On se hurjan kurjaa kuinka paljon on vanhempia, jotka ajattelevat että kun päivähoidosta kerran maksetaan, niin sinnehän se lapsi viedään! Päiväkotipäivä on lapselle täyttä työtä! Harva aikuinen sitä vaan huvikseen omina lomapäivinä haluaisi mennä töihin, kun on niin ikävä työkavereita.... Toki ymmärrän myös vanhempien tarvetta levätä ja saada joskus omaa aikaa. Mutta se ei tarkoita lapsen viemistä hoitoon jokaikinen vanhemman vapaapäivä, saatikka sitten kokopäiväksi. Itsekästä ja täysin vanhemman omista tarpeista lähtevä ajattelumalli, jota kummasti kuitenkin perustellaan lapsen parhaalla!
Mutta oikeasti aiheeseen. Päivähoidon aloittamisessa, varsinkin pienten lasten kohdalla, on tärkeää säännöllisyys, pehmeä lasku ja ennakointi. Lapsen kanssa kannattaa etukäteen tutustua päiväkotiarkeen moneen otteeseen, ensin vanhempien kanssa yhdessä käymällä (esim. pari tuntia) ja sitten jättämällä lapsen itsekseen hoitoon pariksi tunniksi, jonka jälkeen päivää voi vähitellen pidentää. Mutta jonkun mainitsema 7-16.30 päivä on jo hurjan pitkä hoitopäivä lapselle... Eli kannattaa yrittää työvuorojen puitteissa miettiä kumpi hakee ja kumpi vie. Pehmeän laskun lisäksi jo pienelle lapselle on tärkeää ennakoida tulevia tapahtumia, eli kertoa mitkä ovat hoitopäiviä ja mitkä vapaapäiviä. Näin lapselle ei tule yllätyksenä hoitoon lähteminen.
Useimpien lasten kanssa päivähoito alkaa mukavasti ja päivät sujuvat itkuitta. Tyypillistä kuitenkin on, että muutaman päivän tai viikon jälkeen lapsi tajuaa asian karun totuuden, että tämä on nyt arkipäivää eikä uutuuden viehätystä ja näin usein alkavat aamuitkut ja kiukuttelut. Toki on lapsia, joille tätä vaihetta ei tule, mutta monta vuotta pienten ryhmässä toimineena olen huomannut, että suurimmalle osalle näin käy. Ja usein vanhemmat miettivät, mitä nyt on tapahtunut, kun alkuun kaikki sujui niin kivasti. Tästä ei kannata huolestua, harva lapsi itkee hoidossa koko päivää, vaikka sinne itkuisena jäisi ( ja taas haettaessa itkuun uudelleen purskahtaisi).
Tässä ap:n tapauksessa suosittelisin alkuun juuri säännöllistä hoitoa, mutta lyhennettynä hoitopäivänä. Säännöllisyyshän lapsen elämässä ei tarkoita, että pk:ssa tulisi olla joka päivä, vaan peräkkäisiä päiviä. Sopeutuminen alkaa useimmilla alusta siinä vaiheessa kun hoidosta ollaan pois pitkiä aikoja esim. viikko(ja) ja hoidossa käyminen on hyvin hajanaista (yksittäisiä päiviä siellä täällä). Mutta on lapsia, joita tämäkään ei haittaa. Joten muidenkin mainitsemat pidennetyt viikonloput on hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Lapsi olisi hoidossa muutamana päivänä viikosta peräkkäisinä päivinä ja näistäkin päivistä osa voi olla lyhyempiä hoitopäiviä, miten nyt opiskelukalenteriin sopii. Hoitoajan pituudella ei lapsen sopeutumiseen ole juuri merkitystä, usein lyhyempää päivää tekevillä lapsilla hoidossa jaksaminen ja viihtyminen on parempaa. Eli puolipäivät on oikein loistava vaihtoehto taata säännöllisyys. Lapsi kuitenkin kaipaa eniten juuri sitä oman vanhemman kanssa vietettyä aikaa, sitä ei mitkään virikkeet ja leikkikaverit korvaa.
Jos sinulla sattuu olemaan vain muutama vapaapäivä siellä täällä, ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että vietät aikaa lapsesi kanssa kotona. Pidä vapaapäiviä ihan hyvillä mielin, ei lapsen sopeutuminen hoitoon siitä vaarannu. Kaikkein parhaiten juuri sinun lapsesi hoidon sujumiseen osaa vasta ko. ryhmän työntekijät.
Miehesi kantaa voit hieman kyseenalaistaa kysymällä mihin hän perustaa väitteensä kun on kerta koko ajasta maksettu. Koskeeko sama myös lasten vaunuja tai turvaistuinta, kun nyt kerta siitä on maksettu, niin sitä on käytettävä eli lapsi vaunuihin vain olisi kivaa leikki aikaa sisällä. Samasta materialistisesta asiasta päivähoitomaksussakin on kyse... Päivähoidossahan maksetaan periaatteessa vanhempien mahdollisuudesta käydä töissä/opiskella. Ja mitä lapsi saa tämän rahan vastineeksi, jos on mahdollisuus olla kotonakin? Onko pk:ssa saatava muutaman euron ruoka sen arvoista, että lapsi pitäisi raahata joka päivä hoitoon. Alle kolme vuotiaat eivät päivähoidosta saa mitään sellaisia virikkeitä, mitä kotona ei vanhemmat voisi tarjota.
Mukavia vapaapäiviä sinulle yhdessä lapsesi kanssa. Nauti niistä vielä, kun on mahdollisuus...
