Miehen ja naisen välinen ystävyys avioliitossa

[Pulmallinen tilanne]

Hei, toivoisin kommentteja seuraavaan asiaan: olemme olleet vaimoni kanssa naimissa lähes 20 vuotta, 2 lasta joista toinen jo muuttanut pois kotoa. Avioliitossamme on ollut ylä- ja alamäkiä sekä yksi uskottomuusjuttu vaimoni taholta. Kuitenkin liittomme on ollut minusta ihan hyvä. Seksielämä on hiipunut aika tavalla parina viime vuotena ja muutenkin tuntuu että yhteiset asiat alkavat olla aika vähissä. Kaikki on vaan sitä arkea. Olemme puhuneetkin asiasta yhdessä mutta ratkaisua ei olla oikein löydetty. Itse olen lähes aina työskennellyt naisvaltaisella alalla ja muutenkin tullut aina paremmin toimeen naispuolisten työkavereiden kanssa. Nyt olen tutustunut työni puolesta suurinpiirtein samanikäiseen naiseen jonka kanssa synkkaa tosi hyvin. Välillämme ei ole mitään ns. eroottista vipinää eikä varmaan tulekaan koska emme kumpikaan ole hakemassa uutta suhdetta. Häneen tutustuminen on piristänyt minua paljon ja viihdymme hyvin toistemme seurassa. Olemme puhuneet että kävisimme joskus esim. syömässä ulkona ilman mitään taka-ajatuksia. Itse uskon täysin miehen ja naiseen väliseen puhtaaseen ystävyyssuhteeseen mutta kannattaako asiasta kertoa puolisolleni. Toisaalta haluaisin olla hänelle rehellinen tästä ystävyyssuhteesta koska mielestäni minulla ei ole mitään salattavaa. Vaimoni on kuitenkin aika mustasukkainen luonne enkä haluaisi tästä asiasta tulevan riitoja.

 

[749851]

pääset jatkossa kun olet alusta asti rehellinen. Jos ensin salailet ja sitten jossain vaiheessa jutut alkavat paljastua niin lumipallosta kasvaa lumivyöry. Ja sitten vaimosi tuskin enää uskoo ettei jutussa ole ollut mitään. Yleensä ottaen olen kyllä sitä mieltä että miksi pitäisi kituuttaa suhteessa joka ei enää toimi ja aiheuttaa (vain) mielipahaa molemmille osapuolille tai ei anna mitään...

 

[158947]

Olen samaa mieltä kuin edellinen! Jos ystävyytenne on "vain" ystävyyttä, siinä ei ole mitään salattavaa ja jos jotakin pitää salata, ei ehkä kysymys olekaan "vain" ystävyydestä. Kaikilla saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, eikä siinä ole mitään väärää tai salattavaa.

 

[mutkainen suora?]

Siis minkä ihmeen takia ei voisi olla ystäviä jotka edustavat vastakkaista sukupuolta?
Tuota kysymystä olen miettinyt itse niin kauan kuin itselläni on seurustelukuvioita ollut, olen nyt 22-vuotias nainen. Minulla on melkoisen laaja kaveripiiri joista naisia on tasan 2 henkilöä. Siis tähän en laske tuttavia. Toista noista naisista uskallan sanoa ystäväksi, sen lisäksi ehkä 3 kundia ansaitsee tuon "arvonimen". Mutta kun se vaan on niin että jätkäporukassa on niin paljon helpompi ja vapaampi olla, hyväksytään sellaisena kuin on (salatunkin kateuden tms.negatiivisen tunteen vaistoaa) koska minkäänlaista seksuaalista vipinää ei ole. Eikä kertaakaan ole käynyt niin että uskouduttuani miespuoliselle ystävälle olisin kuullut kertomani asiat muualta jälkeenpäin...näin se vaan on. Jostain syystä vaan lähes kaikki seurustelukumppanit ovat mustasukkaisia, kerron asiasta avoimesti ja myös sen etten voi mitään sille et viihdyn kundien kanssa paremmin. Ja miksi pitäisi voida? Nyt, 2 vuoden jälkeen olen saanut mieheni uskomaan että kaverit ovat vain ja ainoastaan kavereita. Tietenkin hyväksyn hänellekin kaverit jotka ovat naisia, miksi ei? Ja olen ihmetellyt myös sitä, että vaikka kerron avoimesti myös olevani bi-seksuaali, YKSIKÄÄN mies ei ole ollut koskaan mustasukkainen näistä 2 naisesta jotka kavereikseni lasken =)

 

[uskokaa pois vaan]

Jos et halua vaimolle kertoa, pelätessäsi mustasukkaisuutta -valehtelet että korvat soi. Näin ajattelen omasta miehestäni samassa tilanteessa. Mutta jos ei osaa olla rehellinen itselleen...

 

[ymmärrys]

Pulmallinen tilanne:
Minusta tuo juuri lisää mustasukkaisuutta jos menet vain selän takana lounaalle. Ja teidän joku tuttunne vaikka näkee ja kertoo oman versionsa.
Jos ihan puhtaasti luulet että voitte lounastaa ystävinä, niin kerro ihmeessä vaimolle.

Jos niin kuin luulen,
(elättelet kuitenkin toiveita jos ne johtaisi johonkin) ,
vähän kuin varkain,
jätät kertomatta vaimolle..
Ja kestät seuraukset.
3. Vaihtoehto jota et edes esittänyt:
menette 3 sinne lounaalle,tutustuu vaimokin työkavereihisi, jos ei kerran ole mitään.
Minusta ongelma tilanteessa on sinulla ei vaimon suhtautumisessa.

 

[ongelma parisuhteessa]

Mielestäni sinun pitäisi edelleen keskittyä vaimoosi. Menisit hänen kanssaan kahdestaan ulos syömään, irti arjesta. Voisitte viettää vaikka viikonlopun jossain toisella paikkakunnalla. Muistelisitte niitä aikoja, kun tutustuitte. Menisitte yhdessä jonnekin.

Tutustu uudelleen vaimoosi. Kuka hän on tänään? Mitä kiinnostavaa hänessä on? Miltä tuntuu olla hänen lähellään ilman seksiä? Seksillä? Miten vaimosi keho on muuttunut? Entä omasi? Voisitteko alkaa jonkun yhteisen molemmille uuden harrastuksen? Olisiko parisuhdeterapiasta apua?

Jos nykyisessä tilanteessa lähdet vieraan naisen kanssa syömään, niin vaimosi on ymmärrettävästi hävinnyt. Hyvässä parisuhteessa sellainen onnistuisi.

 

[Yksi aviovaimo]

Kuten alkuperäinen kirjoittaja kertoi, niin tämä uusi ystävyyssuhdehan on piristänyt häntä. Ehkäpä siitä poikii jotakin hyvää ja positiivista myös nykyiseen parisuhteeseen.
Jos vaimosi on kovin mustasukkainen luonne, niin en ehkä lähtisi heti kertomaan hänelle ystäväsi kanssa yhdessä syömisestä. Siitä ei seuraa muuta kuin riitaa (tiedän kokemuksesta). Jos ystävyytenne pysyy pelkkänä ystävyytenä, niin sinullahan on puhdas omatunto eikä sitä mikään muuksi muuta. Olette olleet pitkään yhdessä joten on täysin ymmärrettävää että arki hallitsee elämäänne ja siihen ehkä haluaisi muutosta. Tietenkin parempi olisi että sen muutoksen saisi aikaan oman kumppanin kanssa mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa herättää usein ajatuksia myös jostakin enemmästä ja joskus varmaan näin onkin. Kerro jonkin sopivan tilaisuuden tullen vaimollesi tästä ystävästä mutta edellytä myös että hän hyväksyy ystävyytenne eikä vaadi sinua lopettamaan sitä.
Kirjoituksesi perusteella sinä olet kuitenkin ollut uskollinen puoliso toisin kuin vaimosi.
Älkääkä nyt muut sitten ymmärtäkö tätä niin, että kannattaisin tuon syrjähypyn kostamista ystävyyssuhteella ja mahdollisesti muullakin. Olen tehnyt omalle miehelleni selväksi että minulla on miespuolisia ystäviä joita joskus tapaan kahden kesken ja sallin saman myös hänelle naispuolisten ystävien suhteen. Itse tiedän omat rajani, samoin kuin mieheni omansa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea uuteen ystävyyssuhteeseen. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa.