Meirami
Mieheni on todella itsepäinen ja sanalla sanoen jäärä. Viime aikoina tämä on pahentunut ja alan olla itse täysin väsynyt tähän. Tuntuu että elän suhteessa jossa toinen päättää kaikesta, ja minun mielipiteelläni ei ole arvoa.
Tilanne on kärjistynyt nyt todella tulehtuneeksi riidaksi, ja aiheena on koti. Mies on sitä mieltä että kotiin ei tarvitse hankkia koskaan mitään, se on hukkaan heitettyä rahaa. Ei, vaikka minä maksaisin omista rahoistani ostokset. Sohvamme on täysin loppuunkulutettu, reikäinen ja tahrainen sekä selkänojasta kelvottoman muhkurainen. Miehen mielestä se on ihan ok, "katsellaan ensi kesänä uutta sohvaa, nyt ei ole varaa" (varaa on, olemme keskituloisia ja yhteisiä sekä omia säästöjä paljon)
Tiskikone hajosi, miehen mukaan uutta ei hankita. Lapsiperheessä tiskikone on aika kiva apu arjen pyörittämisessä, varsinkin kun koko kodinhoito on minun vastuullani muutenkin (ja käyn vielä kokopäivätyössä lisäksi). Sänkymme on vanha ja ollut vaihtokunnossa jo pari vuotta, miehen mukaan se on aivan hyvä. Olohuoneesta puuttuu kaihdin ja vastapäisestä talosta näkee suoraan sisään - mies sanoi että mietitään asiaa myöhemmin.
En vaadi suurta ja kallista, enkä mitään hienoa, haluaisin vain että kotonamme olisi ehjät huonekalut. Mies on valmis sijoittamaan rahaa hänelle tärkeisiin asioihin, mutta mikään minulle tärkeä juttu ei ole sellainen johon voisi sijoittaa edes euroa. Ja kun olen sitten omista rahoistani ostellut kaikkea käyttötavaraa kotiin, on KAIKKI miehen mielesä turhaa.
Tuntuu että tästä on tullut valtapeli, mies nautii kun saa alistaa minua kieltämällä minulle tärkeät asiat. Jääräpäisyys ulottuu muillekin elämän osa-alueille, miehellä on eräs sairaus joka vaatisi säännöllistä seurantaa, mutt mies ei mene lääkäriin. Olen itku kurkussa anellut että menisi eds minun takia tsekkaamaan terveydentilansa mutta ei. Elämme tällä hetkellä suhteessa jossa mies on melkeimpä järjestäen vastaan kaikkea mitä minä ehdotan.
Mitä tehdä? Olen ihan loppu ja itkettää.
Tilanne on kärjistynyt nyt todella tulehtuneeksi riidaksi, ja aiheena on koti. Mies on sitä mieltä että kotiin ei tarvitse hankkia koskaan mitään, se on hukkaan heitettyä rahaa. Ei, vaikka minä maksaisin omista rahoistani ostokset. Sohvamme on täysin loppuunkulutettu, reikäinen ja tahrainen sekä selkänojasta kelvottoman muhkurainen. Miehen mielestä se on ihan ok, "katsellaan ensi kesänä uutta sohvaa, nyt ei ole varaa" (varaa on, olemme keskituloisia ja yhteisiä sekä omia säästöjä paljon)
Tiskikone hajosi, miehen mukaan uutta ei hankita. Lapsiperheessä tiskikone on aika kiva apu arjen pyörittämisessä, varsinkin kun koko kodinhoito on minun vastuullani muutenkin (ja käyn vielä kokopäivätyössä lisäksi). Sänkymme on vanha ja ollut vaihtokunnossa jo pari vuotta, miehen mukaan se on aivan hyvä. Olohuoneesta puuttuu kaihdin ja vastapäisestä talosta näkee suoraan sisään - mies sanoi että mietitään asiaa myöhemmin.
En vaadi suurta ja kallista, enkä mitään hienoa, haluaisin vain että kotonamme olisi ehjät huonekalut. Mies on valmis sijoittamaan rahaa hänelle tärkeisiin asioihin, mutta mikään minulle tärkeä juttu ei ole sellainen johon voisi sijoittaa edes euroa. Ja kun olen sitten omista rahoistani ostellut kaikkea käyttötavaraa kotiin, on KAIKKI miehen mielesä turhaa.
Tuntuu että tästä on tullut valtapeli, mies nautii kun saa alistaa minua kieltämällä minulle tärkeät asiat. Jääräpäisyys ulottuu muillekin elämän osa-alueille, miehellä on eräs sairaus joka vaatisi säännöllistä seurantaa, mutt mies ei mene lääkäriin. Olen itku kurkussa anellut että menisi eds minun takia tsekkaamaan terveydentilansa mutta ei. Elämme tällä hetkellä suhteessa jossa mies on melkeimpä järjestäen vastaan kaikkea mitä minä ehdotan.
Mitä tehdä? Olen ihan loppu ja itkettää.