Kas, meinasin tehdä itse aloituksen samasta aiheesta, mutta näköjään jollain muullakin menee yhtä "hyvin..".
Hiljaista on ollut miehen exän puolelta, ehdittiin jo toivoa, että on päässyt tasapainoon itsensä kanssa löydettyään itselleen miehen, ehdittiin jo luulla, että josko tämä tästä vähitellen alkaisi lutviutua ja keskusteluyhteys ja ns. normaali kanssakäyminen sujua mutta ei, turha luulo!
Kun miehen exä kuuli minun olevan raskaana, alkoi taas tekstiviestiterrorismi jossa mies haukuttiin itsekkääksi, isäksi joka ei kuulemma TODELLAKAAN huolehdi lapsistaan, joka ei harrasta lasten kanssa, joka ei osallistu. Samaan syssyyn tuli (taas kerran) vaatimus tapaamisten muuttamisesta vain joka toiseksi viikonlopuksi. Tosiasiassa täällä ei kenenkään muun ehdoilla elämää suunnitellakkaan kun näiden kahden lapsen. Koko muun perheen työt ja vapaa aika on suunniteltu kalenteriin niin, että kalenteriin on koko ajan vedettynä yliviivaustussilla "sun viikot ja mun viikot" ja niiden mukaan poikkeuksetta eletään.
Mies juoksee ja pomppii lasten pillin mukaan täysin, pelaa palloa vaikka on mennyt töihin klo 5.30 aamulla eikä ole nukkunut edes puolen tunnin päiväunia, kuinka moni "normaali"perheen isä taipuu sellaiseen.. joten kyllä nuo järjettömät syytökset saa itse kullekin herneen nenään. Exä korostaa samassa isän ja lasten yhdessä tekemisen tärkeyttä ja samalla on viemässä nämä isältä pois.
Ja kaikki tämä vain sen takia, että meidän perheeseen on tulossa lisäystä.
Kova hinku on yksinhuoltajaksi, vaikka jonkin verran yksinhuoltajienkin juttuja seuranneena olen saanut käsityksen, että se elämä ei niin kovin ruusuista ole. Ilmeisesti tämän miehen osallistumisen lasten elämään käsittää todella vain sellainen, jonka mies ei syystä tai toisesta osallistu.
Kyllä tässä selvästi taas oma kateus menee lasten edun ajattelun edelle.
Eipä voi mitään. Se on kai pakko vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mutta kun hitsit että se on välillä niin vaikeeta
\|O