Mukamas harmittaa, kun mies ei enää juo mun kanssa lauantai-illan kaljaa eikä syödä yhdessä karkkia ja katsota leffaa... Se istuu kaiket illat koneella ja vahtaa sieltä saliohjeita ja ruokaohjeita ja sitten tekee itselleen kaikkea erilaista iltapalaa eikä edes kysy haluunko mä. Kieltäytyy syömästä leipomuksia, joita ennen on edes maistanut. Nyt haistelee vaan (joka itse asiassa ärsyttää) - eli mä syön suklaata ja hän on siinä nenän kanssa haistelemassa :kieh:
Ei puhu muusta kuin salista, salista, salista. Mulle puhuu mun juoksuharrastuksesta, ei muusta. Ja sitten!! Kun mä ostan väliin rasvatonta piimää/jogurttia, niin tulee silmät loimuten kysymään, että miks oot tollasta ostannu! Öö, jos mäkin yritän laihduttaa? Mut sit pitää ostaa rasvasempia, että hänkin syö. Mutta sitten syö ja närppii, ei syö kuten ennen.
En tiedä oonko kateellinen vai huolissani. Siis kun ei hänen päähänsä mahdu mitään muuta. Mullekin vain hokee, että jaksat ja osaat kyllä, kun satuin sanomaan, että jos juoksisi syksyllä puolimaratonin. Ja siis kertoo mulle salineuvoja, vaikka en edes käy salilla.
Siis hienoahan se on, että on innostunut jne. mutta jotain rajaa?? Pitäisi kai meidän elämään muutakin mahtua, meillä on vauvakin... Ja välillä tuntuu, että haluaisi, että mäkin olisin joku himosporttinen. Mut kun en ole, niin en ole. Maha on synnytyksen jäljiltä ja paino normaalipainosta vähän yli. Yritän kyllä laihtua, mutta mulla on syömishäiriötä (siis bed) niin lipsahtelee aika rajusti välillä. Ja kaiken lisäks, mies yrittää sanoa mulle, että syö normaalisti ja tasasesti ja itse sitten syö vain tiettyjä ruokia eikä kelpaa enää mikään mikä ennen.
Ehkä oon vaan kateellinen, ehkä en. En tiedä.
Onko normaalia käytöstä? Painotan, ettei puhu siis mistään muusta. Ei mistään.
Ei puhu muusta kuin salista, salista, salista. Mulle puhuu mun juoksuharrastuksesta, ei muusta. Ja sitten!! Kun mä ostan väliin rasvatonta piimää/jogurttia, niin tulee silmät loimuten kysymään, että miks oot tollasta ostannu! Öö, jos mäkin yritän laihduttaa? Mut sit pitää ostaa rasvasempia, että hänkin syö. Mutta sitten syö ja närppii, ei syö kuten ennen.
En tiedä oonko kateellinen vai huolissani. Siis kun ei hänen päähänsä mahdu mitään muuta. Mullekin vain hokee, että jaksat ja osaat kyllä, kun satuin sanomaan, että jos juoksisi syksyllä puolimaratonin. Ja siis kertoo mulle salineuvoja, vaikka en edes käy salilla.
Siis hienoahan se on, että on innostunut jne. mutta jotain rajaa?? Pitäisi kai meidän elämään muutakin mahtua, meillä on vauvakin... Ja välillä tuntuu, että haluaisi, että mäkin olisin joku himosporttinen. Mut kun en ole, niin en ole. Maha on synnytyksen jäljiltä ja paino normaalipainosta vähän yli. Yritän kyllä laihtua, mutta mulla on syömishäiriötä (siis bed) niin lipsahtelee aika rajusti välillä. Ja kaiken lisäks, mies yrittää sanoa mulle, että syö normaalisti ja tasasesti ja itse sitten syö vain tiettyjä ruokia eikä kelpaa enää mikään mikä ennen.
Ehkä oon vaan kateellinen, ehkä en. En tiedä.
Onko normaalia käytöstä? Painotan, ettei puhu siis mistään muusta. Ei mistään.
