M
Murtunut
Vieras
Olen avoliitossa miehen kanssa, joka on lähes täydellinen juuri minulle lähes kaikin puolin. Ainakin selvinpäin. Olemme olleet yhdessä pian kolme vuotta. Mutta. Mies vetää säännöllisesti lärvit, niin että on täysin tolkku pois. Humalassa hänelle voi tapahtua mitä vaan. On aina arpapeliä lähteä yhdessä iltaa viettämään , kun ei tiedä juoko hän kohtuudella, vai vetääkö örinäkännit. Kännissä hän voi räyhätä, haukkua kaikki, tapella , kaatuilla, hukata omaisuuttaan,( muutama lompakko ja kännykkä on mennyt)tai ihan mitä vaan mitä nyt eteen sattuu.
Kaksi viikkoa sitten hän oli kaverinsa kanssa baarissa. Kännykkä hävisi taas, ja hän tuli kädet veressä kotiin, oli kaatunut ruusupuskaan. Muutaman kerran tullessani yövuorosta on ollut hellan levy päällä, kyteviä tupakoita lattialla, kerran hän oli polttanut tupakkaa sängyssä ja polttanut reiän patjaan. Toisen kerran hän taas oli polttanut kulmakarvansa ja hiuksiaan ohimolta kännipäissään. Ja kämppä on aina noiden juttujen jälkeen kuin sikolätti. Minä olen aina siivonnut jäljet. Yhtenä kertana hän oli mennyt ulkomaalaisten homo-huumeidenkäyttäjien autoon, tarkoituksena lähteä jonnekin jatkoille, mutta oli hypännyt pois kyydistä. Mitä vaan olisi voinut käydä!! Ravintoloista hän on saanut elämässään useita porttikieltoja ja lentänyt niistä ulos. Kerran hän on joutunut putkaan riehuessaan kaverinsa asunnossa kännissä, hajottanut ikkunoita tms.
Kerran ollessamme ystäväni äidin luona käymässä, hän joi siellä viinaa ja syleksi lattialle. Hän sylkee usein lattialle kännissä, tai alkaa aukoa minulle päätään ilman mitään sen kummempaa syytä.Riittää jos sanon jotain väärin, niin että hän suuttuu. Lyönyt minua hän ei koskaan ole, mutta on lyönyt nyrkin seinästä läpi, potkinut ovia rikki, ja kerran kaatanut minut sohvalle ja vääntänyt käsistä niin että sattui. Jälkikäteen hän ei myöntänyt mitään, sanoi että se oli minun syyni, koska provosoin häntä.
Tänä aamuna kahdeksan jälkeen tulin yövuorosta kotiin huolesta sekaisin, mies ei ollut vastannut puhelimeen illalla, kun olin soittanut ,kun minulla oli hänelle asiaa. Hän ei vastannut viesteihinikään. Normaalisti hän aina vastaa. Aavistin pahaa.Hän ei ollut kertonut minulle aikovansa juoda. No mutta, kun tulin kotiin, oli taas kerran kämppä mullin mallin. Mies oli naama veressä, ja toinen puoli naamasta tohjona ja turvoksissa, ja silmä muurautunut umpeen jne., verta pitkin kämppää. Olohuoneen lattialla oli puukko. Oli ryypännyt meillä naapurin kanssa, ja olivat lähteneet baariin, ja kotimatkalla hän oli kuulemma kaatunut, ja uudet 300 e silmälasitkin oli kadottanut, ja loukannut naamansa. Tai noin hän kertoi. En tiedä onko se totta.
Olen monta kertaa sanonut etten jaksa, vaikka rakastan häntä paljon. Itsekin otan joskus, mutta harvemmin kuin hän, ja aina kohtuudella, vain mietoja juomia.
Hän vetää pään täyteen suunnilleen kerran viikossa, tai ainakin kahdessa. Nyt sanoin että jos hän ei opi juomaan kohtuudella, ilman että saan pelätä hänen henkensä puolesta aina, jätän hänet. Olemme muuttaneet yhteen puoli vuotta sitten, ja isompaan asuntoon muutimme 1,5 kk sitten. Pahaksi onneksi hän tutustui erääseen naapuriin joka myös ottaa reilusti, ja tämän kanssa ovat sitten meillä tänään "istuneet iltaa".
Aina kun olen hänelle vihainen kännisekoilujen jälkeen, hän katuu ja pyytelee anteeksi, tuo kukkia tms. Mutta en kestä enää, mittani alkaa täyttyä ja usko paremmasta huomisesta hänen juomisensa suhteen alkaa loppua.
Olen täysin hajalla henkisesti nyt. Hän on selvinpäin aivan ihana, ja silloin rakastan häntä valtavasti. Nytkin hän tuolla toisessa huoneessa katuu. Ja monta kertaa sekoilun jälkeen hän on luvannut parantaa tapansa, ja opetella juomaan kohtuudella. Ja minä hölmö olen uskonut. Tai aluksi uskoin, en enää pitkään aikaan, kun olen huomannut lupaukset aina katteettomiksi. Ja nytkin tänään jos/ kun lopetan tämän mykkäkoulun, alkaa anteeksipyytely, ja ehkäpä parin viikon raittius, niinkuin hänellä yleensä alkaa pahimpien sekoilujen jälkeen. Olisiko paras antaa vielä yksi mahdollisuus, ja uskoa että hän lopettaisi tuon touhunsa, vai luovuttaa ja lähteä?
Kaksi viikkoa sitten hän oli kaverinsa kanssa baarissa. Kännykkä hävisi taas, ja hän tuli kädet veressä kotiin, oli kaatunut ruusupuskaan. Muutaman kerran tullessani yövuorosta on ollut hellan levy päällä, kyteviä tupakoita lattialla, kerran hän oli polttanut tupakkaa sängyssä ja polttanut reiän patjaan. Toisen kerran hän taas oli polttanut kulmakarvansa ja hiuksiaan ohimolta kännipäissään. Ja kämppä on aina noiden juttujen jälkeen kuin sikolätti. Minä olen aina siivonnut jäljet. Yhtenä kertana hän oli mennyt ulkomaalaisten homo-huumeidenkäyttäjien autoon, tarkoituksena lähteä jonnekin jatkoille, mutta oli hypännyt pois kyydistä. Mitä vaan olisi voinut käydä!! Ravintoloista hän on saanut elämässään useita porttikieltoja ja lentänyt niistä ulos. Kerran hän on joutunut putkaan riehuessaan kaverinsa asunnossa kännissä, hajottanut ikkunoita tms.
Kerran ollessamme ystäväni äidin luona käymässä, hän joi siellä viinaa ja syleksi lattialle. Hän sylkee usein lattialle kännissä, tai alkaa aukoa minulle päätään ilman mitään sen kummempaa syytä.Riittää jos sanon jotain väärin, niin että hän suuttuu. Lyönyt minua hän ei koskaan ole, mutta on lyönyt nyrkin seinästä läpi, potkinut ovia rikki, ja kerran kaatanut minut sohvalle ja vääntänyt käsistä niin että sattui. Jälkikäteen hän ei myöntänyt mitään, sanoi että se oli minun syyni, koska provosoin häntä.
Tänä aamuna kahdeksan jälkeen tulin yövuorosta kotiin huolesta sekaisin, mies ei ollut vastannut puhelimeen illalla, kun olin soittanut ,kun minulla oli hänelle asiaa. Hän ei vastannut viesteihinikään. Normaalisti hän aina vastaa. Aavistin pahaa.Hän ei ollut kertonut minulle aikovansa juoda. No mutta, kun tulin kotiin, oli taas kerran kämppä mullin mallin. Mies oli naama veressä, ja toinen puoli naamasta tohjona ja turvoksissa, ja silmä muurautunut umpeen jne., verta pitkin kämppää. Olohuoneen lattialla oli puukko. Oli ryypännyt meillä naapurin kanssa, ja olivat lähteneet baariin, ja kotimatkalla hän oli kuulemma kaatunut, ja uudet 300 e silmälasitkin oli kadottanut, ja loukannut naamansa. Tai noin hän kertoi. En tiedä onko se totta.
Olen monta kertaa sanonut etten jaksa, vaikka rakastan häntä paljon. Itsekin otan joskus, mutta harvemmin kuin hän, ja aina kohtuudella, vain mietoja juomia.
Hän vetää pään täyteen suunnilleen kerran viikossa, tai ainakin kahdessa. Nyt sanoin että jos hän ei opi juomaan kohtuudella, ilman että saan pelätä hänen henkensä puolesta aina, jätän hänet. Olemme muuttaneet yhteen puoli vuotta sitten, ja isompaan asuntoon muutimme 1,5 kk sitten. Pahaksi onneksi hän tutustui erääseen naapuriin joka myös ottaa reilusti, ja tämän kanssa ovat sitten meillä tänään "istuneet iltaa".
Aina kun olen hänelle vihainen kännisekoilujen jälkeen, hän katuu ja pyytelee anteeksi, tuo kukkia tms. Mutta en kestä enää, mittani alkaa täyttyä ja usko paremmasta huomisesta hänen juomisensa suhteen alkaa loppua.
Olen täysin hajalla henkisesti nyt. Hän on selvinpäin aivan ihana, ja silloin rakastan häntä valtavasti. Nytkin hän tuolla toisessa huoneessa katuu. Ja monta kertaa sekoilun jälkeen hän on luvannut parantaa tapansa, ja opetella juomaan kohtuudella. Ja minä hölmö olen uskonut. Tai aluksi uskoin, en enää pitkään aikaan, kun olen huomannut lupaukset aina katteettomiksi. Ja nytkin tänään jos/ kun lopetan tämän mykkäkoulun, alkaa anteeksipyytely, ja ehkäpä parin viikon raittius, niinkuin hänellä yleensä alkaa pahimpien sekoilujen jälkeen. Olisiko paras antaa vielä yksi mahdollisuus, ja uskoa että hän lopettaisi tuon touhunsa, vai luovuttaa ja lähteä?