies vaan katsoi tyhmänä ja totesi, että AI JOO. Älykääpiö!

Ollaan kohta oltu jo myös puolisen vuotta ilman minkäänlaista läheisyyttä, sillä täytyy kyllä todeta, että eipä huvita koskea älykääpiöön sormellakaan, kun tuntuu kuin joutuisi toimimaan äitinä miehelle. Mies ei edes valita asiasta millään tapaa. Yrittää joskus tulla lähelle ja suukottaa, mutta tyrmään jo pelkät yritykset. Enhän koskisi omaa lastanikaan eroottisesti, niin turha miehenkään on läheisyyttä toivoa tuollaisella aivottomalla olemuksellaan. Olenpa asiasta hänelle jokusen kerran sanonutkin em. sanoin eli tietää kyllä, mistä läheisyydettömyys johtuu. Ei vaan näy miehellä olevan haluja muuttaa omaa olemistaan tässä parisuhteessa. Aivottomuus ja avuttomuus vaan jatkuvat.

Erotakaan en haluaisi, kun juuri ollaan yhteinen koti ostettu. Kovin lupaili suhteen alussa, että kyllä hän ottaa osaa yhteiseen elämään yhteisen katon alla aivan varmasti. Vielä kun molemmilla oli omat asunnot, niin selitti, ettei osaa tarttua asioihin minun kodissani, kun kotini oli kuitenkin minun. Tähän sitten uskoin, mutta onpahan tämä ensimmäinen yhdessä asuttu vuosi tuonut todellisuuden julki eli eipä mies tähän suhteeseen ja yhteiseen eloon paljon osaa ota, jos ei käske, ohjaa ja opasta. Kädestä melkein pitää näyttää, että älyää tehdä kotona jotakin.

Että voi toisen aivottomuus ja avuttomuus saada stressihormoonit ja verenpaineet koholle. En voi muuta kuin ihmetellä päivästä toiseen, miten mies voikaan aina vaan olla niin kykenemätön itsenäiseen ajatteluun. Osa kiitoksista kuuluu toki miehen äidille, sillä äiti on pitänyt ainoaa lastaan silmäteränään ja varmaan varpaanvälitkin käynyt pesemässä siihen saakka, kunnes minä tulin kuvioihin. Äidin mielestä poika on niin ihana ja lutuinen. Onhan mies ystävällinen ja hymyilee aina yhtä idioottimaisesti, mutta muuhun ei sitten kykenekään. Aaaarg!

 

Heh heh, olipa tilitys

No, varmaan on ukossa vikaa, mutta yleensä sitä löytyy molemmista osapuolista. Tekstistäsi välittyi tunne, että jos hän jotain tekee, niin akka möyryää kohta tyyliin "laita isäntä asialle ja mee itse perässä" tai "etkö sä nyt onneton sitä edes" tjsp. Toivottavasti olen väärässä, koska sillä tavalla ei ainakaan mitään positiivista kehitystä saa aikaan.

Tuollaisen solvaavan ripityksen kun saisin omalta emännältä, niin saisi lähteä niiltä sijoiltaan pakkaamaan.

Mutta jos koet, että oma käytöksesi on ollut moitteetonta, koetapa olla tekemättä yhtään mitään ylimääräistä, et pyydä etkä kehota tekemään yhtään mitään. Mutta et myöskään passaa vähääkään. Ja pese vain oma pyykkisi jne. Miten kauan kestää että hän reagoi tilanteeseen millään tavalla?

 

Suurin osa miehistä on täysin kakaroita ainakin 40 ikävuoteen. Näkyy erittäin hyvin kykynä kertoa mitä ajattelee tai tuntee. Tämä onistuu seurustelu suhteen alussa, mutta kuolee hyvin nopeasti suhteen vakiinnuttua ja viimeistään naimisiin menon jälkeen. En ymmärrä miksi "miehet" ei kykene kertomaan omaa ajatustaan tai tunnetta. Osa näistä "miehistä" ei kykene edes seurustelun alussa kertomaan jos ei homma toimi. Sitten vielä väittävät olevansa miehiä. Välillä vituttaa kunolla noi "miehet" jotka kiusaavat hienoja naisia kyvyttömyydellä ajatella ja varsinkin kertoa siitä rehellisesti ja reilusti. Ei se niin vaikeaa ole. Sama ilmiö näkyy myös niissä kotitöissä, joita sitten vaimo/tyttöystävä joutuu käskyttämään. Äitiä ne ettii ja tissiä kaipaa niin kuin lapsena.

Niin vituttaa olla mies ja seurata sivusta näitä suuren egon omaavia KAKAROITA.

 

Eihän tähän alotukseen voi muuta vastata kuin että on ilmoja pidellyt.

Minkä takia on ihmisen kanssa joka ei miellytä? Ei tarvitse pliis vastata.

Tärkeämpää olisi tutkailla omaa itseään, että minkä takia ärsyyntyy musita ihmisistä noin. Itseensä tyytymätön löytää muista hirveesti vikoja ja varsinkin puolisosta, josta ajan mittaan tulee kaiken pahan alku ja juuri ja avioeron syy, koska oli sellanen kun oli eikä ymmrätänyt muuttua vaikka minä niin halusin eikä ymmärtänyt että minun ei tarvitse muuttua kun minä olen jumalolento.

Vanha juttu mutta: miksi nainen menee naimisiin miehen kanssa muuttaaksen tämän toisenlaiseksi ja valittaa sitten ettei mies ole enää se sama jonka kanssa meni naimisiin.

 

Noi aivottomat miehet on niin tuttu juttu...en tiedä mistä tuo tulee..oma äiti ollut määrääjä ja isä näyttänyt tohveli-miehen mallin ? se on rasittavaa komentaa ja käskeä mutta muutenhan koko homma levähtää käsiin...kokemusta on. Lapset ei saa ruokaa..mies ei älyä alkaa kokata ajoissa harrastuksiin ei ehditä, edes töihin ei ehditä jos vaimo ei ole kokoajan johtamassa ja päsmäröimässä. Valitettavasti jonkun on huolehdittava että on ruokaa kaapissa, puhdasta vaatetta, töihin mennään ajoissa jne...pakko komentaa koska itse ei ehdi kaikkea. Kun lapset kasvavat ja pystyvät huolehtimaan itsestään todennäköisesti ero edessä

 

Mun mies on juuri tuollainen - aloitekyvytön ja kotitöissä täysin epäkäytännöllinen. On maatilan poika, ja kasvatettu tyyliin "miesten ja naisten työt". Tämä alkoi häiritsemään siinä vaiheessa kun lapsi syntyi, tarvitsin apua kotona mutta mies ei oppinut millään pyykkihuoltoa tai esim sitä, ettei vauvaa voi laittaa suoraan vesihanan alle varmistamatta lämpötilaa. Ihmiset muuttuvat iän myötä, eikä parisuhde aina sitä kestä!