Miehen luottamus & vauvahaaveet

[Milla 29]

Olen seurustellut vähän päälle puoli vuotta ihanan miehen kanssa, ja yhtäkkiä kauhea vauvakuume päällä. Haluaisin miehen kanssa lapsen, ja olen siitä puhunutkin.

Suurin este lapsihaaveissani on se, että mies ei luota minuun. Tai paremminkin, mies ei luota naisiin. Hän on kokenut kovia exien kanssa, ja ajattelee, omien sanojensa mukaan, että hänenlaisensa mies ei kelpaa naisille muuta kuin pettämisen, ilkeyden ja julmuuden kohteeksi. Tästä syystä hän suhtautuu meidänkin suhteeseen sillä lähtöajatuksella, että olen kuitenkin jo pettänyt häntä, ja pyrin jollain tapaa huijaamaan. Näinhän asia ei oikeasti ole, en ole pettänyt. Mies ei sinänsä ole mitenkään mustasukkainen tai rajoittava, hän ei vain luota minuun yhtään. Muuten ihana mies Tämä luotto-ongelma tuli esiin vasta vauvasta puhuttaessa, hän totesi lakonisesti, ettei voi lähteä lapsentekoon, koska ei luota minuun. Ja sitten selviteltiin.

Onkohan kellään mitään neuvoja tähän tilanteeseen? Mies on kolmekymppinen, jos siitä tiedosta on jotain hyötyä.

 

["Niin"]

Te ootte ollu yhdessä vielä tosi vähän aikaa, noin niinkun perheen perustamista aatellen. Anna miehelle aikaa nähdä että sinä et oo niinkun eksä, sinä et petä, ilkeile ja huijaa, sinä oot luotettava. Kyllä ne vauvahaaveet sieltä miehellekin herää.

 

[Milla 29]

[QUOTE="Niin";22040530]Te ootte ollu yhdessä vielä tosi vähän aikaa, noin niinkun perheen perustamista aatellen. Anna miehelle aikaa nähdä että sinä et oo niinkun eksä, sinä et petä, ilkeile ja huijaa, sinä oot luotettava. Kyllä ne vauvahaaveet sieltä miehellekin herää.[/QUOTE]

Me ollaan kylla asuttu jo pari kk yhdessäkin, ja hyvin menee, yhteiselo toimii.

Se miehen epäluottamus kuulosti musta vähän siltä, ettei aio mielipidettään muuttaa. Sillä on tosi synkkä käsitys naisista. Harmittaa, että joidenkin lumppujen kevytkenkäisyyden takia meidän suhteeseen tulee vaikeuksia. Eikö kellään ole kokemusta tällaisesta?

 

[untuvia]

Jos mies ei luota sinuun eli ei pidä suhdettanne kestävänä, ei suhde voi olla ainakaan vielä varmalla pohjalla, vaikka sinä luottaisit täysin ja uskoisit suhteeseenne. Mielestäni suhteenne ei siis mitenkään voi olla vielä valmis lapselle. Osaltaan miehen epäluulot heijastelevat hänen omaa pahoinvointiaan, mutta toisaalta se on väistämättä myös loukkaus sua kohtaan ja ehkä myös jonkinlaista peliä tai manipulointia - keino saada sut todistelemaan, että olet vain hänen.

Usein sairaalloinen mustasukkaisuus alkaa pienistä epäluuloista ja huonosta itsetunnosta - vaikka aina niistä ei tietenkään kehity mitään pahempaa. Puolen vuoden suhteen jälkeen olette kuitenkin vielä täysin kuherrusvaiheessa, joten kannattaa varmaan purra huulta ja katsella yhteiseloa rauhassa eteenpäin. Voi hyvin olla, että tilanne lähtee tuosta tasaantumaan ajan kanssa. Vauva ei tilannetta kuitenkaan korjaa. Toivotaan, että suunta on nyt parempaan päin!

Vauvakuume sokaisee helposti, mutta toivottavasti pidät pään kylmänä.

 

["vieras"]

En lähtisi vauavntekoon, kun seurustelua on vasta noin vähän takana.

 

["Tesmis"]

Me ollaan kylla asuttu jo pari kk yhdessäkin, ja hyvin menee, yhteiselo toimii.

Se miehen epäluottamus kuulosti musta vähän siltä, ettei aio mielipidettään muuttaa. Sillä on tosi synkkä käsitys naisista. Harmittaa, että joidenkin lumppujen kevytkenkäisyyden takia meidän suhteeseen tulee vaikeuksia. Eikö kellään ole kokemusta tällaisesta?

Ehkä kaikki ei ole niin kuin mies väittää, ehkä ne naiset ei ole olleet mitään lumppuja, ehkä entiset suhteetkin on kaatunnu luottamuspulaan miehen puolelta. Olen itse ollut suhteessa, jossa mua epäiltiin koko ajan jostakin, piti todistella missä on ollut/mitä tehnyt, mitään ei uskottu, kuviteltiin vaikka mitä ja olin koko ajan luottamuksen arvoinen, mitään en tehnyt mistä mua syytti. Mutta voin vaan kuvitella mitä musta on kerrottu nykyselle ja minkälainen musta on tehty.

Väliäkö sillä, itse tiedän totuuden. Sen vaan sanon, et jos mies ei luota suhun ja sun pitää alkaa todistelemaan olevasi luottamuksen arvoinen se on aika rankkaa, ja kuluttaa kovin sun voimia. Ja kauanko mies taas tyytyy siihen, millon alkaa uusi epäily?

 

[Milla 29]

[QUOTE="Tesmis";22040624]Ehkä kaikki ei ole niin kuin mies väittää, ehkä ne naiset ei ole olleet mitään lumppuja, ehkä entiset suhteetkin on kaatunnu luottamuspulaan miehen puolelta. Olen itse ollut suhteessa, jossa mua epäiltiin koko ajan jostakin, piti todistella missä on ollut/mitä tehnyt, mitään ei uskottu, kuviteltiin vaikka mitä ja olin koko ajan luottamuksen arvoinen, mitään en tehnyt mistä mua syytti. Mutta voin vaan kuvitella mitä musta on kerrottu nykyselle ja minkälainen musta on tehty.

Väliäkö sillä, itse tiedän totuuden. Sen vaan sanon, et jos mies ei luota suhun ja sun pitää alkaa todistelemaan olevasi luottamuksen arvoinen se on aika rankkaa, ja kuluttaa kovin sun voimia. Ja kauanko mies taas tyytyy siihen, millon alkaa uusi epäily?[/QUOTE]

mut ei mun ole tarvinnut todistella mitään, eikä mies kuulustele menoista tai mitään sellaista. Eikä sekään oikein kuulosta uskottavalta, että mies itse puuhailisi jotain selkäni takana. Viihtyy paljon kotona kanssani töiden jälkeen. Viihteellä käy lähinnä kavereiden luona juomassa aina välillä, ja kaveriporukka on siis miesporukka, miesten kesken ryyppäävät.

 

[epäilyksen varjo]

Ei missään nimessä vauvantekoon vielä. hän tulee olemaan uusi ihminen ja tarvitsee molemmat vanhempansa.
olette nyt kahdestaan ainakin 2 vuotta ja menette myös ensin naimisiin ennen vauvan teon aloittamista. surullisia tarinoita jo liikaa
veikkaan että eroatte ennen kuin 2 v tulee täyteen

 

["tesmis"]

mut ei mun ole tarvinnut todistella mitään, eikä mies kuulustele menoista tai mitään sellaista. Eikä sekään oikein kuulosta uskottavalta, että mies itse puuhailisi jotain selkäni takana. Viihtyy paljon kotona kanssani töiden jälkeen. Viihteellä käy lähinnä kavereiden luona juomassa aina välillä, ja kaveriporukka on siis miesporukka, miesten kesken ryyppäävät.

Miten musta tuntuu, ettet halua kuulla erilaisia mielipiteitä. Juu ei meilläkään vielä puolen vuoden jälkeen se kunnon tenttaus alkannu. Ja se kahden kuukauden yhdessä asuminen on lyhyt aika.
Eikö luottamus pitäisi olla automaattisesti aina siihen asti kunnes toisin todistetaan?

 

[...]

Ei missään nimessä vauvantekoon vielä. hän tulee olemaan uusi ihminen ja tarvitsee molemmat vanhempansa.
olette nyt kahdestaan ainakin 2 vuotta ja menette myös ensin naimisiin ennen vauvan teon aloittamista. surullisia tarinoita jo liikaa
veikkaan että eroatte ennen kuin 2 v tulee täyteen

mikä maaginen raja tuo 2 vuotta on, ja miksi pitäisi mennä naimisiin ennen vauvaa? kaikkien elämä vain ei mene tuolla tavalla, ja siltikin suhde voi toimia.

 

["Hmmm"]

Tämä kuulostaa nyt jo tässä vaiheessa aivan siltä, että ap ei halua kuulla muuta, kuin että "Puoli vuotta on ihan riittävän pitkä aika", "Kahden kuukauden yhdessä asuminen kertoo jo miten se alkaa sujua" ja "Toki voitte aloittaa yrittää lasta, vaikka mies ei sinuun luottaisikaan"...

Onnee vaan tuleviin koitoksiin... Palataan sitten asiaan uudelleen tällä palstalla, kun olet saanut sopan paremmin tulille ja päästään hämmentämään.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hmmm";22040767]Tämä kuulostaa nyt jo tässä vaiheessa aivan siltä, että ap ei halua kuulla muuta, kuin että "Puoli vuotta on ihan riittävän pitkä aika", "Kahden kuukauden yhdessä asuminen kertoo jo miten se alkaa sujua" ja "Toki voitte aloittaa yrittää lasta, vaikka mies ei sinuun luottaisikaan"...

Onnee vaan tuleviin koitoksiin... Palataan sitten asiaan uudelleen tällä palstalla, kun olet saanut sopan paremmin tulille ja päästään hämmentämään.[/QUOTE]

Itse en voisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei minuun luottaisi. Tai johon en itse luottaisi, sati sitten hankkia lapsia moiseen luottamuspulaan.

 

[tärkeä kysymys]

Siis onko miehelläkin vauvakuume, vai pelkästään sinulla?

 

[Huom harmaana]

Me ollaan kylla asuttu jo pari kk yhdessäkin, ja hyvin menee, yhteiselo toimii.

?

"jo" pari kuukautta asuttu yhdessä...? No sehän todellakin on riittävän pitkä aika siihen, että tuntee toisen todella hyvin. Pari kk?

Näin niitä yh-äitejä sitten kai tehdään.

 

["yks vaan"]

Ensihuuma kestää yhdessä asuen korkeintaan kaksi vuotta. Sitä ennen ei kannata miettiä lapsia.

 

[Milla 29]

"jo" pari kuukautta asuttu yhdessä...? No sehän todellakin on riittävän pitkä aika siihen, että tuntee toisen todella hyvin. Pari kk?

Näin niitä yh-äitejä sitten kai tehdään.

Niin, kukaan teistä ei näköjään sitten halunnut kertoa omia kokemuksiaan tai vastata niihin kysymyksiin, joita varsinaisesti kysyin. Aloitte vaan haukkumaan, toiset minua, toiset miestäni.

 

["ööö"]

Ei missään nimessä vauvantekoon vielä. hän tulee olemaan uusi ihminen ja tarvitsee molemmat vanhempansa.
olette nyt kahdestaan ainakin 2 vuotta ja menette myös ensin naimisiin ennen vauvan teon aloittamista. surullisia tarinoita jo liikaa
veikkaan että eroatte ennen kuin 2 v tulee täyteen

Miten naimisiinmeno estää eroamista? En ole ikinä tajunnut miksi pitää mennä naimisiin nimenomaan ENNEN lapsia?

 

[:))]

Me alotettiin vauvanteko kun yhteistä asumista oli ollut vuosi. Minusta loistava ajankohta, kun siinä ajassa kyllä näkee minkälainen toinen on
Ensi vuonna mennään naimisiin ja elämä hymyilee.
Neuvoisin odottelemaan hetken, mutta vain hetken

 

["niin"]

Sä kysyit neuvoja, ja sulle annettiin neuvoksi antaa ajan kulua eikä alkaa tekemään lapsia tuohon tilanteeseen. Sä vaan et hyväksynyt sitä neuvoa.

 

["tesmis"]

Mä tietääkseni kerroin omasta kokemuksesta. Ja kyllä sulle on neuvoja annettu useammalta taholta.

 

["vieras"]

Kun ryhdyin suhteeseen mieheni kanssa hän oli saanut pahasti siipeensä edellisistä suhteista ja ollut yksin miltei neljä vuotta. Hän oli päättänyt, että kaikki naiset ovat perseestä ja hän elää loppuelämänsä yksin. Suhteemme alku oli arvatenkin haastava. En tiedä mitä se olisi ollut jos hän olisi jatkuvasti ilmaissut epäluottamusta - siitä kun meillä ei varsinaisesti ollut koskaan kyse.

Seurustelimme vuoden päivät ennen muuttoa yhteen. Muutimme keväällä, syksyllä menimme kihlihin ja aloimme yrittää lasta, talvella menimme naimisiin ja seuraavan kesän lopussa vauva syntyi. Itse tunsin kamalaa vauvakuumetta heti suhteen alusta asti. Minä vain tiesin, että tämä tässä on se mies jonka halua lasteni isäksi. Tähän suhteeseen lähtö on ollut villeintä ja spontaaneinta mitä olen ikinä tehnyt. Lapsemme on nyt puolitoista vuotias. Vauvavuosi on ollut yhtä helvettiä. Kun vauva huutaa koliikkia ja imetys epäonnistuu on avioero ja häipyminen päälimmäisenä mielessä vaikka suhteella olisi kuinka vakaa pohja.

Eli ei, en suosittele hankkimaan vauvaa tuohon tilanteeseen. En jos mies epäilee sinua noin paljon. Jos tulisit raskaaksi, vaatisiko hän jatkuvasti todisteita isyydestään? Odotusajan tunnevyöryissä sekin tuntuu hurjalta.

Puhut tuollaisia puolen vuoden seurustelun jälkeen. Itse olin aivan kauhuissani nopeasta toiminnastamme puolentoista vuoden kohdalla kun aloimme odottaa vauvaa. En ole saanut katua ratkaisujamme, mutta se on sen ansiota, että suhteessamme vallitsee luottamus.

Kirjoitat selvästi, ettei miehesi luota sinuun. Luotatko sinä häneen? Luotatko, että jatkuvasti sinua epäilevä mies ei epäilyksen vimmassaan jättäisi sinua yksin vauvan kanssa?

Kärsivällisyyttä!

 

[Milla 29]

[QUOTE="tesmis";22041131]Mä tietääkseni kerroin omasta kokemuksesta. Ja kyllä sulle on neuvoja annettu useammalta taholta.[/QUOTE]

Kukaan ei ole vastannut siihem, miten saisin miehen luottamaan. Eikä kukaan ole kertonut kokemuksiaan siitä, miten tällaisia luottamusongelmia on saatu ratkaistuksi.

 

[Milla 29]

[QUOTE="vieras";22041200]Kun ryhdyin suhteeseen mieheni kanssa hän oli saanut pahasti siipeensä edellisistä suhteista ja ollut yksin miltei neljä vuotta. Hän oli päättänyt, että kaikki naiset ovat perseestä ja hän elää loppuelämänsä yksin. Suhteemme alku oli arvatenkin haastava. En tiedä mitä se olisi ollut jos hän olisi jatkuvasti ilmaissut epäluottamusta - siitä kun meillä ei varsinaisesti ollut koskaan kyse.

Seurustelimme vuoden päivät ennen muuttoa yhteen. Muutimme keväällä, syksyllä menimme kihlihin ja aloimme yrittää lasta, talvella menimme naimisiin ja seuraavan kesän lopussa vauva syntyi. Itse tunsin kamalaa vauvakuumetta heti suhteen alusta asti. Minä vain tiesin, että tämä tässä on se mies jonka halua lasteni isäksi. Tähän suhteeseen lähtö on ollut villeintä ja spontaaneinta mitä olen ikinä tehnyt. Lapsemme on nyt puolitoista vuotias. Vauvavuosi on ollut yhtä helvettiä. Kun vauva huutaa koliikkia ja imetys epäonnistuu on avioero ja häipyminen päälimmäisenä mielessä vaikka suhteella olisi kuinka vakaa pohja.

Eli ei, en suosittele hankkimaan vauvaa tuohon tilanteeseen. En jos mies epäilee sinua noin paljon. Jos tulisit raskaaksi, vaatisiko hän jatkuvasti todisteita isyydestään? Odotusajan tunnevyöryissä sekin tuntuu hurjalta.

Puhut tuollaisia puolen vuoden seurustelun jälkeen. Itse olin aivan kauhuissani nopeasta toiminnastamme puolentoista vuoden kohdalla kun aloimme odottaa vauvaa. En ole saanut katua ratkaisujamme, mutta se on sen ansiota, että suhteessamme vallitsee luottamus.

Kirjoitat selvästi, ettei miehesi luota sinuun. Luotatko sinä häneen? Luotatko, että jatkuvasti sinua epäilevä mies ei epäilyksen vimmassaan jättäisi sinua yksin vauvan kanssa?

Kärsivällisyyttä![/QUOTE]

luotan mieheen kyllä, hänen epäilyksensä ei kohdistu minuun suoraa, vaan siihen että olen nainen.
Ja kiitos kun kerroit kokemuksesi, olit ensimmäinen joka vastasi siihen, mitä kysyin

 

["tesmis"]

Kukaan ei ole vastannut siihem, miten saisin miehen luottamaan. Eikä kukaan ole kertonut kokemuksiaan siitä, miten tällaisia luottamusongelmia on saatu ratkaistuksi.

No et saa miestä mitenkään luottamaan, jos mies ei halua tai kykene luottamaan. Aina löytyy jotain mistä sua voidaan epäillä.
Ja eikö se, et jos mies on ilmoittanut ettei halua lasta, kun ei luota suhun kerro jo aika paljon? Kyllä se, et luottamusta on lähtee ihan jokaisesta itsestään. Kuten jo aiemmin sanoin, mun mielestä sitä on niin kauan kuin sen menettää. Jos jo valmiiksi on asenne ettei voi luottaa, lähtökohta on mun mielestä huono.

 

[Voi hyvänen aika]

Ap, anteeksi mutta sinä olet idiootti jos oikeasti olet valmis tekemään lapsen puolen vuoden seurustelun ja parin kuukauden yhdessä asumisen jälkeen!
Onko sinulla muka oikeasti ikää 29 kuten nimimerkissä?

Et tunne miestä vielä ollenkaan, se on fakta vaikka alkuhuumassa tuntuisi miltä. Aika hutera pohja alkaa lasta tekemään!