Miehen kaveri oli meillä eilen

[vieras]

Moniko teistä on ollut se työssäkäyvä osapuoli?

Meillä mies oli kotihoidontuella, ja aivan varmasti kävin joka päivä antamassa hänelle oman hengähdystauon olla omien ajatusten kanssa. VAikka oli vaan yksi lapsi tuolloin joka nukkui päiväunet. Kaksi lastahan tarkoittaa yleensä, etttä sitä hengähdystaukoa ei välttämättä päivän aikana tule ja työtä on monta kertaa enemmän, koska tottakai kaksi lasta sotkee enemmän ja vaatii samaan aikaan asioita. On oltava järjestelykykyä jotta saa molempien tarpeet jotenkuten täytettyä, ja jaksettava paljon enemmän, koska molempien lasten tunteet on kestettävä (kiukut ym) ja tosiaan se kahvikuppiaika itsekseen kun se yksi pieni nukkuu on harvinaista. Joutuu käyttää sen esikoisen kanssa askarteluun ym touhuiluun ja niitä kotitöitä enemmän
Mulla oli yksi liikuntaharrastus tuolloin, miehellä ei yhtään. Mutta töistä tullessa HALUSIN mennä kotiin ja viettää lapsen kanssa aikaa, usein kävin jopa lapsen kanssa kaupassa ja laitoin ruoan ja mies sai omaa aikaa.
Ei olisi tullut mieleenkään mennä suoraan töistä (tai käydä syömässä valmis ruoka kotona ja lähteä kaverille ja olla yöhön asti). Muutaman kerran työt vaativat sitä, ja silloinkin kyllä ärsytti suunnattomasti, koska mielestäni siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä, he ovat numero yksi MOLEMMILLE VANHEMMILLE.

Lapset ovat maailman ihanin asia, mutta siltä se ei tunnu, jos mitään muuta elämää ei ole. Näin ainakin minulla, ja luultavasti aika monella muulla. Ja jos on yksin lasten kanssa koko ajan, lapset muuttuvat rasittavaksi työksi.

Mikään perhekerho tai muu mammaseura ei ainakaan minulle ole sitä jotain muuta, vaihtelua. Se on sitä samaa lapsista puhumista. Lapset siinä hyppii kimpussa joka tapuaksessa.

Työssäollessa jaksoin itse huomattavasti paremmin, koska (vaikka olenkin myös töissä myös lasten kanssa tekemisissä ) mutta silti siellä sai myös aikuiskontaktia erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa.

Minusta myös lapsia kotona hoitavalla pitää olla oikeus olla lapsivapaata. Ja kummastuttaa äiti tai isä, joka ei joka päivä halua viettää lapsensa kanssa aikaa. Matkatyöt ym. asia erikseen. Mutta vapaaehtoinen koko opäivän luuhaaminen kaverilla ei sovi, jos toinen vanhemmista siinä tapauksessa koko päivän yksin lasten kanssa. ERi asia on, jos tukiverkot kunnossa, ja toisellakin on sitä omaa aikaa joka tapauksessa.

Joku muu voi olla niin lapsirakas, että viettää mielellään lastensa kanssa tai mammakerhoissa kaiken ajan, ja mies saa mennä missä haluaa. Mulle lapset ovat numero yksi, mutta en jaksa pelkästään olla lasten kanssa. En mielelläni edes yhtä päivää ilman taukoa.

 

[sä]

Ja mun mielestä se, ettei soita ikinä tai jopa pitää outona, jos toinen soittaa pariin kertaan kun on vierailla, niin on kyl niin outoa kuin olla ja voi. EIkö voi olla oma rento itsensä ja jos on asiaa niin soittaa ja silläsipuli? Miksi etsiä esim. toisen laittamaa pussia jostain, jos yhdellä soitolla asia on hetkessä ohi? Miksi ei voisi soittaa? Miksi se soittaminen nähdään ihan hirveänä "sutena" ulkopuolisin silmin, vaikkei itse henkilöt edes koe sitä pahana?

Mun mielestä se riippuu siitä, miksi soittaa. Jos ei löydä jotain toisen jäljiltä piilossa olevaa tavaraa, niin tottakai voi soittaa, tai jos vaikka haluaa toisen tuovan Ärrältä maitoa kotimatkalla. Mutta kun asiaa on 5 min välein ja aiheena jotain ihan typerää, niin sitä mä en ymmärrä. Eikä ymmärrä tämä meidän tuttavakaan, on ihan itse meidän kuullen vaimolleen sanonut että pakkoko on koko ajan soitella? Vaimo kun varmaan löytää kaapista lapselle toiset sukat, jos ne sukat, mitkä sillä oli päivällä jalassa, on nyt kadoksissa...

Toiset soittaa, kun on asiaa (kuten minä ), ja toiset keksii ihan mistä tahansa asiaa päästääkseen soittamaan ja samalla kuulostelemaan onko siippa siellä missä pitikin. Ja jälkimmäistä mä en vaan ymmärrä. Meidän tuntema tapaus pitää asiaa itsekin äärimmäisen ärsyttävänä ja nolona: kaveritkin nauraa, kun toisen vaimo soittelee koko ajan joko miehelleen, tai jos tämä ei vastaa (ei vaikka kuule) niin vaimo soittaa kavereille ( "Onks meidän Pertti siinä?" ), lähettää miehelle tekstarin ( "Mikset vittu vastaa?!" ) ja onpa se mun miehellekin laittanut tekstarin missä haukkui miehensä, mun miehen ja koko niiden kaveriporukan - pojat kun olivat uskaltautuneet biljardia pelaamaan kokonaiseksi kahdeksi tunniksi. SE on ihan sairasta, ja kuka voi muka olla eri mieltä?

Ei varmasti kukaan, mut (mä toistan itteeni) me ei tiedetä tarpeeks et voitais sanoo et onko ap:n tarinassa tosta kyse - hän ei suostu täydentämään niitä tietoja jotka asiaan auttais.
Lähinnä on tuomittu KAIKKI soittaminen eli jos mies istuu heillä niin pitäis olla täys radiohljaisuus. Sen kuvan mä tästä sain.

sait varmaankin sellasen kuvan koska et ymmärrä lukemaasi tai sitten vaan haluat ymmärtää kaiken väärin. Turhaan soittelu on persiistä, ymmärrätkö jo?

 

[Minerva McGarmiwa]

Ja mun mielestä se, ettei soita ikinä tai jopa pitää outona, jos toinen soittaa pariin kertaan kun on vierailla, niin on kyl niin outoa kuin olla ja voi. EIkö voi olla oma rento itsensä ja jos on asiaa niin soittaa ja silläsipuli? Miksi etsiä esim. toisen laittamaa pussia jostain, jos yhdellä soitolla asia on hetkessä ohi? Miksi ei voisi soittaa? Miksi se soittaminen nähdään ihan hirveänä "sutena" ulkopuolisin silmin, vaikkei itse henkilöt edes koe sitä pahana?

Mun mielestä se riippuu siitä, miksi soittaa. Jos ei löydä jotain toisen jäljiltä piilossa olevaa tavaraa, niin tottakai voi soittaa, tai jos vaikka haluaa toisen tuovan Ärrältä maitoa kotimatkalla. Mutta kun asiaa on 5 min välein ja aiheena jotain ihan typerää, niin sitä mä en ymmärrä. Eikä ymmärrä tämä meidän tuttavakaan, on ihan itse meidän kuullen vaimolleen sanonut että pakkoko on koko ajan soitella? Vaimo kun varmaan löytää kaapista lapselle toiset sukat, jos ne sukat, mitkä sillä oli päivällä jalassa, on nyt kadoksissa...

Toiset soittaa, kun on asiaa (kuten minä ), ja toiset keksii ihan mistä tahansa asiaa päästääkseen soittamaan ja samalla kuulostelemaan onko siippa siellä missä pitikin. Ja jälkimmäistä mä en vaan ymmärrä. Meidän tuntema tapaus pitää asiaa itsekin äärimmäisen ärsyttävänä ja nolona: kaveritkin nauraa, kun toisen vaimo soittelee koko ajan joko miehelleen, tai jos tämä ei vastaa (ei vaikka kuule) niin vaimo soittaa kavereille ( "Onks meidän Pertti siinä?" ), lähettää miehelle tekstarin ( "Mikset vittu vastaa?!" ) ja onpa se mun miehellekin laittanut tekstarin missä haukkui miehensä, mun miehen ja koko niiden kaveriporukan - pojat kun olivat uskaltautuneet biljardia pelaamaan kokonaiseksi kahdeksi tunniksi. SE on ihan sairasta, ja kuka voi muka olla eri mieltä?

Ei varmasti kukaan, mut (mä toistan itteeni) me ei tiedetä tarpeeks et voitais sanoo et onko ap:n tarinassa tosta kyse - hän ei suostu täydentämään niitä tietoja jotka asiaan auttais.
Lähinnä on tuomittu KAIKKI soittaminen eli jos mies istuu heillä niin pitäis olla täys radiohljaisuus. Sen kuvan mä tästä sain.

sait varmaankin sellasen kuvan koska et ymmärrä lukemaasi tai sitten vaan haluat ymmärtää kaiken väärin. Turhaan soittelu on persiistä, ymmärrätkö jo?

Ja isäntäväki päättää mikä on turhaa? Kuunteleeko ne sit kans puhelut et voi päättää oliko puhelu turha vai aiheellinen?

 

[Moderaattorit]

Ketjua moderoitu. Välttäkää pliis ylipitkiä lainauksia.

 

[Kowalski]

Siis ymmärränkö mää nyt oikein. Mies joko NÄYTTÄÄ teille tekstiviestinsä tai te katsotte ne itse? Miten ihmeessä tiedätte, että tekstiviesteillä on haukkunut koko porukan lyttyyn?

Siis tuossahan luki että mieheni kaverin vaimo on laittanut MUN MIEHELLE tekstarin, missä on haukkunut miehensä, mun miehen, ja koko porukan pystyyn. Nämä paskiaiset kun olivat biljardia pelaamassa. Koko tarina menee niin, että se soitti sitten vielä mulle ja kysyi että "tiedätkö missä helvetissä meidän miehet taas on, ooks koittanu soittaa miehelles?" ja mä olin ihan että ööö, biljardin pelaamisesta se puhui ja sanoi tulevansa yhdeltätoista, en mä oo sille soittanu kun kello ei oo vielä kymmentäkään...ja miehen kaverin vaimo ei millään meinannut tajuta, että mä EN ole raivona koska mieheni meni pelaamaan biljardia, ja mies on siellä ihan mun "luvalla". Mieheni tuli kotiin hieman ennen kello yhtätoista, ja oli ihan ihmeissään, näytti kännykkäänsä ja sanoi että "Liisa" laittoi tällaisen viestin...

Että tällainen tapaus

Ja joo, miehen kaveri on joskus kyllästyneenä kertonut miehelleni, miten häntä ärsyttää se, että heti jos vaimo on soittanut eikä hän ole vastannut (ei kuule, ei ehdi) niin menee korkeintaan minuutti ja puhelimessa on vittusaatanaperkeleenkusipää- viesti.

 

[PipariSuu]

Siis ymmärränkö mää nyt oikein. Mies joko NÄYTTÄÄ teille tekstiviestinsä tai te katsotte ne itse? Miten ihmeessä tiedätte, että tekstiviesteillä on haukkunut koko porukan lyttyyn?

Siis tuossahan luki että mieheni kaverin vaimo on laittanut MUN MIEHELLE tekstarin, missä on haukkunut miehensä, mun miehen, ja koko porukan pystyyn. Nämä paskiaiset kun olivat biljardia pelaamassa. Koko tarina menee niin, että se soitti sitten vielä mulle ja kysyi että "tiedätkö missä helvetissä meidän miehet taas on, ooks koittanu soittaa miehelles?" ja mä olin ihan että ööö, biljardin pelaamisesta se puhui ja sanoi tulevansa yhdeltätoista, en mä oo sille soittanu kun kello ei oo vielä kymmentäkään...ja miehen kaverin vaimo ei millään meinannut tajuta, että mä EN ole raivona koska mieheni meni pelaamaan biljardia, ja mies on siellä ihan mun "luvalla". Mieheni tuli kotiin hieman ennen kello yhtätoista, ja oli ihan ihmeissään, näytti kännykkäänsä ja sanoi että "Liisa" laittoi tällaisen viestin...

Että tällainen tapaus

Ja joo, miehen kaveri on joskus kyllästyneenä kertonut miehelleni, miten häntä ärsyttää se, että heti jos vaimo on soittanut eikä hän ole vastannut (ei kuule, ei ehdi) niin menee korkeintaan minuutti ja puhelimessa on vittusaatanaperkeleenkusipää- viesti.

No tuo on kyl aika kova.. Kaippa niitä öö.. outoja ihmisiä voipi olla..

 

[ihan sama]

kuka sen päättää ja kuka kuulee mitäkin, kunhan nämä kaksi jotka siinä puhelussa ovat kyseessä arvostaisivat toisiaan sen verran että antaisivat toisen olla rauhassa kylässä kaverinsa luona silloin kun on sovittu että sinne menee.

 

[PipariSuu]

kuka sen päättää ja kuka kuulee mitäkin, kunhan nämä kaksi jotka siinä puhelussa ovat kyseessä arvostaisivat toisiaan sen verran että antaisivat toisen olla rauhassa kylässä kaverinsa luona silloin kun on sovittu että sinne menee.

Taas tätä. Sinäkö sen määräät, mikä on arvostamista ja mikä ei ole? Jos sää oot päättänyt, että arvostusta on se, ettei soita ollenkaan ja toisen suhteessa on arvostusta se, että soittaa ainakin kerran, jos on kauemmin pois, niin sinunko arvostus menee jopa itse asianomaisten ylitse?

 

[vieras]

Minä olen ainakin sellainen justiina, että jos lapsia tekee, heidän kanssa vietetää joka päivä aikaa, ja perhe on se numero yksi.
Toki toki, jos on mummot jotka hoitavat, mutta kaikilla ei ole näin.

 

[Kowalski]

Minä olen ainakin sellainen justiina, että jos lapsia tekee, heidän kanssa vietetää joka päivä aikaa, ja perhe on se numero yksi.
Toki toki, jos on mummot jotka hoitavat, mutta kaikilla ei ole näin.

Mummoja tai ei, tottakai sekä isän että äidin pitää viettää lastensa kanssa aikaa päivittäin, ja perheen on oltava numero yksi.
Mutta pitää elämässä olla aikaa muullekin kuin perheelle ja työssäkäynnille: aika ankeaa olisi, ainakin mun mielestä, jos ei koskaan saisi tavata kavereita tai harrastaa :/

 

[vierasjustiina]

Minä olen ainakin sellainen justiina, että jos lapsia tekee, heidän kanssa vietetää joka päivä aikaa, ja perhe on se numero yksi.
Toki toki, jos on mummot jotka hoitavat, mutta kaikilla ei ole näin.

Ja jos tämä ei käy, ja sen takia erota pitää, kun minä olen justiina, niin siinä tapauksessa sitten yhteishuoltajuus ja lapset hoidetaan puoliksi.

Minä en ole heitä yksinn tehnyt enkä yksin hoida ja piste. (meillä mies jopa ehdotti kolmatta, minä en halua)

Minä en hoidata omia lapsiani koko päivää miehellä eikä mies minulla, yhdessä hoidamme. Lastenhoito on työtä, ja minä en koko päivää tee töitä.

 

[PipariSuu]

Minä olen ainakin sellainen justiina, että jos lapsia tekee, heidän kanssa vietetää joka päivä aikaa, ja perhe on se numero yksi.
Toki toki, jos on mummot jotka hoitavat, mutta kaikilla ei ole näin.

Ja jos tämä ei käy, ja sen takia erota pitää, kun minä olen justiina, niin siinä tapauksessa sitten yhteishuoltajuus ja lapset hoidetaan puoliksi.

Minä en ole heitä yksinn tehnyt enkä yksin hoida ja piste. (meillä mies jopa ehdotti kolmatta, minä en halua)

Minä en hoidata omia lapsiani koko päivää miehellä eikä mies minulla, yhdessä hoidamme. Lastenhoito on työtä, ja minä en koko päivää tee töitä.

Sulla on sinänsä hieman karsea asenne. Ihan ok ajatus muuten, mutta tulee jotenkin "kylmä" olo kun puhut lapsenhoidosta vain työnä.. Mää ainakin olen ilolla hoitamassa lastani, enkä näe sitä "työnä".

 

[vieras]

Minä olen ainakin sellainen justiina, että jos lapsia tekee, heidän kanssa vietetää joka päivä aikaa, ja perhe on se numero yksi.
Toki toki, jos on mummot jotka hoitavat, mutta kaikilla ei ole näin.

Mummoja tai ei, tottakai sekä isän että äidin pitää viettää lastensa kanssa aikaa päivittäin, ja perheen on oltava numero yksi.
Mutta pitää elämässä olla aikaa muullekin kuin perheelle ja työssäkäynnille: aika ankeaa olisi, ainakin mun mielestä, jos ei koskaan saisi tavata kavereita tai harrastaa :/

Ei se ole ihan "mummoja tai ei". Jos mummoja ei ole avuksi, jää vain se äiti ja isä. Jos toinen on koko päivän pois, toinen joutuu olla yksin lasten kanssa päivän.
Minusta se ei ole oikein. Kaverit ja harrastukset ok, mutta vain kohtuuden rajoissa. Ei yöhön asti.

 

pistää miettiin mitä vois päätellä tästä viiden sivun ketjusta täynnä puolustuskannalla olevia naisia :xmas: :xmas: :xmas:

Mä en kyl montaa puolustuskannalla olevaa oo löytäny. Itteeni ainaki hiukan ottaa silmään ap:n oletukset muiden elämästä.

mua ei ottanu yhtään silmään kun toi on ihan mahdollista.
kirjotinkin tähän ketjuun jo et mulla on lähipiirissä ihan vastaava tapaus ja kyllä sen näkee, et ei nyt oo kaikki ihan ok.

Mut se et se on mahdollista ei tee siitä totuutta. Ja me ollaan luettu ap:n versio johon on jo varmasti tullut jotain ap:n omia ajatuksia mukaan.

jos täällä totuutta joka ketjussa alettais kyseenalaistaan, niin ei muuhun ehtis keskittyäkään.
mistä sitä ikinä tietää kuka kirjottaa totaalista paskaa vaikka olis kuinka uskottava?
mun mielestä jos ei nyt aivan selkee ja idioottimainen "panin äitiäni"-provo ole, niin on syytä ajatella, et se VOI olla totta. silloin pahoittaa vaan ap:n mielen ja keskustelu menee ihan muille urille jos alkaa vääntämään kaikista epäkohdista mitkä itseä vaivaavat..
(en väitä että sinä näin tekisit! )

Musta taas kannattaa aina lähtee siitä et ne tarinan ihmiset voi olla oikeesti oikeita ihmisiä ja joilla tilanne voi olla ihan muu ku ap:t antaa ymmärtää.
Ja edelleenkään mä en o ennen käsittäny et kumppanille soittaminen olis väärin. Ap on kertonu et vaimo soitti, mut ei yhtään kuinka monta kertaa ja kuinka kauan mies oli heillä - tunteja selkeesti jos vielä palas takasin.
Ap kyl on parjannu tän vaimon mut ei o vastannu mitään niihin kysymyksiin joita esitettiin ja jotka vois hiukan selventää tilannetta.
Mun mielestä on normaalia soittaa kumppanille 2-5 krt jos toinen on 3-5 tuntia jossain reisussa ja jos on asiaa - olkoonki kyläilemässä. Musta puolisot on ennen kaikkee toistensa ja perheensä "käytettävissä", kaverit on hyvä ja hieno asia mut perhe pitäis tulla ensin.

No höpö höpö. Ei sitä jokaista ajatusta tarvitse välittömästi toiselle tilittää. Merkillistä ripustautumista, jos 3-5 tunnin aikana on jotain soittamista vaativaa tilitettävää 2-5 kertaa. Kyllä minulla menisi luuri kiinni, jos koko ajan on muka niin välttämätöntä asiaa, ettei muutamaa tuntia jaksa odottaa.

 

[Kowalski]

Sulla on sinänsä hieman karsea asenne. Ihan ok ajatus muuten, mutta tulee jotenkin "kylmä" olo kun puhut lapsenhoidosta vain työnä.. Mää ainakin olen ilolla hoitamassa lastani, enkä näe sitä "työnä".

En mäkään koe lasten kanssa olemista työnä.

Jos kotiäiti kokee lastenhoidon työksi, eikä suostu tekemään töitä koko päivää, niin mitäs se työssäkäyvä mies sitten koko päivän tekee, jos päivän on töissä ja työpäivän jälkeen ottaa hoitovastuun lapsista jotta vaimo saisi ns. vapaa-aikaa?

 

[vieras]

Sulla on sinänsä hieman karsea asenne. Ihan ok ajatus muuten, mutta tulee jotenkin "kylmä" olo kun puhut lapsenhoidosta vain työnä.. Mää ainakin olen ilolla hoitamassa lastani, enkä näe sitä "työnä".

En mäkään koe lasten kanssa olemista työnä.

Jos kotiäiti kokee lastenhoidon työksi, eikä suostu tekemään töitä koko päivää, niin mitäs se työssäkäyvä mies sitten koko päivän tekee, jos päivän on töissä ja työpäivän jälkeen ottaa hoitovastuun lapsista jotta vaimo saisi ns. vapaa-aikaa?

eikös sulla ole kotiäitinä nyt molemmat lapset päiväkodissa? ja mummot vieressä viemässä mökille?

 

[Kowalski]

eikös sulla ole kotiäitinä nyt molemmat lapset päiväkodissa? ja mummot vieressä viemässä mökille?

Lapsilla on kyllä päiväkotipaikat, mutta kotona ne tälläkin hetkellä on, kuten ovat useimpina päivinä viikossa.
Mummot? Toinen asuu tuhansien kilometrien päässä ja on nähnyt esikoisen kerran, kuopusta ei koskaan. Toinen on työssäkäyvä ja kiireinen harrastustensa yms kanssa, mutta kerran tosiaan otti esikoisen mökille kahdeksi päiväksi, se taisi olla puolisen vuotta sitten... . Hyvin on harmaalla asiat muistissa :xmas: . Muistathan myös sen, että mieheni ei ole 8-16 viidesti viikossa töissä?

 

[Nyynä]

meillä kun exä tulee kattomaan lastaan tänne niin hänen nykyisensä viestittelee kokoajan... ei taida olla oikeen täysillä kantimilla sekään suhe ku ei mieheensä luota. noh, toisaalta, pettämällähän se heiänki suhe alko ku exä oli vielä sillon kihloissa miun kanssa...

 

[ääh]

kuka sen päättää ja kuka kuulee mitäkin, kunhan nämä kaksi jotka siinä puhelussa ovat kyseessä arvostaisivat toisiaan sen verran että antaisivat toisen olla rauhassa kylässä kaverinsa luona silloin kun on sovittu että sinne menee.

Taas tätä. Sinäkö sen määräät, mikä on arvostamista ja mikä ei ole? Jos sää oot päättänyt, että arvostusta on se, ettei soita ollenkaan ja toisen suhteessa on arvostusta se, että soittaa ainakin kerran, jos on kauemmin pois, niin sinunko arvostus menee jopa itse asianomaisten ylitse?

kun ei ole kyseessä sellaset puhelut et "hei kulti onko sulla kivaa?" Se ei varmaan kenenkään mielestä ole arvostamista että soittelee hermostuneena et onko toinen siellä missä piti ja joko tekee lähtöä kun tunnin päästä pitää olla kotona ja ketä paikalla on... :headwall: Miks pitää tahallaan ymmärtää väärin?? Jos mies on ahdistunut ja häpeissään kun muija soittelee koko ajan niin tuskin hän tuntee olonsa kovinkaan arvostetuksi vai mitä? Ja siinä ei mun mielipide paina yhtään mitään, mutta asia on niinkuin se on

 

[voivoi]

Ihanko kokonaisen päivän jotkut viettävät lastensa kanssa yksin? VOI KAUHEAA!!!!!

 

[vieras]

Ihanko kokonaisen päivän jotkut viettävät lastensa kanssa yksin? VOI KAUHEAA!!!!!

Hmmm. Oletko valinnut huonosti miehen vai mistä kiikastaa?

 

[voivoi]

Ihanko kokonaisen päivän jotkut viettävät lastensa kanssa yksin? VOI KAUHEAA!!!!!

Hmmm. Oletko valinnut huonosti miehen vai mistä kiikastaa?

Ei mistään. Miten niin? (ei tajuu) Mua vaan kummastuttaa kun kauhistellaan että "joutuu" viettämään lasten kanssa päivän yksin. Onko jotku niin avuttomia ettei pärjää yksin yhtä päivää vai mistä kiikastaa?

 

[vieras]

Ihanko kokonaisen päivän jotkut viettävät lastensa kanssa yksin? VOI KAUHEAA!!!!!

Hmmm. Oletko valinnut huonosti miehen vai mistä kiikastaa?

Ei mistään. Miten niin? (ei tajuu) Mua vaan kummastuttaa kun kauhistellaan että "joutuu" viettämään lasten kanssa päivän yksin. Onko jotku niin avuttomia ettei pärjää yksin yhtä päivää vai mistä kiikastaa?

On se raskaampaa olla yksin koko päivä lasten kanssa kuin saada välillä huokaisat ja olla ilman vastuuta toisten hengestä.
miksi pitäisi kärsiä kun yhdessä tehty ja molemmat vanhemmat olemassa ja molemmat ovat velvollisia hoitamaan ja molemmat saavat joka päivä olla hetken itsekseenkin.
Kyllä tottakai pärjää, mutta ei ole aina helppoa kun molemmat vaativat yhtä aikaa huomiota tai molemmilla hätä yhtä aikaa. Helpompi tottakai esim. iltatoimet kahdestaan kun ovat pieniä. MIksi pitäisi tehdä kaikki yksin jos on kaksi vanhempaa?

 

[Kowalski]

On se raskaampaa olla yksin koko päivä lasten kanssa kuin saada välillä huokaisat ja olla ilman vastuuta toisten hengestä.
miksi pitäisi kärsiä kun yhdessä tehty ja molemmat vanhemmat olemassa ja molemmat ovat velvollisia hoitamaan ja molemmat saavat joka päivä olla hetken itsekseenkin.
Kyllä tottakai pärjää, mutta ei ole aina helppoa kun molemmat vaativat yhtä aikaa huomiota tai molemmilla hätä yhtä aikaa. Helpompi tottakai esim. iltatoimet kahdestaan kun ovat pieniä. MIksi pitäisi tehdä kaikki yksin jos on kaksi vanhempaa?

No, tässä ketjussa ei olekaan ollut tuosta kyse.
Vaan siitä, että joskus voisi tehdä jotain yksin, vaikka on kaksi vanhempaa...esim. ne iltapuuhat, jos toisella kerran on menoa.

Kultainen keskitie...asioita tehdään yhdessä ja erikseen. Ei ainoastaan yhdessä, tai ainoastaan erikseen.

 

[vieras]

On se raskaampaa olla yksin koko päivä lasten kanssa kuin saada välillä huokaisat ja olla ilman vastuuta toisten hengestä.
miksi pitäisi kärsiä kun yhdessä tehty ja molemmat vanhemmat olemassa ja molemmat ovat velvollisia hoitamaan ja molemmat saavat joka päivä olla hetken itsekseenkin.
Kyllä tottakai pärjää, mutta ei ole aina helppoa kun molemmat vaativat yhtä aikaa huomiota tai molemmilla hätä yhtä aikaa. Helpompi tottakai esim. iltatoimet kahdestaan kun ovat pieniä. MIksi pitäisi tehdä kaikki yksin jos on kaksi vanhempaa?

No, tässä ketjussa ei olekaan ollut tuosta kyse.
Vaan siitä, että joskus voisi tehdä jotain yksin, vaikka on kaksi vanhempaa...esim. ne iltapuuhat, jos toisella kerran on menoa.

Kultainen keskitie...asioita tehdään yhdessä ja erikseen. Ei ainoastaan yhdessä, tai ainoastaan erikseen.

siis tehdä jotain yksin...
jos mies käy töissä, äitihän tekee lähes kaiken lähes koko päivän yksin. Se, että mies tulee syömään ja on vähn aikaa kotona ennen nukkumaan menoa, ei tarkoita, että ei joudu normaalisti tehdä kaiken yksin ja riittää y ksin lähes koko päivän.