miehen juomisesta....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Alkoholistin vaimo?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Alkoholistin vaimo?

Vieras
Olemme olleet miehen kanssa 10v yhdessä. Yhteisiä lapsia on kaksi 3 ja 1,5v. Ongemaksi alkaa muodostua miehen juominen! On aina juonut usein, ns kalsarikännejä...Nykyisin juo muutamana arki-iltana+pe ja la.

Olen mijoonat kerrat yrittänyt keskustella aiheesta, turhaan! Kokee, että jäkätän ja nipotan turhasta?!

Usein viikonloppuisin meillä riidellään, koska minulla loppuu hermot tuohon touhuun, en haluaisi, että lapset näkevät isänsä kännissä joka viikonloppu! Ja yksinkertaisesti omat voimat akavat olla vähissä...Mies pelaa kaiket viikonloput pleikkaa illat ja alkuyöt ja katsoo oikeudekseen nukkua joka ikinen viikonloppu aamuisin pidempään!! Onhan hän noussut arkiaamuisin töihin....Kun taas minä olen ollut hoitovaapaalla ja hoitanut "vain" kaikki kotityöt+lapset+koiran...

Nyt koko ajan enemmän kaduttaa, että ostettiin vajaa vuosi sitten uusi asunto...Itseltä alkaa voimat ihan totaalisesti loppua tähän hommaan!!! Mietityttää, että miten pärjäisin taloudellisesti lasten kanssa keskenään jne....

Sori sekava teksti, pakko päästellä höyryjä tänne, kun ei enää muutakaan keksi!
 
Lapsilla on oikeus päihteettömään kotiin ja lapsuuteen. Aikuisella taas on velvollisuus huolehtia, että lapsi saa sen turvallisen ja tasapainoisen kodin, kaikki vaikuttavat kaikkeen. Kannattaisi keskustella vakavasti miehen kanssa, jos tuo vaikuttaa koko perheen elämään.
 
Yritä keskustella miehesi kanssa, jos tilanne muuttuisi. Itse kasvoin alkoholisti-isä -perheessä ja en voi suositella jäämistä ko. tilanteeseen (meillä äiti jäi ja on edelleen). Edelleen kärsin siitä, millainen isä on/oli. Mm. ystävyyssuhteet olemattomia kouluajoilta, kun ketään ei kehdannut kutsua kylään tms. (kävi siis töissä, mutta mm. viikonloput. lomat ym. juuri usein kännissä). Nyt isän kännäily ottaa edelleen ja ehkä vielä enemmän päähän, kun oma lapsi pieni, eipä paljoa huvita siellä olla, jos on ryypännyt. Olen siitä suoraankin sanonut, mutta ei ilmeisesti niin paljoa kiinnosta. Onneksi nyt asutaan usean sadan km:n päässä, mutta loppuvuodesta ilmeisesti muutto kotiseudulle ajankohtaista, niin saa nähdä, miten sittenkään viittii kotona vierailla....

Tulipa pitkä vuodatus, mutta jos miehesi tilanne ei muutu, niin älä jää vuosiksi odotelemaan, josko muuttuisi. Vaikka ero tuntuisi vaikealta, on se varmasti lasten kannalta parasta. Näin minä olen ainakin kokenut, kun sitä meidän perheessä ei tapahtunut...
 
Olen itsekin perheestä, jossa isä joi enemmän kuin tarpeeksi...Meillä tosin isä ei koskaan juonut arkisin, ei edes saunakaljaa...Mutta siis oman kokemuksen pohjalta juuri mietinkin, että en halua samaa omille lapsilleni!!!

Silti huoli taloudellisesta tilanteesta ja arjesta muutenkin painaa! Jopa niin paljon, että sen vuoksi kituutan edelleen miehen kanssa yhdessä...Olen itse juuri palaamassa hoitovapaalta töihin, teen 3-vuorotyötä...Miten onnistuisi siis työn ja yh:n elämän yhdistäminen?!?

Ärsyttää suunnattomasti se, että tiedän, minkälainen mies on aiemmin ollut! Oman äitinsä kuoleman jälkeen kaikki on luisunut alamäkeen ja kovaa!

Äh....miksi elämän pitääkin aina olla niin hemmetin vaikeaa???
 
Meilläkin entisellä isännällä oli joka päivä kuvioissa kaljapullo; ei aina känniksi asti mut niin et lapsi 2vuotiaana karhupullonkorkkiin reagoi sanalla "isi". :( Myös pelaaminen kuulostaa ikävän tutulta; ja tietty niitä k-18 pelejä lapsen nähden koska "ei tuon ikäinen vielä ymmärrä". Mun mitta täytty ja muutin lapsen kanssa pois. Saa juoda ja pelata sit ihan rauhassa ilman mun 'mäkätystä'; ja mulla ja lapsella on mukava raitis elämä.

Eli siis voimia ap:lle!! Joko tilanteen kestämiseen tai ratkaisun tekemiseen...
 
Meillä on kanssa jo ekoja kauppaleikkejä leikitty niin et isi lähtee kauppaan ja ostaa sit kaljaa ja tupakkaa... ;(
Miehen oma isä on vielä kans ollu aina sellanen että työnsä hoitanu, mutta sit aina kun vapaata niin sit on kans pitäny saada ottaa. Itekki on sitä muistellu että ei ollu mukavaa lapsen mielestä. Sitten ei kuiteskaan itellä ole selkärankaa toimia toisin.
Pitäsköhän todeta näin maallikkona et ei kait sitä turhaan oo tutkittu että toisilla se addiktoitumminen on vaan geeneissä ja tapahtuu sitten helpommin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja muuttanut:
Meillä on kanssa jo ekoja kauppaleikkejä leikitty niin et isi lähtee kauppaan ja ostaa sit kaljaa ja tupakkaa... ;(
Miehen oma isä on vielä kans ollu aina sellanen että työnsä hoitanu, mutta sit aina kun vapaata niin sit on kans pitäny saada ottaa. Itekki on sitä muistellu että ei ollu mukavaa lapsen mielestä. Sitten ei kuiteskaan itellä ole selkärankaa toimia toisin.
Pitäsköhän todeta näin maallikkona et ei kait sitä turhaan oo tutkittu että toisilla se addiktoitumminen on vaan geeneissä ja tapahtuu sitten helpommin...

Mutta en siis tällä tarkota että sitä käytöstä hyväksysin silti tai että se olis jotenkin vähemmän paheksuttavaa silloin.
 

Yhteistyössä