Miehen mielestä mikään kotityö ei kuulu hänelle, koska hän käy töissä.

["vieras"]

Ja ei sillä, tottahan minä teen osani ja hoidan kotia sen minkä ehdin, kun mies kerran tekee pitkää päivää (ja välillä yötäkin) töidensä parissa. Kotitöistä huolehtiminen ei ole mulle ongelma, mutta kyllä minun mielestäni pieni osa miehellekin kuuluu. Paljoa en vaadi, vain sen, että esimerkiksi siivoaisi omat jälkensä tai veisi edes roskat silloin tällöin. Tämä ei liene liikaa vaadittu?

Kuitenkaan pyynnöistäni ei mitään apua ole. Kun mies syö, jättää hän aina astiat ja muut roskat pöytään, jolloin minun on korjattava ne. Jos mies mutustelee olohuoneessa tai jää sinne kukkumaan yksinään illalla, on aivan saletti, että löydän sieltä seuraavana aamuna astiavuoren ja limsapullon tai colatölkkejä, sipsipussin ja muuta paperiroskaa. Kyse ei sinänsä ole isosta asiasta, mutta mua vain yksinkertaisesti ärsyttää kulkea korjaamassa aikuisen miehen jäljiltä tavaroita, jotka hän todellakin itsekin saisi vietyä pois.

Sama roskien kanssa. Tuossa eilen sanoin miehelle, että tuossa olisi nuo roskat, jos voisit viedä. Mies vain vilkaisi pussia, sanoi "Mmm", mutta ei meinannutkaan viedä pussia. Juu, sainhan minä sen toki itsekin vietyä, mutta ihan periaatteesta toivoisin, että tuollaisia yksinkertaisia juttuja voisi silloin tällöin tehdä.

 

[Ken guru]

Kotityöt ja jälkiensä korjaaminen on kaksi eri asiaa. Meidän talossa ei asu palvelijoita.

Mun mielestä on siis o.k että kotona oleva tekee kotityöt, mutta jokaisen, jopa lasten on korjattava omat jälkensä. Alle kouluikäisetkin jo korjaavat leikkinsä.

 

[=)]

Sanot sille ukollesi, että jos ei ala korjata jälkiään, niin löytää likaiset astiat ja roskat jostain todella "mukavasta" paikasta, kuten sänky, vaatekaappinsa tai auto.

 

["annika"]

älä rupea marttyrivaimoksi (ja martyyriäidiksi) jos passaat miehen noin hyvälle että kohta pitää pyllykin käydä pyyhkimässä ettei sen ite tarvi niin oppiihan ne mahdolliset lapsetkin samat tavat. takit tippuu lattialle kun tulevat sisälle, lelut jätetään minne tänne kun äiti kyllä kerää ja aamulla ne mystisesti löytyy taas omilta paikoiltaan.

 

["vieras"]

Kuulostaa tutulta.

Meillä mies aloitti hiljattain työt. Sen seurauksena kaikenlainen osallistuminen pieniinkin juttuihin on jäänyt kokonaan pois, ja kyllähän se välillä tahtoo hieman ärsyttää.

Aiemmin mies otti osaa edes välillä näihin yhteisiin asioihin, tosin lähinnä silloin, kun erikseen pyysi tai jos olin erityisen kipeänä/korkeassa kuumeessa. Itse kuulun siihen porukkaan, joka pääsääntöisesti tykkää tehdä kotitöitä, kuten siivota, joten suurimmaksi osaksi asia ei ole ollut minulle ongelma.

Rupeaa kuitenkin tympäisemään, kun pitää aikuisen ihmisen perässä kävellä juurikin noukkimassa astioita ja roskia, joita hän ei näköjään itse saa vietyä keittiöön/laitettua tiskikoneeseen/laitettua roskiin. Ei luulisi olevan iso homma, mutta näköjään sitten kuitenkin on. Tekisipä tosiaan mieli jättää astiat ja roskat niille sijoilleen, ottaisi ukko ne sitten pois kun huomaisi, että johan ne on siinä maanneetkin.

Yhtenä päivänä kysyin, voisiko mies ruokkia vauvan, jotta voisin itse sillä välin laittaa pyykit. Mies sanoi voivansa, mikäli laitan ruuan ja maidon vauvalle valmiiksi. Hämmästelin siinä sitten ääneen, miksei mies voi itse kipaista keittiöön laittamaan, ja vastaus oli, ettei jaksa. "Just just", totesin puolestani minä närkästyneenä.

Siis toki ymmärrän, että töissä väsyy, mutta töistä tulon jälkeen (tulee yleensä klo. neljän korvilla töistä ja painelee saman tien nukkumaan) mies saa kyllä yleensä nukkua häiriöttä niin pitkälle päivään kuin lystään. Itse sen sijaan nukun sen verran kuin satun ehtimään ja heilun sitten kotitöiden ja lasten kanssa iltaan asti. Illalla sanoinkin miehelle, että saa luvan auttaa mua tänään siivouksessa - mies totesi vain, että hän käy töissä. Totesin, että vaikka mun työmaani tavallaan täällä kotona onkin, niin yhdessähän me tässä kuitenkin asutaan ja yhdessä sotketaankin; niinpä nämä asiat kuuluu myös jonkin verran miehellekin, olipa hän sitten töissä tai ei. Saas nähdä, mitä tämän päivän saldo pitää sisällään, ainakaan ylös tuo ei vielä(kään) ole päässyt nousemaan...

 

[aapee.]

Kotityöt ja jälkiensä korjaaminen on kaksi eri asiaa. Meidän talossa ei asu palvelijoita.

Mun mielestä on siis o.k että kotona oleva tekee kotityöt, mutta jokaisen, jopa lasten on korjattava omat jälkensä. Alle kouluikäisetkin jo korjaavat leikkinsä.

Olet oikeassa; muotoilin aloitukseni hieman huonosti. Mun mielestä kuitenkin myös pieni osa kotitöistäkin kuuluu myös sille osapuolelle, joka käy töissä. En siis sano, että mitään viikkosiivousta tarvitsisi lähteä tekemään, mutta...

 

["vieras"]

Kyllä miehen nyt vähintään omat jälkensä pitäisi osata korjata pois. Älä rupea tuohon, vaan nosta kissa pöydälle. Anna miehen korjata itse jälkensä ja jätä sitten siihen, ellei saa niitä raivattua pois. Ethän sä mikään palvelija ole, vaikka tämänhetkinen "paikkasi" onkin kotona lapsen/lasten kanssa. Kotona olevalla on parempi mahdollisuus siivota kotia, kuin töissäkäyvällä, mutta kyllä ne kotityöt kuitenkin kuuluu myös molemmille. Jos kerran yhdessä asutaan, niin sillonhan sitä myös sotketaankin yhdessä. Tämän vuoksi ei ole musta liikaa vaadittu esim. pyytää mieheltä apua kotitöihin tai vaatia häntä edes korjaamaan juuri nuo omat jälkensä pois. Älä lähde tosiaan tuolle linjalle, oppii sitten lapsetkin sillä tavoin, eikä se ole hyvä.

 

["vieras"]

Mä olen alkanut keräämään miehen roskat ja ympäriinsä lojuvat tavarat koriin (tarvittaessa kerään ne rikkalapiolla- ja harjalla esim. sängyn alta), josta kippaan ne sen tietokoneen eteen ja näppäimistön päälle. Ihan mielelläni mä imuroin, hoidan pyykit, vaihdan lakanat ja pyyhin pölyt tasoilta, mutta kaikkeen menee paljon enemmän aikaa kun joutuu keräämään toisen tavaroita ties mistä, kaivamaan niitä sängyn ja sohvan alta jne. ja pakko ne kuitenkin on kerätä alta pois, jos aikoo siivota. Mies joutuu edelleen hoitamaan itse sotkunsa, ne vaan odottaa sitä eri paikassa.

Ennen pyytelin aikani, että korjaa jälkensä ja lopulta mun oli pakko siivota ne itse, että pääsin puhdistamaan kotia, mutta kyllästyin siihen täysin, enkä enää kaivele kenenkään sukkia sohvan alta. Pyykit pesen, jos ne on pyykikorissa, muuten vien sinne työpöydälle jos ne on tiellä. Toistaiseksi on auttanut, koti pysyy siistinä kun mulla ei enää mene niin paljon aikaa siihen, että keräilen karkkipapereita parisängyn alta tai selvittelen epämääräisistä roska- ja vaatekasoista että mikä menee jonnekin paikoilleen, mikä pyykkiin ja mikä roskikseen.

 

[Madicken04]

Niin, jälkensä nyt korjaa jokainen kynnelle kykenevä, pikkulapsista asti. Muuten nuo kotityöt on sopimusjuttu, katsotaanko että kotona oleva vanhempi tekee kaiken vai miten töissäkäyvä osallistuu. Itse olen pitänyt periaatteena että teen kotona päivän aikana sen minkä mukavasti kerkiän ja loput voidaan sitten tehdä illalla/miehen vapaapäivinä yhdessä. Usein niin että mies hoitaa lapsia että saan itse tehdä noita hommia.

 

[Arwen Undomiel]

Voi apua mitä miehiä teillä!
Meillä kotityöt tehdään aikalailla puoliksi, tehtiin silloinkin kun olin kotona. Minä hoidan suurimmaksi osaksi ruoanlaiton mutta muuten kaikki on yhteisiä hommia ja niitä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin.
Kotiäitinä tehtäväni oli hoitaa lapsia, senhän takia kotona olin enkä minään kotiorjana.

 

["Tiina"]

Kotityöt ja jälkiensä korjaaminen on kaksi eri asiaa. Meidän talossa ei asu palvelijoita.

Mun mielestä on siis o.k että kotona oleva tekee kotityöt, mutta jokaisen, jopa lasten on korjattava omat jälkensä. Alle kouluikäisetkin jo korjaavat leikkinsä.

Mun mielestä kotityöt kyllä kuuluu ihan kaikille. Ollessani lasten kanssa kotona mieheni esim. imuroi viikoittain. Ruokaakin teki yms. Meillä ei tarvinnut asiasta edes keskustella! Miksi olette ottaneet patalaiskoja ukkoja, kai ne vinkeet on ollut nähtävissä alusta asti.

 

[Ken guru]

Olet oikeassa; muotoilin aloitukseni hieman huonosti. Mun mielestä kuitenkin myös pieni osa kotitöistäkin kuuluu myös sille osapuolelle, joka käy töissä. En siis sano, että mitään viikkosiivousta tarvitsisi lähteä tekemään, mutta...

Kyllä ihan ymmärsin mitä tarkoitit, ja olen sun kanssa samaa mieltä .

 

["piika"]

Mies valmistui, aloitti työt ja todellakin on nyt niiiiiiiin väsynyt 7h työpäivästä että ei jaksa tehdä mitään. :O Minä teen kaiken muun paitsi tiskaan, roskatkin vien nykyään koska mies ei saanut aikaiseksi ja minä en taas siedä haisevaa pussia asunnossa tuntiakaan. Jos yritän tästä jutella, mies suuttuu ja alkaa rähjäämään, syyttää minua nalkuttamisesta. Keksii tekosyitä sille, miksi voi heittää roskapussin parvekkeelle muttei mennä ovesta ulos ja roskakatokselle, joka sijaitsee talon vieressä...perkele.

 

[Madicken04]

Millaista teillä oli ennen lapsia kun kävitte molemmat töissä? Tekikö mies siis silloin osuutensa kotitöistä?

Onko hän myös sitä mieltä että kun sinä palaat töihin, kotityöt jaetaan taas tasan?

 

["vieras"]

Onko hän myös sitä mieltä että kun sinä palaat töihin, kotityöt jaetaan taas tasan?

Tämän mä ottaisin ehdottomasti esille. Myös mun mielestä sille toiselle kuuluu edes osa kotitöistä, vaikka luonnollisesti se kotona oleva voi tehdä enemmän. Mä teen sen minkä ehdin päivän aikana, ja jos jää vielä jotain kotitöitä, ne jaetaan sitten myöhemmin tai mies on lapsen kanssa niin että mä saan tehdä loput kotityöt. Monelle vaan käy niin, että kun palaa töihin, joutuu edelleen tekemään kaikki kotityöt ja ottamaan isomman vastuun lastenhoidosta sen työpäivän jälkeen, kun mies on tottunut siihen, että kotiäiti tekee (lähes) kaiken.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";24824109]Tämän mä ottaisin ehdottomasti esille. Myös mun mielestä sille toiselle kuuluu edes osa kotitöistä, vaikka luonnollisesti se kotona oleva voi tehdä enemmän. Mä teen sen minkä ehdin päivän aikana, ja jos jää vielä jotain kotitöitä, ne jaetaan sitten myöhemmin tai mies on lapsen kanssa niin että mä saan tehdä loput kotityöt. Monelle vaan käy niin, että kun palaa töihin, joutuu edelleen tekemään kaikki kotityöt ja ottamaan isomman vastuun lastenhoidosta sen työpäivän jälkeen, kun mies on tottunut siihen, että kotiäiti tekee (lähes) kaiken.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Riippuu tosi paljon lasten lukumäärästä ja luonteistakin että minä verran niitä kotitöitä ehtii/pystyy tekemään. Että ei tuo munkaa mielestä niin yksiselitteinen juttu ole.

 

[persvakoonasana]

Älkää naiset suostuko kotiorjiksi! Heti alussa ja hyvissä ajoin on tehtävä miehelle selväksi mikä on pelin henki kotitöissä. Makaamaan tottunutta on hankalampi lähteä enää opettamaan tavoille.

 

["vieras"]

meillä tehdään kotityöt yleensä puoliksi, vaikka minä olenkin usein kotona päivät. Olen samaa mieltä siitä, että yhdessä asutaan, yhdessä sotketaan ja yhdessä myös siivotaan. En ikimaailmassa suostuisi siivoamaan miehen sotkuja!