miehen epämukava olemus ja käytös

  • Viestiketjun aloittaja uupunut
  • Ensimmäinen viesti
uupunut
Se on muutama vuosi tunnettu ystävinä ja sitten päädyttiin suhteeseen. Lienee ollut vikatikki. Mies on käyttäytynyt kuin pikkupentu. Hölmöilee joka paikassa, kun yrität puhua asioista, vitsailee tai ei muka osaa käsitellä asioita. Kun pitää miettiä. Tarvii miettiä. Sitä kuulen jatkuvaan. Ei vaan osaa ihminen puhua asioista. Kun kysyy vaikka tulevasta, ei tiedä, ei oo miettinyt. Maha kyllä kasvaa ja lupaa huolehtia terveydestään, vaan salaa ostaa karkkipusseja ja herkkuja. Aiheuttaa käytöksellään todella epämukavia tilanteita, varsinkin naisten kanssa sellasta huomionhakua, flirttailua ja hössötystä. Muut katsoo silmät soikeena että mitä tuo äijä koheltaa. Niinpä. Sitähän se on. Saa hävetä. Pikkupoika. Sukulaisen syntymäpäiville mentiin, tämä lähti paskasissa vaatteissa, edes siistiytynyt ei ollut. Aina vaan jotain HD-vaatteita, ei mitään muuta. Jäänyt jollekin asteelle tuossakin. Epävarma ihminen kaite.
Ei asuta samassa, eikä muuten tulla asumaan. Olen kypsynyt täysin. Aina pitäisi nähdä, aina pitäisi soitella. Jos en hetkeen vastaa, alkaa ulina. Minä olen unohtanut, minä en välitä sitä vaan kuulee. Erikoinen ihminen, outo. Ainako pitäisi puhua tyhjänpäiväisiä, jauhaa paskaa. Kyläänkin kun tulee käymään, ei lähde kotiinsa kulumallakaan. Pitää kysyä että jospa nyt lähtisit? Seksikin perin tylsää. Aina sama juoni, ja nopeaa. Ei mitään ainutlaatuista vaan tylsä sessio. Inhottaa miehen läskimahakin...höllyvä, roikkuva pussi. Suutelukin etoo, kun meinaa tukehtua miehen kieleen kun työntää sen kurkkuuni. Yäk!! Täysin houkuttelematon kumppanina. Ystävänä menee, ei muuten.
Olen miettinyt miten sanoisin että ei oikein tunnu sopivalta tää juttu. Ei olla lapsia enää, keski-iässä. Kun yrittää keskustella, hän ei kuuntele. Olen tietoisesti ottanut etäisyyttä. Hän on paljon reissussa töiden takia ja onneksi niin. Saa etäisyyttä kun ei vaan jaksa nysvätä koko ajan. Mikä miestä vaivaa? Onko keski-iän kriisi? Nuoria kun on paikalla, esittää, koheltaa ja ei todella ole aikuinen. Jäänyt kai nuoruus elämättä tai sitten on joku ADHD! En ihmettele että naiset ovat lähteneet. Kuka tuollaista kestää? Laiskakin kuin mikä. Reissussa käytiin, minulla teetätti kaiken, ruoat ja pyykit sun muut järjestelyt. Mitenköhän tämän hoitaisi pois alta?
Kerran jo tässä yritin sanoa, ei kuunnellut. Ei kuulemma ole mitään hätää.
 
toimenpiteisiin
Se on muutama vuosi tunnettu ystävinä ja sitten päädyttiin suhteeseen. Lienee ollut vikatikki. Mies on käyttäytynyt kuin pikkupentu. Hölmöilee joka paikassa, kun yrität puhua asioista, vitsailee tai ei muka osaa käsitellä asioita. Kun pitää miettiä. Tarvii miettiä. Sitä kuulen jatkuvaan. Ei vaan osaa ihminen puhua asioista. Kun kysyy vaikka tulevasta, ei tiedä, ei oo miettinyt. Maha kyllä kasvaa ja lupaa huolehtia terveydestään, vaan salaa ostaa karkkipusseja ja herkkuja. Aiheuttaa käytöksellään todella epämukavia tilanteita, varsinkin naisten kanssa sellasta huomionhakua, flirttailua ja hössötystä. Muut katsoo silmät soikeena että mitä tuo äijä koheltaa. Niinpä. Sitähän se on. Saa hävetä. Pikkupoika. Sukulaisen syntymäpäiville mentiin, tämä lähti paskasissa vaatteissa, edes siistiytynyt ei ollut. Aina vaan jotain HD-vaatteita, ei mitään muuta. Jäänyt jollekin asteelle tuossakin. Epävarma ihminen kaite.
Ei asuta samassa, eikä muuten tulla asumaan. Olen kypsynyt täysin. Aina pitäisi nähdä, aina pitäisi soitella. Jos en hetkeen vas. Minä olen unohtanut, minä en välitä sitä vaan kuulee. Erikoinen ihminen, outo. Ainako pitäisi puhua tyhjänpäiväisiä, jauhaa paskaa. Kyläänkin kun tulee käymään, ei lähde kotiinsa kulumallakaan. Pitää kysyä että jospa nyt lähtisit? Seksikin perin tylsää. Aina sama juoni, ja nopeaa. Ei mitään ainutlaatuista vaan tylsä sessio. Inhottaa miehen läskimahakin...höllyvä, roikkuva pussi. Suutelukin etoo, kun meinaa tukehtua miehen kieleen kun työntää sen kurkkuuni. Yäk!! Täysin houkuttelematon kumppanina. Ystävänä menee, ei muutentaa, alkaa ulina.
Olen miettinyt miten sanoisin että ei oikein tunnu sopivalta tää juttu. Ei olla lapsia enää, keski-iässä. Kun yrittää keskustella, hän ei kuuntele. Olen tietoisesti ottanut etäisyyttä. Hän on paljon reissussa töiden takia ja onneksi niin. Saa etäisyyttä kun ei vaan jaksa nysvätä koko ajan. Mikä miestä vaivaa? Onko keski-iän kriisi? Nuoria kun on paikalla, esittää, koheltaa ja ei todella ole aikuinen. Jäänyt kai nuoruus elämättä tai sitten on joku ADHD! En ihmettele että naiset ovat lähteneet. Kuka tuollaista kestää? Laiskakin kuin mikä. Reissussa käytiin, minulla teetätti kaiken, ruoat ja pyykit sun muut järjestelyt. Mitenköhän tämän hoitaisi pois alta?
Kerran jo tässä yritin sanoa, ei kuunnellut. Ei kuulemma ole mitään hätää.
Kun seuraavan kerran pyrkii kylään, sanot puhelimessa, että sinulla on muuta menoa. Toistat sitä jatkossa joka kerta kun hän on tulossa. Älä avaa ovea, jos tulee soittamaan ovikelloa, vaan huudat oven läpi, että olet juuri pukemassa päällystakkia yllesi, kun on kova kiire.
Kyllä mies ajan oloon tajuaa.
 
Viimeksi muokattu:
uupunut
Kun seuraavan kerran pyrkii kylään, sanot puhelimessa, että sinulla on muuta menoa. Toistat sitä jatkossa joka kerta kun hän on tulossa. Älä avaa ovea, jos tulee soittamaan ovikelloa, vaan huudat oven läpi, että olet juuri pukemassa päällystakkia yllesi, kun on kova kiire.
Kyllä mies ajan oloon tajuaa.
Kiitos, kyllä olen kokeillut. Ei vaan tajua. Itkee ja vollottaa, kun pikkupoika. Hänet on unohdettu, pitää palopuheita tekstiviestinä minulle. Luoja, mikä tyyppi. Ystävänä täysin erilainen. Tosin suhde kun menee, menee ystävyyskin. Se ero tässä nyt on. Ei olisi pitänyt ruveta suhteeseen. Paljastui se oikea henkilö sieltä kaiken muurin takaa. Tämä ei ole rakkautta, tämä on rasite. Olen jättänyt vastaamatta, sanonut olevani kiireinen. Sitten v****ilee että kiireet vaan jatkuu. Oikeasti kyllä töiden takia olen ollutkin. Ei tarvitse aina olla valmiina kuin partiopoliisi. Hänen menoihin olen tyytynyt ja riittänyt ilmo vaan. Mun kohdalla eri juttu näköjään. Olisiko narsisti mies? Sovinismia näkyy, tytöttelee. Naisille on omat työt jne ..
 
Viimeksi muokattu:
Muumio
Kiitos, kyllä olen kokeillut. Ei vaan tajua. Itkee ja vollottaa, kun pikkupoika. Hänet on unohdettu, pitää palopuheita tekstiviestinä minulle. Luoja, mikä tyyppi. Ystävänä täysin erilainen. Tosin suhde kun menee, menee ystävyyskin. Se ero tässä nyt on. Ei olisi pitänyt ruveta suhteeseen. Paljastui se oikea henkilö sieltä kaiken muurin takaa. Tämä ei ole rakkautta, tämä on rasite. Olen jättänyt vastaamatta, sanonut olevani kiireinen. Sitten v****ilee että kiireet vaan jatkuu. Oikeasti kyllä töiden takia olen ollutkin. Ei tarvitse aina olla valmiina kuin partiopoliisi. Hänen menoihin olen tyytynyt ja riittänyt ilmo vaan. Mun kohdalla eri juttu näköjään. Olisiko narsisti mies? Sovinismia näkyy, tytöttelee. Naisille on omat työt jne ..
Etkö voisi näyttää nämä kirjoittamasi viestit hänelle, sitten ainakin ymmärtää. Tai sanoa asia miten se on, siis että hän on pikkupoika-asteella ja ei ole sinun tasoisesi.
Mitä siinä häviät? Voitat vain ja pääset eroon.

Miksi kiduttaa itseään. Jos et kehtaa sanoa noita asioita, kerro että olet löytänyt uuden rakkaan,
 
Viimeksi muokattu:
uupunut
Etkö voisi näyttää nämä kirjoittamasi viestit hänelle, sitten ainakin ymmärtää. Tai sanoa asia miten se on, siis että hän on pikkupoika-asteella ja ei ole sinun tasoisesi.
Mitä siinä häviät? Voitat vain ja pääset eroon.

Miksi kiduttaa itseään. Jos et kehtaa sanoa noita asioita, kerro että olet löytänyt uuden rakkaan,
Kiitos... Sanoin tänään asioista ja jätin hänet. Hän loukkasi minua monin tavoin sitä ennen, vinoilua, panettelua, syyllistämistä. Päätin sitten avata suuni ja kerroin kaiken. On pikkupoika-tasolla ja todella lapsellinen. Nyt sitten saan katkeraa viestiä ja palautetta, mutta taakka on pois. Lopultakin. Tosiasia se kuitenkin että mies ei huomaa mitään tapahtuneen ja syy on minussa miltei kaikkeen. Mutta nyt se on takana, raskaat vuodet on ollutkin.
 
Viimeksi muokattu:
Viuluvinkuu
Kiitos... Sanoin tänään asioista ja jätin hänet. Hän loukkasi minua monin tavoin sitä ennen, vinoilua, panettelua, syyllistämistä. Päätin sitten avata suuni ja kerroin kaiken. On pikkupoika-tasolla ja todella lapsellinen. Nyt sitten saan katkeraa viestiä ja palautetta, mutta taakka on pois. Lopultakin. Tosiasia se kuitenkin että mies ei huomaa mitään tapahtuneen ja syy on minussa miltei kaikkeen. Mutta nyt se on takana, raskaat vuodet on ollutkin.
Onnittelut sinulle! Äläkä ota takaisin vaikka kuinka vinkuisi, niinkuin useat naiset tekevät, että vähän itkua ja saa tulla takaisin.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Älylaitteissa on semmonen hyvä puoli että numerot saa estettyä. Kun jollekulle ei mene jakeluun nätit ja lopulta rumat pyynnöt olla ottamatta yhteyttä, niin estoon. Se on tylyä ja tympeää, hatuttaa itteäkin jos sille linjalle joutuu lähteen, mutta minkäs teet jos toinen ei tajua.

Kavereina jotkut on kivoja mutta parisuhteen puolella muuttuvat pikkulapsiksi. Heitä ei kuitenkaan voi muuttaa millään puheilla eikä teoilla. Aina kannattaa yrittää silleen nätisti mutta jos ei heiltä luonnistu 'olla erilainen' tai huomioida toista, niin ei sen ole mitään järkeä muuttua eri ihmiseksi vain parisuhteen takia. Olkoon mielummin hyvä ystävä kuin huono ex.
 

Yhteistyössä