miehen masennus ja parisuhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olisi mukava kuulla mitä aloittajalle kuuluu nykyään? Itse painin vielä samassa tilanteessa, ero vieläkin aktiivisemmin mielessä. Mies myöntänyt olevansa masentunut ja kaikki lasten hoito ja kasvatusvastuusta lähtien on hankalaa, eikä hänellä ole kiinnostusta ja voimia siihen. Teen kaiken yksin ja hän tekee jos häntä joskus huvittaa. Itse koen että isä ei voi päättää milloin jaksaa olla isä, mut näin se näköjään menee. Olen kuulema huono tukemaan masentunutta jos en anna luistaa arjen vastuun jakamisesta.

Mielenkiintoisinta tässä on se että olen itsekin nykyään masentunut, ja se kaikki vastuu uuvuttaa. Mutta olen ainut joka lasten tarpeista huolehtii, kasvatus,opetus, läsnäolo, hellyys, ulkoilut, leikit...ja mies antaa ruokaa, pesee hampaita ja vie kyllä nukkumaan. Eli tekee kaiken helpon ja jättää mulle kaiken mikä vaatii omaa panosta ja viitseliäisyyttä.
 
Nyt tekisi mieli oikeasti vetää teitä äitejä päin pläsiä! Anteeksi vain, mutta niin pahalta tuntuu lukea teidän tekstejä miten miehet teitä ja lapsia kohtelevat. Sitten te vielä etsitte TEKOsyitä, "kun se mies kuitenkin".

Lukekaa omat tekstinne oikeasti. Onko tuo kohtelu oikein lapsia kohtaan? Ei ole. Entä teitä kohtaan? Ei todellakaan. Ehkä te äidit voitte vielä olla siinä kunnossa, että jaksatte kaiken yksin pyörittää ja kestää miestenne haukut ja lyönnit. Mutta milloin tapahtuu se viimeinen niitti? Milloin ukko sekoaa niin, että pieksee lopullisesti joko teidät tai lapsen? Tai eihän sitä tiedä, vaikka joku teistä äideistä sekoaa tarpeeksi tuota elämää kestäneenä. Ihmismieli on tuntematon tie.

Voitte etsiä miehistänne niitä hyviä puolia. Mutta ne huonot puolet vievät kyllä voiton pahuudellaan. Vaikka mies pesee lasten hampaat ja hoitaa heidät kotona, niin se ei riitä, jos mies teitä pieksee ja haukkuu muulla ajallaan.
 
Ei näistä kannata lopullista johtopäätöstä vetää. Kuvaukset ovat yksipuolisia ja niistä puuttuu miehen vastine. Hyvä vaimo osaa sen verran psykologiaa, että mieskin ottaa vastuuta ja havahtuu ongelmiin. Asiat eivät muutu riitelemällä, eikä syyllistämällä. Mikäli miehellä on alkoholiongelma (joka joko helpottaa masennusta tai aiheuttaa sitä), niin psykologisesti olisi fiksua tuoda asia esille siten, ettei mies syyllisty! Miettikää itseänne: jos teille sanotaan jotain negatiivista päin naamaa, oletteko tyytyväinen ja hyväksytte "fatkat" vai onko ensireaktionne vastustus ja viha?

Esimerkkejä: "lapset kärsii kun sinä juot koko ajan" vs. "oletko miettinyt miltä lapsista tuntuu, kun isä on niin usein humalassa?"
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;30286670:
Meillä itseasiassa kaikki ok nyt. Sopiva lääkitys niin mieskin parani omaksi itsekseen.

Kiva kuulla. Meillä mies on kokeillu jo paria lääkettä ja aina palaa huono olo. Ei siis ole auttanut.
Arki on haastavaa, eikä mies jaksa juuri mitään.
 
Jatkoa vielä...

Mieheni on humalassa yllättävän räjähdysherkkä, kerran ollessamme baarissa, se oli ennen nuorinta lastamme ja jäi viimeiseksi kerraksi, lähdin yksin tanssimaan sillä mieheni ei halua tanssia, ja tämä tuli jonkinajan päästä perästä ja liittyi mukaan. Olin päässyt mukaan parin nuoren naisen kanssa ja juttelin heidän kanssaan niitä näitä mieheni tullessa. Seuraavassa hetkessä hän hyökkäsi näistä toisen kimppuun ja väänsi tätä niskasta kunnes tämä pääsi karkuun. Kahdesti hän on ottanut yhteen siskoni kanssa ja satuttanut tätä. Vikaa oli molemmissa riidan alkaessa ja molemmat olivat tällöin aivan selvinpäin, ei mitään humalassa sekoilua tms. Mies harrastaa/harrasti budolajia, enää ei käy kun ei jaksa, ja kehuu aina pärjäävänsä kelle vain ja tietävänsä kuinka satuttaa toista.

Minutkin on riidan päätteeksi usein runnonut huoneesta ulos kun en ole suostunut lähtemään, jos en tönimällä niin käsilukolla jolle ei mahda mitään. Tiedän tekeväni tyhmästi, mutta jos minulle huutaa että lehmänrähjä ulos tai heitän sut tai annan selkään, niin uhmaan sitä varmasti. Kerran kun mies oli juopotellut ja riitelimme asiasta seuraavana aamuna, kaadoin suutuspäissäni tämän oluen viemäriin, ja mies kiskaisiminut hiuksista polvilleni. Vanhempi lapsemme oli silloin n. 1,5v ja miehen sylissä. Samoin kun odottaessani nuorintamme itkin kerran väsymystäni ja se päättyi lopulta riitaan, lähdin keittiöön itkemään ja mies seurasi. Ei jättänut rauhaanvaan syytti minua hulluksi ja idiootiksi, ja lopulta kiljuin tätä jättämään minut rauhaan. Lapsemme heräsi kun läimäytin keittiön valon pois ja mies suuttui tästä niin, että uhkasi soittaa poliisiin, ja kun sanoin ettei vika ole minun, hän retuutti minua hiuksista. Kun en tästä suostunut nöyrtymään,löi kolmesti avokämmenellä kasvoihin. Kävi rauhoittamassa lapsen ja kävi uudestaan hiuksiini kiinni ja retuutti,ja väitti että jos soitan poliisit, niin se olen minä joka saa syyt niskoilleen.

Nuo ovat ainoat kerrat kun on käynyt käsiksi, tai itseasiassa kerran vielä kun olimme vanhempieni luona,ja mies taas juopotteli muiden mentyä jo nukkumaan ja tästä hermostuneena käskin häipyä. Silloinkin runnoi minut ovesta ja heitti lattiaan ja nukkui sitten tyytyväisenä aamuun. Lisäksi juuri tuota käsilukkoa harrastaa jos en muuten usko lähteä kun riitelemme.

Meillä oli ennen onnellista, en olisi voinut kuvitella että se menee tällaiseksi. Nykyisin en jaksa välittää, juokoon kunhan tekee sen muualla, etsiköön itselleen toisen jos haluaa. Alkuun kun seurustelimme pelkäsin kamalasti että hän jättää ja takerruin liikaakin ja mies halusi yhä vain enemmän tilaa. Nykyisin olen onnellinen vain kun tämä on poissa, sillä hymy ja onni eivät mahdu samaan taloon mieheni kanssa. Samoin lasten ollessa vauvoja pyysin ja vaadin olemaan enemmän kotona, sillä olin todella väsynyt ja loppuunkulutettu valvomisesta, mutta nyt mikään ei estäisi mieheni harrastusta iltana tai parina, mutta hän ei mene kun ei jaksa eikä viitsi ja syyttää siitäkin minua kun en päästä häntä mihinkään.


Vanha kirjoitus mutta aivan kopio omasta elämästäni. Mieheni on ollut vuosia masentunut, käyttäytyy ja oirehtii samoin kun sinun miehesi. Etsin netistä vertaistukea ja muiden kokemuksia, törmäsin tähän. Olisi mukava kuulla miten sinulla nykyään menee?
 
Ei näistä kannata lopullista johtopäätöstä vetää. Kuvaukset ovat yksipuolisia ja niistä puuttuu miehen vastine. Hyvä vaimo osaa sen verran psykologiaa, että mieskin ottaa vastuuta ja havahtuu ongelmiin. Asiat eivät muutu riitelemällä, eikä syyllistämällä. Mikäli miehellä on alkoholiongelma (joka joko helpottaa masennusta tai aiheuttaa sitä), niin psykologisesti olisi fiksua tuoda asia esille siten, ettei mies syyllisty! Miettikää itseänne: jos teille sanotaan jotain negatiivista päin naamaa, oletteko tyytyväinen ja hyväksytte "fatkat" vai onko ensireaktionne vastustus ja viha?

Esimerkkejä: "lapset kärsii kun sinä juot koko ajan" vs. "oletko miettinyt miltä lapsista tuntuu, kun isä on niin usein humalassa?"

En ole lukenut tuota aiemmin, mutta löysin just sopivan vinkin asiaan:

http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/

endis sais tulla takaiin:-)
 
Vanha kirjoitus mutta aivan kopio omasta elämästäni. Mieheni on ollut vuosia masentunut, käyttäytyy ja oirehtii samoin kun sinun miehesi. Etsin netistä vertaistukea ja muiden kokemuksia, törmäsin tähän. Olisi mukava kuulla miten sinulla nykyään menee?

Me erottiin ja sain elämäni takaisin. Olen kuin uusi ihminen, en suostunut antamaan periksi, masentumaan tai katkeroitumaan vaan jatkoin elämääni. Nyt olen enemmän kuin onnellinen lasten kanssa, ei enää pelkoa ahdistavasta ja epävakaasta miehestä. Mies taas puolestaan jatkaa rämpimistään, ei lainkaan yritystä kuntoutua.

Mulla vaan eräänä päivänä avautui silmät siihen, että mikään ei muutu, jos en itse tee muutosta. Pistin miehen pihalle, välit on ok, ja hoitaa lapsia välillä, silloin ei juo ja nauttii lasten kanssa olemisesta.

T: ketjun aloittaja
 
Me erottiin ja sain elämäni takaisin. Olen kuin uusi ihminen, en suostunut antamaan periksi, masentumaan tai katkeroitumaan vaan jatkoin elämääni. Nyt olen enemmän kuin onnellinen lasten kanssa, ei enää pelkoa ahdistavasta ja epävakaasta miehestä. Mies taas puolestaan jatkaa rämpimistään, ei lainkaan yritystä kuntoutua.

Mulla vaan eräänä päivänä avautui silmät siihen, että mikään ei muutu, jos en itse tee muutosta. Pistin miehen pihalle, välit on ok, ja hoitaa lapsia välillä, silloin ei juo ja nauttii lasten kanssa olemisesta.

T: ketjun aloittaja


Ihanaa kuulla että sulla menee hyvin. Mä olen edelleen miehen kanssa, on vaikeaa, enkä todellakaan ymmärrä mistä saa voimaa lähteä...
 

Yhteistyössä