Miehen menoista/harrastuksista..

[En viitsi kirjautua nyt]

Kuinka paljon teidän miehet harrastaa tai ylipäätään tekee jotain siis kodin ulkopuolella ilman lapsia tai sinua? Mikä määrä on perheenisälle ns. hyväksyttävä määrä, kerran viikossa, kolme kertaa viikossa? Onko harrastuksen luonteella väliä?

Meillä siis pieni vauva, jossa olen kiinni 24/7 rintaruokinnan vuoksi, pulloa ei huoli (pumpattua) toistuvista yrityksistä huolimatta. Alkujaan kun vauvaa "tehtiin" ja näistä asioista puhuttiin, sovittiin että mies jatkaa harrastustaan, joka vaatii näin kesäaikaan 2x vko reenit ja talvella 3-4 kertaa viikossa. Kyseessä siis kilpaurheilua. Mulle se on ihan ok, tiedän että tuo harrastus on miehelle rakas ja tärkeä, enkä halua että hän siitä luopuu, hyppisi varmaan kotona seinille jos ei pääsisi urheilemaan. Mutta, ehkä mä olin sitten jotenkin tyhmä kun kuvittelin että lopun vapaa-ajan mies viettää perheensä kanssa.. Nimittäin nyt tilanne on se, että on viikossa ehkä pari iltaa kotona, on "keksinyt" uuden harrastuksen. Tämä uusi harrastus ei ole tiettyihin kellonaikoihin sidottua, toisin kuin tämä kilpaurheilu ja käykin siellä vaan ns. sopivissa rakosissa. Silti musta on alkanut tuntua että ei ole kotona ollenkaan enää tai ei ainakaan halua olla. Päivät on tietysti töissä. Eilen ei nähnyt vauvaa kuin vilaukselta, kun lähti suoraan töistä poikien iltaa viettämään. Älkää käsittäkö väärin, ei mies baarijuoksua harrasta, tuo oli eka kerta ulkona sitten vauvan syntymän. Eikä siinäkään mitään, kunhan ei tavaksi ota (eikä ota, tiedän sen). Tällä viikolla on siis ollut kotona kahtena iltana, tänään ei varmaan tarvi olettaa että miehestä on mulle apua olonsa puolesta...

En tiedä, ehkä harmistun turhasta, ehkä en. Yritän asiasta puhua miehelle, hän vastaa tyyliin, että on tärkeää säilyttää elämää perheen ulkopuolella. No niinhän se on, enkä mä "vaadi" 24/7 kotonaoloa, siitä ei ole kyse. Ottaa vaan itseä päähän olla jatkuvasti sidoksissa vauvaan, eikä pääse mihinkään ilman sitä. Mies tietysti tietää tämän, eikä näinollen tavallaan ole sitä "vaaraa" että miehen tarvisi lasta hoitaa vaikka mun menon takia, kun lapsi kulkee käytännössä mun mukana. Lisäksi musta olis ihana tehdä perheenä asioita, eikä siis aina vaan minä+vauva ja sitten mies itsekseen.

Ääh, tulee sekavaa sepustusta enkä tiedä mitä tällä kirjoituksella haen. Vertaistukea? Neuvoja? Jonkun sanomaan että kyllä se siitä helpottaa ja tulee vielä "munkin aika"? Kyllähän mä tiedän että vauva kasvaa ja pian ei mua tarvitse enää niin kiinteästi,vaan se isäkin kelpaa jo hoitajaksi.. Se vaan, että kun mä vielä syksymmällä ottaisin jonkun harrastuksen tähän, niin koskas me sitten ollaan perheenä yhdessä, ei ikinä? Ehkä mä olen miehelle ns. kateellinen, kun sillä ei muuttunut mikään ja mä olen enää "vaan" äiti. Älkääkä sitäkään käsittäkö väärin, kyllä mä haluan olla äiti

Miten muilla on nämä asiat ratkaistu? Vähensikö mies menoja vauvan synnyttyä vai jatkoiko entisellään? Mitä mun on kohtuullista pyytää mieheltä, ilman että olen nalkuttava ämmä? Jollainen en halua olla, mutta en kiltti tossukaan joka menettää kaiken perheen ulkopuolisen elämän miehen takia.. Älkääkä tulko sanomaan että olisit miettinyt etukäteen ennen vauvan syntymää, niinhän me nimeomaan tehtiin, mutta ei sitä voi etukäteen tietää miltä se tilanne todellisuudessa tuntuu, ennen kuin se vauva on syntynyt.

 

[En viitsi kirjautua nyt]

Eikö löydy kohtalotovereita?

 

[tuutti]

Näinhän se on että niitä tunteita ei voi suunnitella, vaikka käytännön seikkoja miettiskin jo ennen lapsen syntymää. Valitettavasti täällä on vaan aina niitä ilkeämielisiäkin jotka käy asiasta aukoon.

Tuttu tunne, varmaan suurelle osalle pienten lasten äideistä. Maailma kutistuu yhtäkkiä niin kamalan suppeaksi kun on vaan enää koti ja se vauva. Itse en ole pystynyt kumpaakaan imettään (molemmat pikkukeskosina syntyneitä, esikolla maito ei noussut juuri lainkaan ja tyrhetyi kohtutulehduksen aikana täysi; kuopukselta sain niin vahvat lääkitykset verenpaineeseen&veritulpiin, että imetys ei ollut mahdollista) Silti vaikka lapset oli pullolla ja mieskin pystyi osallistumaan tunsin "kateellisuutta" välillä siitä että hän pystyi helpommin meneen. Vaikka todellisuudessa alitajuisesti laskin työajatkin hänen vapaa-ajakseen, eihän se toki niin mene, mut hormonihöyryissä ei aina järki kulkenut.

Onko teidän vauva täysin tissitakijainen vai löytyskö edes sellainen 30min-1h väli jossa voisit käydä vaikkapa vaan kävelemässä yksin, tai ihan vaan vaikka ruokakaupassa tai kahvilla? Kuhan vaan pääsisit yksin hetkeks. Ymmärrän että haluat perheenä tehdä asioita ja kyllähän miehelläsi kieltämättä hieman paljon on menoa. Mutta sinäkin tarvitsisit ihan miniloman sieltä kotoa, se kummasti selkeyttää ajatusmaailmaa.

 

[Miuski harmailee]

Oma kokemus on sen kaltainen, että ajatuksia eivät nämä miesparat osaa lukea. Mies voi olla hämmentynyt uudesta tilanteesta perheessänne ja ehkä kokee, ettei hänellä ole kotona isoakaan virkaa, kun vauva on vielä kovasti kiinni äidissä. Siksi on tullut tämä uusi harrastus, että on hänellekin jotain. Miehen kanssa pitää jutella asiasta rehellisesti, mutta syyttämättä. Kerro hänelle, että tykkäät miehestäsi ja haluat viettää aikaa hänenkin kanssaan. Kerro, että haluaisit olla yhdessä perheenä - et niinkään yksinään.

Oma mieheni oli kahden vanhemman lapsen vauva-aikoina matkatöissä ja äärimmäisen vähän kotona. Tiedän todella, miltä tuntui olla aina yksin lasten kanssa. Varsinkin viikonloput olivat kurjia, kun kaikki muut olivat perheinä ja itse vaan raahusti aina siihen samaan puistoon.. Onneksi elämäntilanne muuttui ja mies hankki töitä lähempää ja nykyään tekee ihan normi 6-18 päivää *heh*. Muuten ei kyllä juurikaan harrasta mitään, paitsi sellaisia, mihin voi hyvin ottaa lapsia mukaan.

 

[en viitsi kirjautua nyt]

Kiitos tuutti kommentistasi. Näinhän se on, kun on yksin kotona niin helposti laskee sen miehen työssäolonkin vapaa-ajaksi. Kyllä mä pääsen kauppaan yksin+muita nopeita menoja, mutta ne on nimenomaan nopeita menoja, tuosta pienestä kun ei voi ennustaa koska se nälkä iskee. Siinäpä se onkin, mun menot on ns. velvollisuuksia, miehen menot kivoja harrastuksia ja hauskanpitoa kaverien kanssa. Tässä taannoin mies vei vauvan vaunulenkille ja "pääsin" siivoamaan rauhassa. Siinä mun hauskanpito sitten... Vaikka mukavaa toki oli turruttaa aivonsa ja laittaa stereot täysille pölyrätin huiskiessa. Tunnistan kyllä tunteeni kateudeksi ja väsymys vielä moninkertaistaa tunteitani.. Tuntuu vaan siltä, että mies ei ymmärrä pätkääkään mistä edes puhun. Ei kai, kun ei voi tietää miltä tuntuu kun on täysin sidottu vauvaan, edes suihkuun ei pääse yksin.

 

[en viitsi kirjautua nyt]

Miuski, mä olen koittanut puhua. Toteaa vaan, että tämä on nyt tätä aikaa ja eihän hän sille mitään mahda että vauva ei huoli pulloa. Niinkuin se se varsinainen "ongelma" olisi.. Olen kertonut miltä tuntuu jäädä aina illoiksi yksin ja kuinka väsynyt olen. Tosiaan toteaa vaan ettei se hänen vikansa ole. Haluaa harrastuksista vastapainoa työlle ja perheelle..

 

[xyz]

Yritän asiasta puhua miehelle, hän vastaa tyyliin, että on tärkeää säilyttää elämää perheen ulkopuolella.

Kyllä näistä asioista keskustellaan varmaan jokaisessa perheessä ja kirjoituksesi on tuttu meille muillekin pienten lasten äideille. Mutta. Minusta miehesi menee vikaan tuossa lauseessa. Ei ole oikein, että sinä olet luopunut kaikesta omasta ajastasi (itselläni ei pää kestäisi) ja mies menee vanhaan tahtiin. Se vaan ei ole oikein. Te olette nyt perhe, vapaat ajat ovat ohi.

Aloita oma harrastus? Esim jumppa parina iltana viikossa? Tai käy yksin vaikka shoppailemassa tai elokuvissa? Vauva pärjää kyllä muutaman tunnin ilman äitiä vaikka "tissilapsi" olisikin ja miehelle tekisi hyvää olla lapsen kanssa kaksin. Näkisi mitä arkesi on.

 

[en viitsi kirjautua nyt]

Yritän asiasta puhua miehelle, hän vastaa tyyliin, että on tärkeää säilyttää elämää perheen ulkopuolella.

Kyllä näistä asioista keskustellaan varmaan jokaisessa perheessä ja kirjoituksesi on tuttu meille muillekin pienten lasten äideille. Mutta. Minusta miehesi menee vikaan tuossa lauseessa. Ei ole oikein, että sinä olet luopunut kaikesta omasta ajastasi (itselläni ei pää kestäisi) ja mies menee vanhaan tahtiin. Se vaan ei ole oikein. Te olette nyt perhe, vapaat ajat ovat ohi.

Aloita oma harrastus? Esim jumppa parina iltana viikossa? Tai käy yksin vaikka shoppailemassa tai elokuvissa? Vauva pärjää kyllä muutaman tunnin ilman äitiä vaikka "tissilapsi" olisikin ja miehelle tekisi hyvää olla lapsen kanssa kaksin. Näkisi mitä arkesi on.

Näin minäkin ajattelisin. Että ei vaan voi enää elää kuin poikamies, kun ei kerran sitä ole. Kun en vaan halua olla nalkuttava ämmä...

Pitää aloitella itsekin sitä elämää "perheen ulkopuolella". Ehkä olen tosiaan liian kiinni vauvassa ja arastelen poissaoloa. Voihan olla että pullon huolisikin, kun en ole paikalla, ei olisi muita vaihtoehtoa. ajatus vaan huutavasta nälkäisestä vauvasta on kestämätön, voinko olla niin itsekäs että olen pois... Mitään muuta syytä mulla ei ole pelätä, etteivätkö pärjäisi keskenään kuin tuo ruokapuoli. Ts. ei mulla ole sitä "ongelmaa" ettenkö raaskisi jättää lasta ja itse menisi. Antaisin vaikka oikean käteni että tosiaan pääsisin vaikka kaverin kanssa syömään tai leffaan...

Tosiaan tekisi hyvää olla pois kotoa vähän, ihan itken nytkin kun en vaan jaksa..

 

[xyz]

Tsemppiä, kyllä se siitä helpottuu. Joskus vaan pitää olla se "nalkuttava ämmä" että viesti menisi perille asti.

 

[S]

Meillä mies käy kuntosalilla niin usein kuin mahdollista. Täytyy sanoa, että on joustanut siinä todella kiitettävästi ja perhe on aina etusijalla. Vastaavasti pyrin mahdollisuuksien mukaan järjestämään, että hän sinne pääsee. Siinä mielessä kuntosali on joustava harrastus, että salit ovat auki aamusta iltaan ja sinne voi mennä silloin, kun pääsee. Joku joukkuelaji olisi paljon hankalampi.

Harrastusmahdollisuudet luonnollisesti vähenivät, kun lapsi syntyi. Olin itse myös täysin kiinni imetyksessä, koska pumppaaminen ei onnistunut. Se on kuitenkin lopulta lyhyt aika ja sitten pääsee kumpikin taas vapaammin menoihinsa. Joskus on tuntunut pahalta sanoa, että et nyt lähtisi, kun itsellä on ollut hankala tilanne ja toisella hinku mennä, mutta yleensä asiasta on ollut täysi yhteisymmärrys.

Ehkä meillä kävi tuuri, kun molemmilla oli aika realistinen käsitys, mitä vauva-arki voi olla ja kuinka siinä haluamme toimia. En tiedä, mitä tekisin, jos homma ei toimisi niin hyvin kuin se on toiminut.

 

[ei viitsi kirjautua nyt]

Tsemppiä, kyllä se siitä helpottuu. Joskus vaan pitää olla se "nalkuttava ämmä" että viesti menisi perille asti.

Kiitos, ehkä se niin on. Mä olen tosiaan koittanut hyvällä.. Nytkin vaan harmittaa kun nukkuu krapulaansa, ulkona on kaunis ilma ja mä kökin täällä. Meidän vauva on sikäli haasteellinen kun ei nuku kunnon päikkäreitä, ei vaunuissa (liikkeessä tai ei) eikä sisällä. Siispä päästään vaan vajaaksi tunniksi ulos kerrallaan eikä näillä helteillä muutenkaan ole vauvalla hyvä ulkona.. Että olempa tänäänKIN sisällä kun ei miehestä hoitamaan ole.

 

[S]

Aloita oma harrastus? Esim jumppa parina iltana viikossa? Tai käy yksin vaikka shoppailemassa tai elokuvissa? Vauva pärjää kyllä muutaman tunnin ilman äitiä vaikka "tissilapsi" olisikin ja miehelle tekisi hyvää olla lapsen kanssa kaksin. Näkisi mitä arkesi on.

Ainakin meillä oli sellainen tilanne, etten missään tapauksessa olisi voinut olla poissa muutamaa tuntia, enkä olisi edes halunnut. Jos lähdin ulos, halusin olla tavoitettavissa ja valmis menemään kotiin, kun kaivattiin. Mutta sellaisia tunnin pyrähdyksiä pääsin kyllä tekemään melkeinpä aina, kun halusin. Mies pärjäsi vauvan kanssa kivasti sen aikaa. Siinäkin pääsi jo moneen paikkaan, kun asutaan ihan keskustassa.

 

[ei viitsi kirjautua nyt]

Meillä mies käy kuntosalilla niin usein kuin mahdollista. Täytyy sanoa, että on joustanut siinä todella kiitettävästi ja perhe on aina etusijalla. Vastaavasti pyrin mahdollisuuksien mukaan järjestämään, että hän sinne pääsee. Siinä mielessä kuntosali on joustava harrastus, että salit ovat auki aamusta iltaan ja sinne voi mennä silloin, kun pääsee. Joku joukkuelaji olisi paljon hankalampi.

Harrastusmahdollisuudet luonnollisesti vähenivät, kun lapsi syntyi. Olin itse myös täysin kiinni imetyksessä, koska pumppaaminen ei onnistunut. Se on kuitenkin lopulta lyhyt aika ja sitten pääsee kumpikin taas vapaammin menoihinsa. Joskus on tuntunut pahalta sanoa, että et nyt lähtisi, kun itsellä on ollut hankala tilanne ja toisella hinku mennä, mutta yleensä asiasta on ollut täysi yhteisymmärrys.

Ehkä meillä kävi tuuri, kun molemmilla oli aika realistinen käsitys, mitä vauva-arki voi olla ja kuinka siinä haluamme toimia. En tiedä, mitä tekisin, jos homma ei toimisi niin hyvin kuin se on toiminut.

Miten miehesi suhtautui, kun pyysit jäämään kotiin? Mä en ole edes uskaltanut pyytää ja tosiaan joukkuelaji ei anna myöten jäädä kotiin sillon kun siltä tuntuu. Ja tästä uudesta harrastuksesta on niin innoissaam eikä varmaan itse tajua kuinka paljon muhun sattuu kun menee. Kysyy kyllä aina, haittaako mua, ja eihän mua koskaan haittaa.. Lähtee sellasissa tilanteissa että kotona on rauhallista, ehkä ajattelee että siitä ei ole vaivaa, kun ei toi meidän vauva vielä kovia vaadi, puhtaan vaipan ja ruokaa. Mutta nekin ajat voisi olla vauvan kanssa ja päästää mut vaikka pihalle auringonottoon tms...

 

[S]

Miten miehesi suhtautui, kun pyysit jäämään kotiin?

Jää kotiin, vaikka joskus huomaa, että harmittaa ja turhauttaa. Ja mulle tulee sit huono omatunto, kun pyydän. Koitan sit jossain toisessa paremmassa välissä sanoa, että nyt voisit mennä, jos haluat. Ja joskus oon sanonu, että mee vaan, vaikka oon ollu ihan poikki.

 

[km]

Meillä miehellä on treenit kesällä 2 ja talvella 3 kertaa viikossa. vievät n pari kolme tuntia kerrallaan. Muutoin on työajan ulkopuolella perheen kanssa.

 

[ap]

Meillä miehellä on treenit kesällä 2 ja talvella 3 kertaa viikossa. vievät n pari kolme tuntia kerrallaan. Muutoin on työajan ulkopuolella perheen kanssa.

Samoja aikoja kuin meillä. Millaista päivää miehesi tekee? Meillä töissä 7-16 eli illasta jää pari tuntia vauvan kanssa, siis harrastusiltana. Musta se on vähän.. Sitten kun tähän vielä se uusi harrastus jossa käy "väli-iltoina" (ei aina) ja viikonloppuisin väh. toisena päivänä n. 3-4h kerrallaan.

Tälläkin viikolla on siis nähnyt vauvan hereillä yhteensä n. 10h ajan. Ja vauva on kyllä enemmän hereillä

 

[ap edelleen jatkaa]

Meillä miehellä on treenit kesällä 2 ja talvella 3 kertaa viikossa. vievät n pari kolme tuntia kerrallaan. Muutoin on työajan ulkopuolella perheen kanssa.

Samoja aikoja kuin meillä. Millaista päivää miehesi tekee? Meillä töissä 7-16 eli illasta jää pari tuntia vauvan kanssa, siis harrastusiltana. Musta se on vähän.. Sitten kun tähän vielä se uusi harrastus jossa käy "väli-iltoina" (ei aina) ja viikonloppuisin väh. toisena päivänä n. 3-4h kerrallaan.

Tälläkin viikolla on siis nähnyt vauvan hereillä yhteensä n. 10h ajan. Ja vauva on kyllä enemmän hereillä

Kirjotin väärin, on siis ollut kotona tuon 10h ajan, kun ei lasketa esim aamuja, jolloin ei luonnollisestikaan ole vauvan kanssa vaikka se hereillä onkin, vaan valmistautuu töihin, kahvit ym.

 

[Jaska-]

Yritän asiasta puhua miehelle, hän vastaa tyyliin, että on tärkeää säilyttää elämää perheen ulkopuolella.

..... Mutta. Minusta miehesi menee vikaan tuossa lauseessa. Ei ole oikein, että sinä olet luopunut kaikesta omasta ajastasi (itselläni ei pää kestäisi) ja mies menee vanhaan tahtiin. Se vaan ei ole oikein. Te olette nyt perhe, vapaat ajat ovat ohi. ....

Eli koska ollaan kateellisia ja oma maailma kutistuu niin se peilataan mieheen ja halutaan hänestä sijaiskärsijä, jos ei ole minulla vapaa-aikaa niin ei ole sinullakaan ?

Ei vapaa-aikojen pidä olla ohi vain sen takia että on perhe, ei se perhe mikään taikasana ole jolla nainen voi oikeuttaa kaikki haahuilut ja oikut.
Sama myös toisinpäin.

 

[nasu]

meillä mies käy salilla joka toinen päivä. menee tosin vasta illalla, kun tyttö melkein jo nukkumaan menee. Aiemmin meni klo 18 salille. Sovittiin sitten että menee vasta myöhemmin salille, niin ehtii olemaan tytön kanssa ennen sitä.

Ja toinen asia, mikä sovittiin että tulee töistä ajoissa kotiin ainakin salipäivinä. (on siis yrittäjä)

Ehkä sinäkin voisit ottaa hieman omaa aikaa joskus. Eihän vauvan tarvitse kokoajan olla tissillä. Tunti silloin tällöin ei varmaan ole liikaa?

 

[ap]

Yritän asiasta puhua miehelle, hän vastaa tyyliin, että on tärkeää säilyttää elämää perheen ulkopuolella.

..... Mutta. Minusta miehesi menee vikaan tuossa lauseessa. Ei ole oikein, että sinä olet luopunut kaikesta omasta ajastasi (itselläni ei pää kestäisi) ja mies menee vanhaan tahtiin. Se vaan ei ole oikein. Te olette nyt perhe, vapaat ajat ovat ohi. ....

Eli koska ollaan kateellisia ja oma maailma kutistuu niin se peilataan mieheen ja halutaan hänestä sijaiskärsijä, jos ei ole minulla vapaa-aikaa niin ei ole sinullakaan ?

Ei vapaa-aikojen pidä olla ohi vain sen takia että on perhe, ei se perhe mikään taikasana ole jolla nainen voi oikeuttaa kaikki haahuilut ja oikut.
Sama myös toisinpäin.

Jaska, onko sun mielestä tosiaan oikein, että miehen ei tarvitse muuttua poikamiesajoistaan yhtään, kun lapsi syntyy? Päinvastoin hankkii lisää menoja, ei ole kotona juuri ollenkaan?

Kyllähän se niin on, että samassa mittakaavassa mä en mitenkään pystyisi harrastamaan. Vaikka lapsi pullon huolisikin. Ei kai ole oikein että lapsi olisi sitten jatkuvasti hoidossa eikä edes näkisi vanhempiaan ikinä yhdessä. Ei vapaa-aikojen pidäkään olla ohi, mutta kyllä se vaan vähenee lapsen tulon myötä. Jos se vapaa-aika tarkoittaa aikaa ilman lasta. Ainakin pitäisi, myös miehellä.

 

[vieras]

Ap, voit hyvällä omallatunnolla sanoa miehellesi että kaipaat hänen seuraansa enemmän. Nyt ehkä luulee ettei sillä niin väliä, jos kerran niin annat ymmärtää! Jospa hän haluaisi kuulla että on tärkeä?