S
Sausane
Vieras
Minulla on vähän erikoinen "ongelma" joka esiintyy eniten juuri juhlapyhinä, kuten nyt juhannuksena.
Minulla on itselläni suhteellisen läheinen ystäväporukka, jotka olen tuntenut jo kauan. Nyt olen kuitenkin alkanut kunnolla ystävystymään miehen ystävien ja heidän vaimojen/miesten kanssa. Olen heidätkin tuntenut jo pitkään, ystävyys on syntynyt hitaasti. Vanhat ystäväni on edelleen minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, mutta suoraansanottuna vietän mielummin aikaa näiden miehen kautta saatujen kavereiden kautta. On mukavaa viettää isommassa seurueessa aikaa, ja viihdyn erittäin hyvin näiden ihmisten kanssa. Koen todella kuuluvani porukkaan mukaan.
Tunnen jatkuvaa huonoa omatuntoa tästä, kun valitsen uudet ystäväni vanhojen sijasta. Juhannuksena oli esimerkiksi tilanne, jossa meidät kutsuttiin kahdelle eri mökille: minun ystäväni mökille ja miehen ystävän mökille. Mentiin miehen ystävän mökille, ja oli mukavaa, mutta poden tästä valinnastani edelleen huonoa omaatuntoa.
Olenko törkeä ihminen, jos vaan "annan itselleni luvan" viettää aikaa näiden uusien ystävieni kanssa niin paljon kuin ikinä haluan? Enkä siis missään nimessä tarkoita, että hylkään vanhat ystäväni ja en pidä enää mitään yhteyttä/tapaa heitä, mutta lähinnä tuollaiset juhannusongelmat katoaisi, kun mentäisiin aina sinne miehen kaverin luokse. Antaisin itseni vapaasti viettää aikaa enemmän nyt tämän toisen kaveriporukan kanssa, enkä sen saman vanhaan. Kävisin edelleen vanhojen ystävieni kanssa normaalisti kahvilla, elokuvissa, lenkillä ja kaikkea, mutta tällaiset isommassa seurueessa tapahtuvat aktiviteetit tekisin toisessa seurueessa, ilman selittelyitä tai tekosyitä. Podenko mielestänne huonoa omatuntoa ihan syystä? Mietinkö asiaa vaan aivan liian vaikeasti?
Minulla on itselläni suhteellisen läheinen ystäväporukka, jotka olen tuntenut jo kauan. Nyt olen kuitenkin alkanut kunnolla ystävystymään miehen ystävien ja heidän vaimojen/miesten kanssa. Olen heidätkin tuntenut jo pitkään, ystävyys on syntynyt hitaasti. Vanhat ystäväni on edelleen minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, mutta suoraansanottuna vietän mielummin aikaa näiden miehen kautta saatujen kavereiden kautta. On mukavaa viettää isommassa seurueessa aikaa, ja viihdyn erittäin hyvin näiden ihmisten kanssa. Koen todella kuuluvani porukkaan mukaan.
Tunnen jatkuvaa huonoa omatuntoa tästä, kun valitsen uudet ystäväni vanhojen sijasta. Juhannuksena oli esimerkiksi tilanne, jossa meidät kutsuttiin kahdelle eri mökille: minun ystäväni mökille ja miehen ystävän mökille. Mentiin miehen ystävän mökille, ja oli mukavaa, mutta poden tästä valinnastani edelleen huonoa omaatuntoa.
Olenko törkeä ihminen, jos vaan "annan itselleni luvan" viettää aikaa näiden uusien ystävieni kanssa niin paljon kuin ikinä haluan? Enkä siis missään nimessä tarkoita, että hylkään vanhat ystäväni ja en pidä enää mitään yhteyttä/tapaa heitä, mutta lähinnä tuollaiset juhannusongelmat katoaisi, kun mentäisiin aina sinne miehen kaverin luokse. Antaisin itseni vapaasti viettää aikaa enemmän nyt tämän toisen kaveriporukan kanssa, enkä sen saman vanhaan. Kävisin edelleen vanhojen ystävieni kanssa normaalisti kahvilla, elokuvissa, lenkillä ja kaikkea, mutta tällaiset isommassa seurueessa tapahtuvat aktiviteetit tekisin toisessa seurueessa, ilman selittelyitä tai tekosyitä. Podenko mielestänne huonoa omatuntoa ihan syystä? Mietinkö asiaa vaan aivan liian vaikeasti?